Routaeristykset - Osa 2 "Varmennustarkastus, harkintani mukaan"

Jaaha, palataanpa vielä ainakin yhden tarinan ajaksi talomme routaeristysten asennukseen. Edellisestä osasta kaikille kävi varmastikin selväksi, ettei routaeristyksen asennus ollut kaikilta osin – jos miltään – täysin onnistunut. Tällä kertaa keskityn enemmän siihen, mitä kaikkea routaeristysten tarkastukseen liittyy ja mitä kaikkea entinen vastaava työnjohtajamme on asiasta lausunut muun muassa tarkastustilaisuudessa.

Pyysin 14.4.2013 Jarmo Kekki antamaan selvityksensä lukuisiin tarkastuksiin, joista yksi oli nimenomaan tämä routaeristysten tarkastus. Pyysin Jarmo Kekkiä selvittämään minulle, miten ja miltä osin rakennuskohteeni routaeristykset on tarkastettu merkinnällä 22.8.2011 ja mitä osia routaeristyksistä Jarmo Kekki ei ole tarkastanut. Selvitys kuului:

”Tilaaja / rakennushankkeeseen ryhtynyt on irtisanonut vastaavan työnjohtajan kohteesta 06.10.2011 yksipuolisella ilmoituksellansa. Tarkastukset ja havainnot on tehty kohteen rakentamisen aloituksesta 04.10.2011 asti siinä laajuudessaan, kun rakenteita oli tehty ja tarkastettavissa.

Tilaajan yksipuolisen irtisanomisen vuoksi rakennustyön tarkastusasiakirjan tarkastukset ovat osittain suorittamatta.”

Tämähän se vastasikin hyvin kysymyksiini. Ilmeisesti kysymykseni oli huonosti muotoiltu ja siinä määrin epäselvä, ettei Jarmo Kekki ymmärtänyt mitä tarkoitin. Joka tapauksessa minusta vaikuttaa siltä, että Jarmo Kekki vihjaa, että tarkastukset saattaisivat olla vielä osittain suorittamatta. No, ihan miten vaan. Mikäli tarkastustyö on routaeristysten osalta vielä osittain suorittamatta, on kyseessä selkeä laiminlyönti. Vastaava työnjohtajahan huolehtii siitä, että määrätyt tarkastukset ja toimenpiteet suoritetaan asianmukaisissa työvaiheissa. Ja kun routaeristykset on pieninkin osa mukaan lukien peitetty jo elokuun alussa 2011, ei tarkastuksia voi tehdä enää tämän jälkeen. Näin ollen tarkastuksen tulee olla suoritettuna kokonaisuudessaan. Tämä taas asettaa tarkastuksen asianmukaisuuden vähintäänkin kyseenalaiseksi kun huomioidaan routaeristyksissä myöhemmin havaitut virheet. Niin tai näin, sanoisin, että laiminlyönti on selvä.

Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani, että tiedustelin syksyllä 2012 toisen asian yhteydessä Jarmo Kekiltä sitä, onko minun syytä tarkastuttaa routaeristykset uudelleen. Saamani vastaus kuului seuraavasti:

”Routaeristyksen asennusvastuu on aina urakoitsijalla oman työn tarkastuksineen. Minä olen suorittanut rakennustyön tarkastusasiakirjan mukaisesti tarkastukset siinä laajuudessa, kuin asiakirjoista ilmenee liitemateriaali huomioiden.

Toki voitte tehdä varmennustarkastuksen kustannuksellanne vielä jälkikäteen harkintanne mukaan, jos Te työmaan valvojana epäilette suorittamienne valvontatoimenpiteidenne oikeellisuutta.”

Jos joku nyt ihmettelee miksi minä menen kyselemään entiseltä vastaavalta työnjohtajalta tällaisia typeriä kysymyksiä, niin vastaus siihen sisältyy oikeastaan Jarmo Kekin antamaan vastaukseen. Kysymykselläni ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin se, että saan Jarmo Kekin kommentoimaan suorittamaansa tarkastusta ja parhaassa tapauksessa kertomaan minulle, että hän on tarkastanut routaeristyksen kokonaisuudessaan ja kaikki havainnot on dokumentoitu em. asiakirjoihin. Ja näinhän Jarmo Kekki auliisti tekikin. Vastauksen halusin tietysti ennen kuin tarkastutan routaeristyksen ja reklamoin eristyksissä mahdollisesti havaittavista virheistä. Tähän taas on syynä se, että tarkastusasiakirjan liitemateriaaleilla on ollut omituinen taipumus päivittyä aina sen mukaan kun meillä on havaittu rakennusvirheitä.

