Ikkunoista ja vähän ovistakin - Osa 1 "Muutos lienee teille myös ok, eikö?"

Jaahas, takaisin sorvin ääreen. Viime aikoina on pitänyt vähän kiirettä näiden käräjäasioiden kanssa, enkä niiden vuoksi ole millään ehtinyt paneutumaan blogitarinointiin. Pahoitteluni siitä. Mutta nyt löytyi sopiva rakonen tarinoida lisää.

Tällä kertaa tarinoin ikkunoista ja tarkemmin sanoen niiden korkeusasemasta. En tiedä, mikä yleinen käytäntö on, mutta jotenkin kuvittelen, että normaalisti ikkunat ovat taloissa samassa tasossa. Epäilisin, että asia on vieläpä niin, että nimenomaan ikkunoiden yläreunat ovat samalla korkeustasolla. Meillä ainakin oli tällainen tarkoitus ja näin oli myös suunniteltu. Vaan kuinkas sitten kävikään…

Niinpä niin, kaikkihan toki jo arvaavat, ettei tämäkään mennyt sitten ihan suunnitelmien mukaan. Eipä tietenkään, kun kuvioissa oli mukana alansa terävin kärki.

Katsotaan ensin vanhan tavan mukaan sitä, kenelle suunnitelmien toteuttamiskelpoisuuden varmistaminen saattaisi rakennushankkeissa kuulua. Tämä ei välttämättä ole ihan yksinkertainen juttu, mutta toisaalta oman näkemykseni mukaan sormi osoittaa aika suoraan ja jämäkästi tietyn osapuolen suuntaan.

Laki (Maankäyttö- ja rakennuslaki, 120 § Rakennuksen suunnittelu, toinen momentti) sanoo asiasta seuraavasti:

”Rakennuksen suunnittelussa tulee olla suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta vastaava pätevä henkilö, joka huolehtii siitä, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset (pääsuunnittelija).”

Lakimaiseen tyyliin edellinen on hieman ympäripyöreästi sanottu ja vaatii tulkintaa. Mutta kyllä siitä se pihvi on hyvinkin löydettävissä. Suunnitelmien tulee tuon perusteella muodostaa kokonaisuus, joiden perusteella rakennus on toteutettavissa. Ristiriitaiset suunnitelmat eivät täytä suunnittelulle asetettuja vaatimuksia.

RT-kortissa 10-10833 Pientalohankkeen tehtäväluettelot mainitaan puolestaan pääsuunnittelijan tehtäväksi muiden muassa:

”Rakennus- ja erityissuunnitelmien laajuudesta, riittävyydestä ja ristiriidattomuudesta huolehtiminen”

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pääsuunnittelijan pitäisi olla joka alan asiantuntija ja kyetä huomaamaan kaikkia mahdollisia virheitä suunnitelmissa, varsinkaan sellaisia, jotka liittyvät spesifisti erityisalan asioihin. Mutta selkeät ristiriitaisuudet tulee pystyä huomaamaan ja ne mahdolliset tekijät, joiden perusteella rakennusta ei voida toteuttaa esimerkiksi arkkitehtisuunnitelmien (pääpiirustukset) mukaan. Tämä taasen edellyttää sitä, että pääsuunnittelija käy rakennesuunnitelmatkin huolellisesti läpi ja varmistaa, ettei niissä ole olennaisia ristiriitoja arkkitehtisuunnitelmiin nähden. Itse en näitä säädöksiä pysty millään muulla tavalla ymmärtämään. Mutta minähän olenkin vain typerä amatööri, vaikka tietyt osapuolet yrittävätkin vakuutella minun olleen jotakuinkin täysverinen rakennusalan ammattilainen.

Tämä tehtävä on merkitty luetteloon tummennettuna ja tällä on RT-kortin mukaan seuraava olennainen merkitys:

”Tehtäväluetteloon on tummennettuna merkitty ne tehtävät, jotka lain nojalla kuuluvat asianomaiselle osapuolelle ja siten liittyvät suoranaisesti viranomaisvalvontaan.”

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Tämä tarkoittaa käsittääkseni sitä, että kyseinen tehtävä kuuluu pääsuunnittelijalle riippumatta siitä, mitä sopimuksiin on yritetty räpeltää. Jos ottaa hoitaakseen pääsuunnittelijan tehtävän, niin silloin tämä tehtävä lankeaa automaattisesti tehtävän mukana. Jos esimerkiksi aloituskokouksessa pääsuunnittelijaksi on nimetty Jarmo Kekki, niin tällöin Jarmo Kekki hoitaa pääsuunnittelijalle säädöksissä asetetut tehtävät. Yksinkertaista.

