14.1.2015

Sopimuksista - Osa 1 "Mitoittanut hankkeen päättyvän hänen osaltaan vuoden 2012 syksyyn mennessä"

Tinat on valettu, uusi vuosi siintää kirkkaana edessä ja Järvelä palaa tarinoiden pariin. Tällä kertaa hyppään sopimusten maailmaan ja käsittelen taas hieman hankettamme ja Kekin vahingonkorvausvaatimusta sekä hankkeemme tiimoilta laadittuja vastaavan työnjohtajan, pääsuunnittelijan ja konsultin sopimuksia. Sopimuksia käsittelen lähinnä siitä näkökulmasta, miten niiden kesto on määritetty suhteessa Jarmo Kekin esittämään väittämään hankkeen mitoitetusta kestosta ja tietysti tapojeni mukaan vähän siihenkin, miten asioita käsitellään säädöksissä.

Vastaavan työnjohtajan sopimuksen olemme projektin alussa solmineet tietenkin itse suuren mestarin, Jarmo Kekin kanssa. Eikä siinä sinänsä mitään ihmeellistä, tokihan näistä tehtävistä jonkinlainen sopimus on aina hyvä tehdä. Joskin tässäkin asiassa vietiin meikäläistä kuin pässiä narussa ja näin jälkikäteen voikin todeta, että olisi tämänkin sopimuksen kohdalla pitänyt selvittää kaikki asiaan liittyvät yksityiskohdatkin perinpohjaisesti. Mutta, kuten olen useaan otteeseen todennut, niin enpä osannut odottaa ja kuvitella, että joka asiassa kustaisiin silmään. Ja täytyy muistaa myös se, että meillähän oli projektissa heti alusta lähtien mukana rakennuskonsultti jonka tehtävä on huolehtia toimeksiantajansa edusta. Tämä edunvalvonta koskee luonnollisesti myös eri osapuolten kanssa tehtäviä sopimuksia, vastaava työnjohtaja mukaan lukien. Minun nähdäkseni tämä koskee myös sitä tilannetta, että vastaava työnjohtaja on konsultti itse.

Tehtävän kestossa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, sehän on nimittäin määrätty ihan laissa. Maankäyttö- ja rakennuslaki (122 f § Työnjohtajan tehtävän alkaminen ja päättyminen) määrää vastaavan työnjohtajan tehtävän kestosta seuraavasti:
”Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan tehtävät ja vastuu alkavat välittömästi sen jälkeen, kun hänet on hyväksytty tai ilmoitus työnjohtajana toimimisesta on jätetty, ja päättyvät loppukatselmukseen.”
Selvä homma. Tehtävä päättyy loppukatselmukseen. Nykyisin tämä on kirjattu ihan lakiin, mutta aiemmin sama asia oli määrätty asetuksessa (maankäyttö- ja rakennusasetus, 73 § Rakennustyön johto). Asetuksessa ei tosin määritelty tehtävän päättymistä nimenomaan loppukatselmukseen, tai ylipäätään mihinkään muuhunkaan eksplisiittisesti. Mutta tehtävä päättyi tuonkin aikaisten säädösten mukaan hankkeen päättymiseen, eli loppukatselmukseen. Siis tehtävä ja tehtävät päättyivät – vastuu ei.

No, tokihan lakiin, aivan kuten aiempaan asetukseenkin, on jätetty norsunkokoinen porsaanreikä:
”Työnjohtaja voi vapautua tehtävästä ennen loppukatselmusta vain pyytämällä kirjallisesti rakennusvalvontaviranomaiselta vapautusta tai siten, että rakennusvalvontaviranomainen hyväksyy toisen henkilön työnjohtajan tilalle.”
Vastaavalla työnjohtajalla on siis mahdollisuus irtautua tehtävästä kirjallisella vapautuspyynnöllä. Siitä minulla ei ole mitään käsitystä, että riittääkö tuohon ihan vaan pyyntö vapautuksesta vai pitääkö se mahdollisesti jotenkin perustellakin ja onko vastaavan työnjohtajan toimeksiantajalla mitään sanomista siihen. Tuntuisi hieman oudolta, että vastaava työnjohtaja voisi vain yksinkertaisesti lopettaa tehtävän esittämällä pyynnön vapautuksesta rakennusvalvontaviranomaiselle ilman minkäänlaisia perusteluja, mutta onhan niitä kai hullumpiakin säädöksiä.

