Ikkunoista ja vähän ovistakin - Osa 2 "Miten menetellään oven kanssa?"

Taas on päässyt vierähtämään tovi edellisestä tarinasta. Viime ajat ovat olleet edelleen kiireisiä kaikkien näiden käräjäasioiden kanssa, mutta eiköhän nuo ala pikku hiljaa olemaan ihan kunnossa. Nyt onkin sitten hetki aikaa tarinoida täälläkin. Edellisessä tarinassa kerroin olo- ja kirjastohuoneidemme ikkunoista, tai itse asiassa siitä, että niitä piti laskea muutamalla sentillä, jotta ne eivät olisi olleet aivan kiinni terassin katossa. Jatkan samasta aiheesta ainakin vielä tämän tarinan verran. Sitten lienee taas aika siirtyä toisiin aiheisiin.

Ongelmahan noiden ikkunoiden kanssa oli se, ettei rakenne- ja arkkitehtisuunnitelmia(kaan) oltu käyty asianmukaisesti läpi ja näin ollen suunnitelmien välillä oli ilmiselvä ristiriita. Ikkunoita oli pakko laskea, jotta ne eivät olisi olleet ihan terassin katossa kiinni ja, että niiden ympärille saatiin edes jonkin verran pielilautaa. Niin, ja tässäkään tapauksessa meille ei tietenkään annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin tyytyä ikkunoiden laskemiseen. Terassille oli tarkoitus tulla myös koristelista seinän ja katon rajaan, aivan kuten pääoven terassille ja parvekkeelle. Ilman ikkunoiden laskemista sitä ei olisi saatu sopimaan sinne sitten niin millään. Lopputulos riipii omaa silmää joka kerta kun terassilla käyskentelen, mutta eipä tuolle juuri mitään enää voi. Terassin osalta voikin sanoa, että vituttaa mennen tullen.

Minähän olen nyt jo useampaan otteeseen maininnut, että mielestäni ongelma on ollut suunnitelmien välisessä ristiriidassa. Aivan äskettäin selvisi, että minä olenkin ilmeisesti koko ajan ollut täysin väärässä – kuten niin usein aiemminkin.

Herra Kekki on ystävällisesti valaissut asian taustoja ja tähdentänyt, ettei ikkunoiden laskeminen ole suinkaan johtunut suunnitelmien ristiriidoista. Minkäänlaisia ristiriitoja ei ole ollut. Ikkunoita on laskettu minun toimestani, jotta ulkopuolelle saatiin minun muutostyöni ja minun piirtämäni / suunnittelemani ikkunalista kiertämään katon ja seinän rajaan. Minä olen muuttanut suunnitelmia kesken työmaan. Kyseessä onkin siis koko ajan ollut minun tekemäni ja teettämäni lisä- ja muutostyö.

Haluankin näin ollen tässä yhteydessä osoittaa vilpittömät kiitokseni Jarmo Kekille tästä selvennyksestä. Samalla haluan esittää aivan yhtä vilpittömät pahoitteluni siitä, että olen mitä ilmeisimmin aiheetta ja vastoin parempaa tietoa syyttänyt suunnitelmia ja projektinjohtoamme suunnitelmien ristiriidoista. Toivon, ettei kukaan, erityisesti Jarmo Kekki, ole liiaksi pahoittanut mieltään aiheettomista syytöksistäni.

Kuva 1. Talon julkisivu ison terassin puolelta.