Jarmo Kekki kertoo minulle ystävällisesti heti alkuun myös tuon itsestäänselvyyden, että asennustyön vastuu on aina urakoitsijalla oman työn tarkastuksineen. Niin, urakoitsijalla on toki vastuu omasta työstään, aivan kuten vastaavalla työnjohtajalla omastaan. Vastaavan työnjohtajan työhön kuuluu tarkastaa routaeristykset ja varmistaa, että niiden asennustyö vastaa suunnitelmia ja asennus on muutoinkin toteutettu hyvän rakennustavan mukaisesti. Tällä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa, onko urakoitsija tarkastanut itse oman työnsä vai ei.

Minä en oikeastaan tarvinnut vastauksesta kuin sen, että Jarmo Kekki kertoo tarkastaneensa routaeristykset "siinä laajuudessa, kuin asiakirjoista ilmenee liitemateriaali huomioiden". Tämä ei voi tarkoittaa kuin sitä, että routaeristykset on tarkastettu kokonaisuudessaan ja mitään virheitä tai puutteita ei ole tarkastuksessa havaittu koska mainintoja virheistä tai puutteista ei em. asiakirjoissa ole.

Lopuksi herra yrittää jälleen kerran vierittää vastuuta minun harteilleni:

”… työmaan valvojana epäilette suorittamienne valvontatoimenpiteidenne oikeellisuutta”

Minä en ole ollut työmaan valvoja. Tämä ei muutu, vaikka Jarmo Kekki kuinka inttäisi asiaa. Vastaavan työnjohtajan säädösten asettamiin tehtäviin kuuluu routaeristysten tarkastus ja kyllä, minä epäilin mitä suurimmissa määrin vastaavan työnjohtajan tarkastustoimenpiteiden oikeellisuutta. Ja Jarmo Kekki voisi joskus kokeilla sitä, että keskittyisi omiin tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiinsä sen sijaan, että yrittää epätoivoisesti löytää virheitä toisten tekemisistä.

Tavarantarkastustilaisuudessa tiedustelin Jarmo Kekiltä, että miten hän on tarkastuksensa suorittanut. Vastaus oli "en kommentoi" -tyyliä, joka ei sinällään yllättänyt. Mutta onhan se oikeasti todella säälittävää, ettei elinkeinonharjoittaja ja aikuinen mies kykene sanomaan suoraan miten on laskuttamansa työn tehnyt.

Routaeristysten asennukseen Jarmo Kekki kommentoi tavarantarkastajalle, ettei rakennus tarvitse routaeristystä koska maaperä ei ole routivaa. Niinpä niin, ei tarvitse, ei. Miksi ihmeessä routaeristys on sitten asennettu ja miksi ihmeessä Jarmo Kekki on laatimassaan perustapaselvityksessä (selvitys perustamis- ja pohjaolosuhteista) kertonut, että rakennuskohteeseen ”rakennetaan salaojat sekä routaeristys”? Mutta näiden Jarmo Kekin selitysten perusteella meille on siis asennettu täysin tarpeettomina niin routaeristys kuin salaojituskin. Hienoa.

Jarmo Kekkihän on tietenkin alan rautaisena ammattilaisena ollut jo ennen routaeristysten asennusta tietoinen siitä, ettei rakennuskohde tarvitse routaeristystä. Tästä huolimatta hän ei ole millään lailla informoinut minua asiasta saati ehdottanut, että routaeristys voitaisiin jättää asentamatta ja näin säästää kustannuksissa. Eihän toki, annetaan vaan mennä – asiakashan sen tälläkin kertaa maksaa.

Minä olen maksanut routaeristyksen suunnittelusta rakennesuunnittelijalle. Rakennuskonsultti Jarmo Kekki on hankkinut routaeristyksen materiaalit ja tarvikkeet rahteineen minun kustannuksellani. Rakennuskonsultin hankkimat rakennusurakoitsija ja rakennusmiehet ovat asentaneet routaeristyksen minun kustannuksellani. Rakennuskonsultti on laskuttanut minua routaeristyksen materiaalien ja tarvikkeiden määrälaskennasta ja tilaamisesta, työvoiman hankinnasta, työvoiman ohjeistamisesta jne. Vastaava työnjohtaja on laskuttanut minua routaeristyksen tarkastamisesta. Miksi, jos routaeristystä ei tarvita?

Tavarantarkastajan mukaan routasuojaus kuitenkin tarvitaan jo yksin salaojien ja sadevesiputkitusten vuoksi. Ai niin, mutta eihän sitä salaojitusta Jarmo Kekin mukaan tarvita. No, routasuojaus tarvitaan kuitenkin sadevesiputkitusten vuoksi ja tämän lisäksi routasuojaus on suunniteltu asennettavaksi ja tällöin se myös asennetaan asianmukaisesti. Asia käsitelty.