Mutta, mutta. Tämän pienen tarinan kannalta olennaista on se, että säädösten mukaan tehtävä kestää – ja on kestänyt siis aiemminkin – koko hankkeen ajan. Tästä päästäänkin sitten siihen, että Jarmo Kekki vaatii minulta vahingonkorvauksia menetetyistä ansioista, kuten olen aiemmissa tarinoissa jo kertonut. Vaaditut summat perustuvat pääasiassa siihen, että Jarmo Kekki olisi mitoittanut hankkeen päättymään hänen osaltaan syksyyn 2012, jolloin käyttöönottokatselmuksen olisi Kekin mukaan pitänyt alun perinkin olla. Kekiltä on siis jäänyt oman näkemyksensä mukaan noin vuoden konsultointitunnit saamatta sopimuksen irtisanomisen vuoksi. Näistä tunneista kertyy kaiken kaikkiaan noin 35 000 euroa arvonlisäveroineen. Tämän lisäksi tulevat tietysti vielä menetetyt kilometrikorvaukset, jotka Jarmo Kekki katsoo menettäneensä säästyttyään oman auton käytöltä työtehtävien hoitamiseen.

Jarmo Kekin mukaan sopimuksemme ovat kattaneet asuinrakennuksen lisäksi myös talousrakennuksen. Hauskaa tässä on se, että minä ja vaimoni olemme olleet täysin eri käsityksessä niin sopimusten kestosta, käyttöönoton ajankohdasta kuin siitäkin, mitä rakennuksia sopimuksemme ovat kattaneet. Meidän näkemyksemme mukaan Kekki lupasi meille, että asuinrakennus saadaan otettua käyttöön kesällä 2011. Asiahan olisi helppo tarkistaa, jos Kekki olisi laatinut työmaan yleisaikataulun, kuten sopimuksemme on edellyttänyt. Vaan kun ei ole. Meidän käsityksemme mukaan sopimuksemme on kattanut vain ja ainoastaan asuinrakennuksen ja hanke on mitoitettu Kekin tehtävien osalta päättyväksi kesällä 2011. Talousrakennuksen osalta teimme Kekille useaan otteeseen selväksi, ettei se kuulu Kekin kanssa laadittuihin sopimuksiin lukuun ottamatta rakennussuunnittelua. Ei yhtään sen enempää kuin pihasaunakaan, joka ei kuulunut edes rakennussuunnittelusopimukseen. Mutta ilmeisesti Kekin kapasiteetti ei riitä käsittelemään aivan kaikkea yksittäiseen hankkeeseen liittyvää. Kekin näkemys hankkeen laajuudesta on sikälikin outo, että konsulttisopimuksen mukaan kohde on eksplisiittisesti omakotitalo. Itse ymmärrän omakotitalon yksittäiseksi asuinkäyttöön tarkoitetuksi rakennukseksi – taloksi. Omakotitalo ei ole asuinrakennus ja mahdolliset muut rakennukset, vaan se on vain ja ainoastaan asuinrakennus. Ja kun Kekki itsekin määrittää omakotitalon pelkäksi asuinrakennukseksi, niin Kekin näkemys muuttuu vieläkin oudommaksi.

Mielenkiintoinen piirre tässä se, ettei Kekki ole mielestäni pystynyt osoittamaan millään vähänkään järjellisellä tavalla, että asiat olisivat niin kuin hän väittää. Mutta tästä ehdimme tarinoimaan lisää joskus myöhemmin.

Seuraavaksi hieman fiktiota.

Kuvitellaanpa nyt, että tilanne olisi niin kuin Jarmo Kekki väittää. Korostan vielä, että tämä on nimenomaan kuvitelmaa – Kekin märkää unta. Todellisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Kuvitelman mukaan Kekki on mitoittanut hankkeen kestämään omalta osaltaan syksyyn 2012 sisältäen asuinrakennuksen sekä talousrakennuksen.