No niin, se siitä deliriumista. Palataan takaisin reaalimaailman asioihin ja vilkaistaan pikaisesti talomme arkkitehtisuunnitelmia. Oheisessa kuvassa (kuva 1) näkyy talomme ison terassin puoleinen julkisivu pääpiirustuksissa. Oheinen kuva on tosin luonnospiirustuksista napattu, lopullisia kuvia minulla kun ei sähköisenä ole. Mutta eipä tuossa luonnoksessa suuria eroja lopulliseen piirustukseen ole. Erot ovat lähinnä vuorilautojen leveydessä ja parvekekaiteissa. Joku onkin jo saattanut huomata, ettei tuo piirustuksessa esitetty talo näytä ihan samanlaiselta kuin miltä toteutus näyttää. Tämä johtuu siitä, ettei talon koristeita (nurkkalaudat, pylväät, kaiteet etc.) kuulemma tarvinnut pääpiirustuksissa esittää. Ne voitiin jättää pois ja suunnitella tarkemmin myöhemmin. Ei ehkä kauheasti yllätä, jos kerron, että koristeidenkin osalta koko homma meni ihan farssiksi sekin. Mutta siitä omaa tarinaa joskus myöhemmin.

Kuvassa (kuva 1) on myös osasuurennos, josta näkyy hieman selvemmin terassin ikkunoiden suunniteltu toteutus. Jos en nyt aivan täysin sokeapiru ole, niin ikkunan pielilautojen ja terassin katon välillä on aika selkeä rako. Vieläpä sen verran selkeä rako, että yhden perkeleen listankin pitäisi tuonne sopia. Eikä tässä ole kysymys mistään ikkunalistasta, vaan kattolistasta.

Kuva 2. Viaton lista.

Seuraavaksi voidaankin vilkaista, miltä toteutus näyttää. Pakko se on kai katsoa, vaikka ei pahemmin huvittaisi. Oheisessa kuvassa (kuva 2) on terassin ikkunoiden upea toteutus ulkopuolelta nähtynä. Kattolista, tai Kekin mielestähän se on ikkunalista, kiertää seinän ja katon rajassa, aivan kuten herra Kekkikin auliisti selvensi. Sitä minä en vain ymmärrä, että miten juuri tuo kattolista on vaikuttanut ikkunoiden laskemiseen. Minusta kun näyttää siltä, että ikkunoiden päälle on hädin tuskin saatu pielilautaa. Pielilautaa, joka pääpiirustuksiin on selvästi piirretty ja jonka päälle pitäisi jäädä reilusti vapaata tilaa. Ja jos en aivan väärin rakennetta tulkitse, niin kattolista menee pielilaudan päällä. Jos minulta kysyttäisiin, niin minun mielestäni kyseinen lista on täydellisen viaton ja syytön tähän soppaan. Mutta tässä on varmaankin kysymys taas siitä ammattimiehen ja amatöörin välisestä huikeasta erosta. Amatööri ei vain yksinkertaisesti pysty hahmottamaan asiaa oikein – toisin kuin alan superammattilainen Kekki, joka näkee heti ensisilmäyksellä kuinka asia oikeasti on.

Kuva 3. Talon julkisivu pääoven puolelta.

Mutta eihän tämä pieni ongelma tietenkään rajoittunut yksinomaan kirjasto- ja olohuoneiden ikkunoihin. Eipä tietenkään kun tarinatkin on otsikoitu ”ikkunoista ja vähän ovistakin”. Ohessa on jälleen pääpiirustuksista leikattu kuva (kuva 3), jossa näkyy talomme julkisivu pääsisäänkäynnin puolelta. Kuvassa on myös osasuurennos, jossa näkyy hieman tarkemmin pääoven ja terassin katon välinen tila. Piirroksen mukaan oven päällä pitäisi niin ikään olla pielilauta ja vieläpä saman levyinen kuin ikkunoiden päällä. Pielilaudan ja katon väliin pitäisi jäädä tässäkin ihan reilu tila, vaikkapa sitten sille kattolistalle. Kuvan perusteella on joka tapauksessa täysin selvää, ettei pääoven pielilautoineen pitäisi olla kiinni terassin katossa.

Kuva 4. Pääoven pielilaudat.