Mainitsin jo edellisessä osassa, että minä olen Jarmo Kekin näkemyksen mukaan kovin riidanhaluinen ja, että pyrin estämään asioiden sovittelun. Yksi osoitus tästä on Jarmo Kekin mukaan kyseisen tarkastustilaisuuden järjestäminen. Joka siis Jarmo Kekin mielestä olisi ollut vältettävissä. Katsotaanpa tuota edellä olevaa Jarmo Kekin vastausta: ”Toki voitte tehdä varmennustarkastuksen kustannuksellanne vielä jälkikäteen harkintanne mukaan”. Ellen aivan väärin ymmärrä, niin Jarmo Kekki kertoo minulle tuossa, että voin toki vapaasti järjestää ”varmennustarkastuksen” routaeristeiden suhteen. Tarkastustilaisuudessa hän kuitenkin esittää, että tarkastustilaisuuden, joka mielestäni sopii oikein hyvin tuohon ”varmennustarkastus”-kategoriaan, järjestäminen onkin osoitus minun riidanhaluisuudestani. Omituista logiikkaa, etten sanoisi.

Mitä taas tulee riidanhaluisuuteen ylipäätään, niin sanoisin, että se riidanhaluisuus on kyllä enemmän Jarmo Kekin puolella eikä suinkaan minun. Tästä olenkin jo esittänyt muutamia esimerkkejä ja tulen toki esittämään niitä jatkossakin. Esimerkiksi todellista neuvottelu- ja sovitteluhalukkuutta Jarmo Kekin puolelta ei juurikaan ole näkynyt. Kovasti hän on neuvotteluhalua toitottanut mutta heti kun pitäisi hieman edesauttaa neuvotteluja tai ylipäätään ryhtyä neuvottelemaan, niin silloin sitä halukkuutta ei kuitenkaan tunnu olevan. Minähän olen esimerkiksi ilmoittanut Jarmo Kekille jo noin puolitoista vuotta sitten, että yhtenä neuvottelujen edellytyksenä on luonnollisesti se, että Jarmo Kekki toimittaa minulle kaikki hallussaan olevat rakennuskohteeseemme liittyvät asiakirjat. Tämä on mielestäni varsin kohtuullinen vaatimus jo yksin sen vuoksi, että kyseiset asiakirjat kuuluvat mielestäni minulle mitä suurimmissä määrin ja tokihan minulla on oikeus tietää, mitä minua laskuttanut taho on rakennuskohteemme ja maksettujen palkkioiden eteen tehnyt. Puhumattakaan siitä, että sopimustemme mukaan:

”Tehtävän tultua suoritetuksi on konsultti velvollinen luovuttamaan tilaajalle kaikki toimeksiannon täyttämistä edellyttävät asiakirjat.”

Ja tehtävähän on Jarmo Kekin osalta tullut suoritetuksi siinä vaiheessa kun irtisanoin hänet tehtävistään. Sille, miksi Jarmo Kekki ei halua asiakirjoja toimittaa, on tietenkin oma selityksensä, jota jokainen voi tahollaan miettiä. Vihjeitä varmasti ropisee jatkossa lisää.

Mutta takaisin asiaan. Toimitin Jarmo Kekille 15.5.2013 tiedoksiannon (kuvien kera) näistä itse havaitsemistani virheistä routaeristyksissä, eli kaksi viikkoa ennen tavarantarkastustilaisuutta (ja noin viikko ennen kutsua tavarantarkastustilaisuuteen). Jarmo Kekki ei reagoinut tiedonantooni millään tavoin. Ei esimerkiksi ehdottamalla mitään, millä tavarantarkastustilaisuus olisi voitu välttää tai ylipäätään mitään miten sovitella asiaa. Ei, hän ei reagoinut siihen millään tavoin. Yritä siinä sitten välttää tavarantarkastustilaisuus.

Edellisen lisäksi Jarmo Kekki syytti minua muistaakseni myös menettelytapaohjeen rikkomisesta, mitä ihmettä tämä sitten tässä yhteydessä tarkoittaakaan. Mutta on se kyllä hassu juttu, miten minä onnistun aina tekemään kaiken väärin. Joka tapauksessa tässä tulee huomioida se, että minä olen taloprojektimme osalta ainoastaan yksinkertainen kuluttaja ja Jarmo Kekki puolestaan on minulta toimeksiannon saanut elinkeinonharjoittaja. Tämä taas johtaa siihen, että meidän välillämme ensisijainen ohjenuora on kuluttajansuojalaki. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajan tulee osoittaa hyödykkeessä oleva virhe ja virheen osoittamiseksi kuluttaja voi halutessaan turvautua esimerkiksi asiantuntijan apuun, joka tässä tapauksessa oli tavarantarkastaja. Kuluttajalla ei ole lain asettamaa velvollisuutta järjestää sen enempää katselmus- tai muutakaan vastaavaa tilaisuutta, kuten minä olen tässä tapauksessa tehnyt kädenojennuksena Jarmo Kekille. Kuluttajan kohdalla riittää, että virhe osoitetaan ja siitä ilmoitetaan toimeksisaajalle. Tämän jälkeen todistustaakka palvelun virheettömyydestä on yksiselitteisesti toimeksisaajalla. Mutta mitään tämän kummoisempia menettelytapaohjeita kuluttajansuojalaki ei käsittääkseni anna, joten ihmettelen edelleen, mitä ihmeen menettelytapaohjetta minä olen tässä rikkonut. Ja sillehän minä en voi mitään, jos toinen osapuoli ei vieläkään tajua mistä näissä asioissa on oikein kysymys.

Salaojituksen kohdalla Jarmo Kekki mainitsi 12.6.2013, että tietojensa mukaan minä en ole ollut yhteydessä rakennesuunnittelijaamme salaojitusasiassa. Samaan hengenvetoon Jarmo Kekki mainitsi, että saamansa tiedon mukaan rakennesuunnittelijamme olisi lausunut, ettei rakennuskohteemme tarvitse salaojitusta.

Routaeristysasiassa olin yhteydessä rakennesuunnittelijaamme ja lähetin hänelle routaeristyksissä havaitsemistani mahdollisista virheistä kuvakoosteen 16.5.2013. Pyysin häntä antamaan kuvien perusteella lausunnon siitä, onko routaeristykset hänen näkemyksensä mukaan asennettu asianmukaisesti ja laatimiaan suunnitelmia noudattaen. Lausuntoa, tai ylipäätään mitään kommenttia, en ole vieläkään saanut. Olen jo aiemminkin maininnut tästä asiasta, mutta pidän todella omituisena sitä, ettei rakennesuunnittelija anna mitään kommentteja toimeksiantajalleen edes selkeästä pyynnöstä. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä ihan hyvin, miksei hän anna näitä lausuntoja minulle. Esimerkiksi salaojituksen tapauksessahan olisi vähintäänkin omituista, että hän ensin suunnittelee meille salaojituksen, laskuttaa minua siitä ja sen jälkeen antaa minulle lausunnon, ettei salaojitusta tarvitakaan. Tosin vielä omituisempaa mielestäni on se, että hän suunnittelee salaojituksen, laskuttaa minua siitä ja sen jälkeen lausuu jollekin muulle taholle, ettei salaojitusta tarvita. Mutta, kuten sanottua, routaeristyksistä en ole lausuntoa saanut.

Tässä oli nyt jälleen pieni esimerkki siitä, millaista tämä touhu vastapuolen kanssa on. Tämä on kuin yrittäisi selvitellä asioita pikkulapsen kanssa, koska sillä tasollahan argumentointi pohjimmiltaan on. Hyvä esimerkki on tuo routaeristysten uudelleentarkastuksen tarpeeseen saamani vastaus. Tuohan on kuin kävisi ekaluokkalaisen kanssa keskustelua kotitehtävistä:

– Jarmo Antero, teitkö sinä kotitehtäväsi ja teitkö ne varmasti kunnolla?  

– Mutku Janarin pitäis tehdä omansa eikä se oo vaikka sen olis pitäny!  

– Voi Jarmo Antero, sillä ei ole mitään merkitystä, onko Janar tehnyt kotitehtävänsä tai jättänyt tekemättä. Sinun pitää silti tehdä omat kotitehtäväsi. 

– Mutku sä et vahtinut et onks Janar tehny omansa ja et oonks mä tehny mun kotitehtävät! 

– Jarmo Antero! Vaikka isi ei valvoisikaan sitä, onko Janar tehnyt omat tehtävänsä tai oletko sinä tehnyt omat kotitehtäväsi, niin sinun pitää siitä huolimatta tehdä ne, ja tehdä ne kunnolla.

Jossain määrin viihdyttävää, mutta enimmäkseen tuskallista.

Huh huh, tulipa tästä taas pitkä ja tyhjänpäiväinen vuodatus. No, tämä asia lienee nyt taputeltu ja voin siirtyä seuraavaan aiheeseen – mikä se sitten mahtaakaan olla.