Tästä päästäänkin sujuvasti vastaavan työnjohtajan sopimuksen, jonka laadinnasta on vastannut itse Rehti-Kekki. Tässä sopimuksessa on kohta, jossa mainitaan sopimuksen päättymisestä. Kohta kuuluu seuraavasti:
”Päättyminen: Osittainen käyttöönottokatselmus kuitenkin viimeistään 01.02.2012”
No niin, vastaavan työnjohtajan sopimus on sovittu päättyväksi osittaiseen käyttöönottokatselmukseen. Tähän saakka asia on siis kunnossa. Päättyminen on kuitenkin rajattu haman tulevaisuuden sijaan tapahtuvaksi viimeistään ensimmäinen helmikuuta 2012. Viimeksi kun kalenteria vilkaisin, niin helmikuu 2012 ei ollut syksyä 2012 – eikä edes kevättä.

Kuva 1. Vastaavan työnjohtajan tehtävän päättyminen.
Kekki on mitoittanut hankkeen kestämään syksyyn 2012, jota ei kuitenkaan tullut koskaan maininneeksi minulle, saati, että olisi kirjannut sitä mihinkään sopimuksiin tai vastaaviin. Vastaavan työnjohtajan tehtävän hän on syksyn sijaan kirjannut päättyväksi jo heti alkuvuodesta 2012, kuten tuosta oheisesta kuvasta nähdään. Tämä on jossakin määrin outoa, kun vastaavan työnjohtajan tehtävän pitäisi kuitenkin lain mukaan kestää koko hankkeen ajan, eikä siitä voi vapautua kuin määrätyillä ehdoilla. Muista en tiedä, mutta minusta tämä on todellakin outoa, ottaen huomioon, että hanke on Kekin mielestä mitoitettu syksyyn 2012. Jotenkin tässä vaan tuntuu paska haisevan kuin kompostointikentällä.

Edellisestä seuraakin sitten väistämättä se kysymys, että mitä olisi tapahtunut helmikuun ensimmäisenä päivänä 2012, kun vastaavan työnjohtajan sopimus olisi päättynyt? Vaihtoehdot olisivat käsittääkseni aika vähissä. Hanke olisi ollut kesken, eikä rakennustöitä olisi voitu jatkaa ennen kuin hankkeessa olisi jälleen rakennusvalvonnan hyväksymä vastaava työnjohtaja. Tai no, kyllähän meillä olisi ollut hyväksytty vastaava työnjohtaja, ellei vastaava työnjohtaja sitten olisi pyytänyt rakennusvalvonnalta vapautusta tehtävästä sopimuksen päättyessä. Mutta tällä vastaavalla työnjohtajalle ei olisi ollut voimassaolevaa sopimusta minun kanssani, joten tavallaan meillä ei kuitenkaan olisi ollut työnjohtajaa. Mitään muuta mahdollisuutta ei kaiketi olisi ollut, kuin ottaa hankkeeseen uusi vastaava työnjohtaja, tai sitten uudella sopimuksella se vanha, jonka sopimus juuri päättyi. Mitenköhän uuden työnjohtajan ottaminen hankkeeseen olisi ylipäätään onnistunut? Oma veikkaukseni on, että tuossa tilanteessa entinen olisi riitauttanut asian ja vedonnut siihen, että tehtävä kestää lain mukaan koko hankkeen ajan ja tehtävästä täytyy tehdä uusi sopimus nimenomaan Kekin kanssa. Jos olisin päätynyt vanhaan reppanaan, niin vanha olisi tässäkin kohdassa vedonnut siihen, että sopimuksemme on päättynyt ja tehtävästä täytyy tehdä uusi sopimus. Mutta säädöksistä oltaisiin tässä tilanteessa oltu tietysti ihan hissukseen.

Kummassakin tapauksessa olisimme joutuneet tekemään uuden sopimuksen vastaavan työnjohtajan tehtävien hoitamisesta. Olisikohan joku suostunut hoitamaan tehtävän ilmaiseksi? Tuskinpa vaan. Tämä olisi siis aiheuttanut meille jälleen ylimääräisiä kustannuksia ja ottaen huomioon ajankohdan ja Kekin hankemitoituksen, niin sopimus olisi ollut varmastikin samaa luokkaa kuin Kekin kanssa aiemmin ollut sopimus. Aiemman sopimuksen palkkio oli kokonaisuudessaan 4 920,00 euroa sisältäen arvonlisäveron ja tuskinpa se uusi sopimus juuri sen edullisempi olisi ollut. Siinä sitä olisi kertynyt työnjohdolle hintaa.