Vaan eipä toteutuksessa tilaa juuri ole – edes pielilaudalle, kuten seuraavasta kuvasta (kuva 4) näkyy. Mistäköhän tässä on sitten kysymys? Jotenkin tämä on tietysti minun syyni, sehän nyt on selvä. Mutta kattolistasta tässä ei oikein voi kysymys, mitään kattolistaa kun kuvassa ei näy. Ehkäpä minun toimestani onkin tässä tapauksessa nostettu ovea, jotta minun muutostyöni ja suunnittelemani normaalia korkeampi kynnys on saatu sopimaan oven alle. Älkää naurako, ihan yhtä järkevä selityshän se on kuin tuo ikkunoiden kohdalla annettu selitys. Tässä on pakko olla kysymys siitä, että minun toimestani on laskettu terassin kattoa, jotta muutostyöni ja suunnittelemani, öö, mikä..? Äh, ei minun mielikuvitukseni riitä. Mutta onneksi tässä ei vituta kuin tullessa.

Pääoven kohtalo laittaa ikkunoiden laskemiseen annetun selityksen jossakin määrin omituiseen valoon. Itse asiassa sen verran omituiseen valoon, että taidankin vetää aiemmat pahoitteluni takaisin ja palaan siihen näkemykseen, että suunnitelmissa on ristiriita – jos toinenkin.

Mutta palaanpa tuohon ikkuna-asiaan annettuun selitykseen vielä. Minun nähdäkseni selitys on jotakuinkin sekopäinen. Selityksen ”keksijällä” täytyy olla jonkinlainen älyvapaiden selitysten puppugeneraattori käytössään, ei tuota mikään muu, hmm, selitä. Mutta enemmän minä kuitenkin ihmettelen sitä, että joku kehtaa moisen selityksen esittää, ja vieläpä ns. ”vakavalla naamalla”.

Kuva 5. Terassioven kynnys.

Ja eteenpäin. Ei tämä tarina ihan vielä ole paketissa. Ovista olisi vielä pari sanaa sanottavana. Ikkunoiden sovittelun yhteydessä kävi ilmi sellainenkin, että terassin ovet olivatkin ainoastaan 2300 mm korkeita. Ovien yläreunan piti tietysti olla samalla tasolla ikkunoiden yläreunan kanssa, eli noin 2400 mm korkeudella. Tämähän ei sitten onnistu, jos ovet ovat 10 cm matalampia. Tai onnistuu, jos niitä nostetaan sen kymmenen senttiä. Mutta sitten meillä olisikin ollut mukavan reilu kynnys. Kun ikkunoita laskettiin se 50 mm, niin kynnysongelma tietysti pieneni vähän. Mutta eipä tuo tilanne mikään mukava ole sittenkään. Terassien ovien kohdalla meillä on nimittäin edelleenkin 80 mm kynnykset, kuten oheisesta kuvasta (kuva 5) näkyy.

Tästä nouseekin esiin aika ilmiselvä kysymys. Miksi ovia ei vaihdettu korkeampiin? Niinpä niin, miksi ei. Ovet kuuluivat hankintasopimukseen, ja myyjähän oli tietysti Kekki, kukapa muukaan. Selitys sille, miksi ovia ei vaihdettu korkeampiin, löytyy seuraavasta Kekin ilmoituksesta:

”Miten menetellään oven kanssa? Sehän on nyt 2300mm korkea, koska korkeampaa ei valmisteta.”

Ja minä olin niin typerä, että uskoin. Toisaalta, miksi ihmeessä en olisi uskonut? Eihän meidän etuamme ajava, erityisen tunnollinen ja huolellinen konsultti, tuo rehellisyyden perikuva, valehtelisi meille kirkkain silmin ihan päin naamaa, eihän? Vaan valehtelihan tuo. Ikävä kyllä tämä selvisi vasta siinä vaiheessa, kun olin jo täydellisen kypsynyt mahtikonsultti Kekkiin ja aloin selvittelemään erinäisiä tapahtumia. Tuossa vaiheessa asialle ei oikein vain enää voitu mitään. Mutta kyllä niitä korkeampiakin ovia valmistetaan, tai ainakin Skaala valmistaa ja sehän olisi riittänyt meille.

Että näin tällä kertaa.