Kuva 1. Talon julkisivu.

Niin, niihin ikkunoiden korkeusasemiin. Oheisessa, kauniina kesäpäivänä otetussa, kuvassa näkyy talomme ison terassin puoleinen julkisivu, joka on talomme etupuoli, vaikka se oikeasti onkin talon takapuoli – tai toisinpäin. Äh, tuo on se puoli talosta, joka näkyy kun tullaan pihaan. Tässä tarinassa on kysymys olo- ja kirjastohuoneiden ikkunoista, joista avautuu näkymä kuvassa näkyvälle terassille. Näiden ikkunoiden yläreunan pitäisi suunnitelmien mukaan olla samalla korkeudella kaikkien muiden alakerran pääikkunoiden kanssa. Suunnitelmien mukaan ikkunoiden yläreunojen tulisi olla 2 400 mm korkeudella lattian pinnasta, eli palttiarallaa noin 400 mm etäisyydellä sisäkatosta. Se, ovatko ne täsmälleen noissa mitoissa, ei mielestäni ole mitenkään erityisen olennaista. Ei kaiken tarvitse olla ihan millilleen. Pääasia, että ikkunat olisivat kaikki samalla korkeudella. Vaan eivätpä ole.

Tämä tarina saa alkunsa meidän osaltamme siitä, että Kekki otti jossakin runkopystytyksen vaiheessa maaliskuun alussa 2011 yhteyttä ja kertoi, että ikkunoiden korkojen kanssa on pieniä ongelmia. Niin, ihan pieniä. Kekki kertoi muun muassa sähköpostitse seuraavaa:

”Julkisivu lounaaseen osalta ruokailutilan, olohuoneen ja kirjaston ikkunoiden yläreuna täytyy laskea 2400mm:stä 2300mm:iin, jotta parvekepalkki ja välipohjapalkki mahtuu ikkunoiden yläpuolelle.
Muut ikkunat pysyvät suunnitelmien mukaisesti.
Tämä asia juuri päätettiin, rakennesuunnittelija oli työmaalla Einarin kanssa ja soitti minulle.
Muutos lienee teille myös ok, eikö?”

Juu, tokihan se meille on ok. Eihän meitä lainkaan häiritse, että osa ikkunoista on 10 cm alempana kuin muut. Antaa mennä vaan, pojat.

Tässä vaiheessa itselläni alkoi jo jonkin verran keittämään ja oli ihan pakko vetää henkeä ennen asian lähempää käsittelyä. Projektissa ei oltu vielä tällöin ihan siinä pisteessä, että olisin ollut täysin vittuuntunut herra projektinjohtaja Kekkiin. Mutta tämä toki vei huomattavasti lähemmäs sitä pistettä.

Tuossa Kekin viestissä on parikin mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin Kekki toteaa, että ikkunoita täytyy laskea kymmenen senttiä ja tämä asia on juuri päätetty. Anteeksi mitä? Nämä sankarit ovat siis keskenään päättäneet, että meidän talostamme lasketaan ikkunoita kymmenen senttiä alemmas kuin mitä ne muualla alakerrassa ovat. Ja tämä on Kekin näkemyksen mukaan ainoastaan ilmoitusluontoinen asia? No, tokihan herra huippukonsultti Kekki kysyy asiakkaalta asiaan varmistuksen – ihan vain pikkuisen johdattelevalla kysymyksellä.

Toinen mielenkiintoinen juttu tuossa on se, että asiasta on päätetty rakennesuunnittelijan, urakoitsijan ja Kekin kesken. Irtisanomisensa jälkeen Kekki on väittänyt minun olleen muun muassa työmaanvalvoja ja minun johtaneen laaja-alaisesti työmaata. Hämmästyttävää, että tällaisen ongelman tullessa eteen minut kuitenkin sivuutetaan lähes täydellisesti. Miksi ihmeessä urakoitsija on kääntynyt ongelmassa Kekin puoleen eikä minun, jos minä kerran olen johtanut työmaata? Ilmeisesti urakoitsijalle ei kukaan tullut kertoneeksi tätä. Mutta olisihan tuon luullut asian huomaavan.

Nyt sitten tullaankin siihen, miksi näin on ylipäätään päässyt käymään. No, minähän en sitä tiedä, mutta minun näkökulmastani ongelma on suunnitelmissa, jotka eivät täsmää ainakaan näiltä osin. Rakennesuunnitelmissa, työpiirustuksissa ja arkkitehtisuunnitelmissa on selvästi ristiriita.

Rakennussuunnittelusta on tehty sopimus Rakennuskonsultointi Kekin kanssa ja Rakennuskonsultointi Kekki on vastannut rakennussuunnittelusta sen kaikilta osin. Jarmo Kekki on myös arkkitehtisuunnitelmissa (pääpiirustukset) nimetty suunnitelmien laatijaksi ja hän on suunnitelmat myös allekirjoittanut. Jarmo Kekki on nimetty kohteen pääsuunnittelijaksi ja tästä on luonnollisesti myös sopimuskin.

Minun nähdäkseni pääsuunnittelijan olisi pitänyt suunnitelmia läpikäydessään huomata, että nuo mainitut palkit estävät ikkunoiden asentamisen siten, kuin ne arkkitehtisuunnitelmiin on piirretty. Mutta toisaalta, jos suunnitelmia ei käy läpi, niin eihän moista voi huomata. Niin, onko pääsuunnittelija käynyt suunnitelmia huolella läpi? Tuskinpa on. Ylipäätään tässä on kyseessä jo aika karkean luokan ristiriita suunnitelmissa.

En kyllä ymmärrä sitäkään, että miten ihmeessä rakennesuunnittelija ei ole osannut ottaa moista huomioon. Aivan kuin rakennesuunnittelija ei olisi arkkitehtisuunnitelmia koskaan nähnytkään.

Tätä asiaa pyöriteltiin sitten suuntaan jos toiseenkin ja lopulta asiassa päädyttiin siihen, että ikkunoita on tosiaankin laskettava, mutta ei onneksi ihan kymmentä senttiä. Me emme todellakaan halunneet, että ikkunoiden yläreuna olisi suunnilleen samassa tasossa terassin katon kanssa ja kokonaan ilman pielilautaa. Varsinkaan, kun terassillekin oli tarkoitus laittaa koristelista kiertämään seinän ja katon rajassa. Olisi tullut vähintäänkin typerän näköinen. Sitä se on kyllä nytkin, mutta ilman pielilautoja ja listoja se olisi ollut vieläkin typerämmän näköinen.

Kuva 2. Ikkunoiden korkeus olohuoneessa.

Lopulta asiassa päädyttiin sitten siihen, että kyseisiä ikkunoita lasketaan noin 50 mm suunnitelman mukaisesta korkeudesta. Ja nyt tilanne on siis se, että kirjasto- ja olohuoneissa terassin suuntaan olevat ikkunat ovat alempana kuin muualla talossa. Asiaa ei välttämättä juurikaan huomaisi, ellei olohuoneessa olisi myös päätyseinässä ikkuna, jonka yläreuna on suunnitelman mukaisessa korkeudessa (2 400 mm). Oheisessa kuvassa näkyy ikkunoiden nykytilanne. Kuva tosin on otettu jo reilut pari vuotta sitten, mutta eipä tuolla ole juurikaan tuosta eteenpäin päästy. Tuossa kuvassa ero ei näytä vielä ihan niin pahalta, mutta kunhan saamme joskus ikkunalistat ja verhot laitettua paikoilleen, niin ero pistää taatusti silmään. Tai no, jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllähän se jo tuossakin pistää ainakin omaan silmään – ja niin perkeleesti.

Mitään muuta ratkaisuvaihtoehtoa ei tietenkään tarjottu, enkä tiedä, olisiko ongelmaa mitenkään muuten voitukaan ratkaista, ainakaan millään kohtuullisella tavalla. Tokihan homma olisi voitu suunnitella uudelleen, purkaa runko tarpeellisilta osin ja korjata virhe, mutta tämä olisi ollut jo aika radikaali temppu. Eikä tätä kukaan edes ehdottanut, mikä ei tietenkään ole lainkaan yllättävää, koska siitähän olisi koitunut aikalailla kustannuksia. Enkä minä niitä olisi varmaankaan maksanut.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi vaan pitänyt viheltää peli poikki ja vaatia, että ongelma korjataan. Korjataan siis siten, että talo vastaa arkkitehtisuunnitelmia. Olen ollut aivan liian kiltti ja suostunut nielemään kaikenlaista paskaa matkan varrella. Vaan kyllähän se mitta sitten lopulta täyttyi.

Mutta tässä on taas yksi esimerkki siitä, kuinka rakennusprojektissa on kullanarvoista, että mukana on huolellisia ja alansa terävintä kärkeä edustavia ammattilaisia hoitamassa asioita. Silloin kaikki hommat hoituvat viimeisen päälle. Ja kun ei ole, no, se sitten maksaa vähän isomman säkillisen verran kultaa.

Mutta eihän tämäkään tarina pääty suinkaan tähän. Lisää on luvassa. Pysykää kuulolla.