Mutta, ei tässä vielä kaikki. Lisää seuraa. Niin, meillähän on tietenkin ollut hankkeessa myös pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijamme oli Jarmo Kekki – kuten hankkeen lopputulemasta voi päätellä. Määräysten mukaan pääsuunnittelijan tehtävä kestää niin ikään koko hankkeen ajan. Aiemmin tämä on mainittu rakentamismääräyksissä mutta on viime vuonna lisätty suoraan lakiin. Aiemmin asia sanottiin siis rakentamismääräyskokoelman osassa A2 Rakennuksen suunnittelijat ja suunnitelmat kohdassa 3.1.1 Määräys seuraavasti:
”Pääsuunnittelija vastaa rakennusvalvontaviranomaiselle tehtäviensä asianmukaisesta hoitamisesta rakennushankkeen suunnittelun ja rakennustyön ajan.”
Nykyisessä ajantasaisessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (120 a § Pääsuunnittelija, ensimmäinen momentti) asia sanotaan seuraavasti:
”Rakentamisen suunnittelussa on oltava suunnittelun kokonaisuudesta ja laadusta vastaava pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijan on rakennushankkeen ajan huolehdittava, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden siten, että rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset täyttyvät.”
Pääsuunnittelijan tehtävä kestää siis koko hankkeen ajan. Jarmo Kekki on ollut hankkeemme nimetty pääsuunnittelija ja tästäkin tehtävästä on tietenkin laadittu ja allekirjoitettu sopimus. Sopimuksen laadinnasta on tässäkin tapauksessa vastannut Jarmo Kekki. Tehtävän kestosta on sovittu siten, että tehtävä päättyy 7.12.2011, kuten oheisesta kuvasta näkyy.

Kuva 2. Pääsuunnittelusopimuksen päättyminen.
Jarmo Kekki esittää, että hän on mitoittanut hankkeen kestämään omalta osaltaan syksyyn 2012. Edellisestä huolimatta hän on laatimaansa sopimukseen kirjannut, että pääsuunnittelijan tehtävä, jonka säädösten mukaan pitäisi kestää koko hankkeen ajan, päättyy jo 7.12.2011.

No niin, mehän olisimme olleet pääsuunnittelijan tehtävän kohdalla vastaavassa tilanteessa kuin vastaavan työnjohtajankin tehtävän kanssa. Pääsuunnittelija pitää hankkeessa olla koko hankkeen ajan, mutta meidän kohdallamme tehtävä päättyisikin 7.12.2011, eli karkeasti kymmenen kuukautta ennen Kekin mitoittamaa hankkeen päättymistä. Kyllä tässäkin nyt tuntuu pistävän voimakas, epämiellyttävä ulosteen haju.

Eipä tässä tilanteessakaan ihan hirveästi niitä vaihtoehtoja olisi. Hanke olisi kesken ja töiden jatkuminen edellyttäisi uuden pääsuunnittelijan hankkimista tai vanhan pääsuunnittelijan ottamista tehtävään uudella sopimuksella. Tilanne olisi ollut oikeastaan täysin sama kuin vastaavan työnjohtajan tehtävän ja sopimuksen kohdalla. Joko Kekki uudella sopimuksella tehtävään tai riita siitä, että tehtävä kestää lain mukaan koko hankkeen ajan ja tehtävästä täytyy tehdä uusi sopimus juuri Kekin kanssa. Uusi sopimus joka tapauksessa toisi mukanaan taas lisää kustannuksia. Eihän kukaan ilmaiseksi pääsuunnittelijankaan pestiä omalle kontolleen ota.

Käytännössä ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi ollut ottaa Kekki kumpaankin tehtävään uudella sopimuksella. Tämä jo ihan siitä syystä, että uusien henkilöiden löytäminen olisi ollut varsin hankalaa ja kenties jopa mahdotonta. Vaikka uudet henkilöt olisivat löytyneetkin, niin prosessiin olisi kulunut kohtuuttomasti aikaa ja työmaa olisi seissyt koko sen ajan. Asianmukaisella projektin johdolla meillä olisi ollut kaikki tehtävät ja toimet tietysti aikataulutettuina, joten vaarana olisi ollut, että nämä olisi jouduttu siirtämään jonnekin tulevaisuuteen ja jopa hankkimaan kokonaan uudet tekijät. Sovittujen urakoiden peruuntumisesta olisi saattanut koitua myös sopimussakkoja maksettavaksi, puhumattakaan mahdollisista vahingonkorvauksista. Joka tapauksessa kaikki tämä olisi entisestään viivästyttänyt hankkeen etenemistä ja rahaa olisi palanut ihan turhaan. No, onneksi Kekin mukana ollessa ei olisi ollut sitä ongelmaa, että asiat olisivat olleet asianmukaisesti suunniteltuina ja aikataulutettuina, saati sitten urakat sovittuina ajoissa. Mutta, käytännössä ainoa vaihtoehto olisi ollut Kekin ottaminen uudella sopimuksella kumpaankin tehtävään.

Tästä päästäänkin sitten siihen, että mitä vaihtoehtoja tässä kokonaisuuden kannalta on? No, tässä ei oikeastaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto olkoon se, että Kekin väittämä hankkeen mitoituksesta pitää hänen tehtäviensä osalta paikkansa. Toinen on sitten se, että ei pidä.

Tarkastellaanpa seuraavaksi kumpaakin vaihtoehtoa hieman toisesta näkökulmasta.

Mikäli Kekin väittämä hankkeen mitoituksesta pitää paikkansa, seuraa tästä se, että Kekki on täysin tietoisesti ja tarkoituksella laatinut vastaavan työnjohtajan ja pääsuunnittelijan sopimukset siten, että ne päättyvät kesken hankkeen toteutuksen. Tähän en keksi muuta syytä kuin sen, että Kekki on tällä pyrkinyt saamaan yhdestä ja samasta tehtävästä (ainakin) kaksi peräkkäistä sopimusta ja näin käytännössä tuplaamaan yhdestä tehtävästä saatavan palkkion. Ja jos asia on näin, niin tässä on nähdäkseni käytetty härskisti hyväksi omaa laajempaa asiantuntemusta, vastuulliseen asemaan perustuvaa luottamusta ja toimeksiantajan heikompaa asemaa yksiselitteisenä tavoitteena saada itselle oikeudetonta taloudellista hyötyä. Mitään muuta järjellistä selitystä en tällaiselle toiminnalle keksi.

Mikäli Kekin väittämä hankkeen mitoituksesta ei pidä paikkaansa, niin tällöin Kekin koko vahingonkorvauskanne asettuu vähintäänkin outoon valoon. Tässä tapauksessa on selvää, että oikeusteitse haettava vahingonkorvausvaatimus perustuu täysin valheellisiin väittämiin kärsityistä vahingoista. Vahinkoja kun ei ole voinut syntyä syksyyn 2012 saakka, jos hankettakaan ei ole mitoitettu sinne saakka. Eikä menetyksiä ole voinut syntyä talousrakennuksenkaan osalta, kun talousrakennus ei ole kuulunut sopimukseen. Tokihan tässä tulee kuvaan myös se, kuinka paljon Kekillä on ollut asiakkaita, kuinka paljon näiden muiden asiakkaiden hankkeet ovat vaatineet konsultointitunteja ja kuinka paljon Kekillä on ollut konsultointitunteja esimerkiksi vuosina 2009–2011. Konsultointitunnit tiedämme puolen tunnin tarkkuudella ja asiakasmäärän riittävän tarkasti keskimääräisen hanketuntimäärän arvioimiseksi. Näistä voisin todeta, sen enempää niihin puuttumatta, etteivät arviot täsmää Kekin väittämiin – eivät edes sinnepäin.

Hmm, mietitäänpä. Jos kansalainen ilmoittaa vakuutusyhtiölle kärsineensä vahingon ja suurentelee vahingon määrää korvaushakemuksessaan, on kyseessä vakuutuspetos. Mitenköhän mahtaa olla, jos elinkeinonharjoittaja väittää kärsineensä vahinkoa, vaatii kansalaiselta vahingonkorvausta ja suurentelee vahingon määrää törkeästi korvausvaateessaan?

Tässä sitä on taas miettimistä. Tai no, eipä tässä minulla varmaankaan sen enempää miettimistä ole, kyllä näitä miettivät ja selvittävät myöhemmin ihan muut tahot.

Tällaista jorinaa tällä kertaa. Hyvää alkanutta vuotta kaikille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti