Betonivalut – Osa 1 ”Konsultti puhuu niin totta kuin osaa”

Tällä kertaa tarinoin tapauksesta, joka äkkiseltään vaikuttaa suhteellisen harmittomalta. Mutta tarkemmin ajateltuna se ei sitä ole. Koko hankkeen kannalta tämä ensi alkuun harmittomalta tuntuva tapaus on oikeastaan hyvinkin merkittävä. Ja tämäkin tarina antanee taas jonkinlaista lisävalaistusta siihen, minkälaisen persoonan kanssa olemme tekemisissä ja kuinka rehellisesti tämä toinen osapuoli kaikessa operoi. Aiheena on siis talomme betonivalu ja tarkemmin sanoen betonivalun järjestelyt.



Lähdetään liikkeelle betonivalun aikataulusta. Valun ajankohta ja järjestelyt ovat tietenkin projektijohtomme käsialaa, eikä minulla ole mitään tekemistä niiden kanssa. Valun ajankohdaksi määräytyi 11.5.2011, jolloin tarkoituksena oli valaa sekä sisäpuolen laatta että terassien laatat. Näin minun annettiin ainakin ymmärtää. No, enää ole ihan varma siitä, oliko todellinen suunnitelma lainkaan tämä. Aikataulusta näytti loppujen lopuksi muodostuvan vähintäänkin tiukka valua valmistelevien töiden suhteen. Asiaa voi tarkastella muun muassa aiemmasta tarinastani, jossa kerroin radonsuojauksista. Tuon tarinan yhteydessä olevista valokuvista voidaan todeta, että 8.5.2011 meillä on ollut eristysten asentaminen pahasti kesken, raudoitusten asennuksia ei ole ollut edes aloitettu, eikä näin ollen myöskään lattialämmitysputkien asennusta. Työmaalla ei ole ollut ketään tekemässä ja jatkamassa edellä mainittuja töitä ennen valua edeltävää päivää 10.5.2011, joten kaikki edellä mainitut keskeneräiset työt on tehty yhdessä päivässä. Tältä osin aikataulu ei ainakaan vaikuta millään muotoa järkevältä. Mutta, tarkoitus oli siis valaa sekä sisäpuolen että terassien laatat samalla kertaa.

Kuten arvata saattaa, niin laattoja ei tietenkään valettu samalla kertaa. Sisäpuolen laatta saatiin toki valettua, mutta terassien laatat jäivät valamatta. Syy siihen, miksi terassien laattaa ei saatu valettua, on edelleen vähän hämärän peitossa. Asiaan on tietysti saatu Jarmo Kekiltä erinäisiä selityksiä, mutta nämä saadut selitykset ovat osoittautuneet paskapuheiksi – kuten kuvaan sopii. Mutta käydäänpä asiaa seuraavaksi läpi vähän tarkemmin.

Vilskettä ja vipinää betoniasemalla.
Mutta varovasti pojat, ettei asema vaan hajoa.

Terassit jäivät siis toukokuussa valamatta ja tähän Kekki kertoi syyksi betonitehtaan toimitusvaikeudet. Tehtaalla oli Kekin mukaan ollut joitakin ongelmia, eikä tehdas pystynyt toimittamaan terassien valuun tarvittavaa säänkestävää betonia. Kekin mukaan betoniasema oli siis hajonnut. No, tällaista kaiketi sattuu aina joskus, eikä sille juurikaan mitään voida. Huonoa tuuria, eihän siinä muuta. En sitten tiedä, kuinka vikaherkkiä tai vikasietoisia betoniasemat yleensä ovat, mutta epäilisin, ettei tässä tapauksessa ole ollut kyseessä mikään ihan pikkuruinen ja tavanomainen ongelma. Siinä on saattanut monelta muultakin jäädä valut tekemättä siltä päivältä.

Kesän aikana pinnani alkoi kiristymään aika lailla työmaan jatkuvien ”pikku” ongelmien ja viivästysten myötä ja tämä betoniasiakin pulpahti jossakin vaiheessa uudelleen mieleen. Kyllä se oli alun perinkin jäänyt vähän kaivelemaan, mutta enpä tullut tonkineeksi asiaa sen tarkemmin. Kaikki nämä uudet ongelmat ja selitykset saivat kuitenkin miettimään betoniasiaa vielä uudemman kerran. Tulinkin sitten ihan piruuttani soittaneeksi betonitoimittajalle, että mitenkäs sen betonin kanssa oikein olikaan ollut. Betonitehtaalta kerrottiin, ettei heidän tietojensa mukaan tuolloin ole ollut tehtaalla minkäänlaisia toimitusongelmia, vaan kura on kulkenut täysin normaalisti koko päivän. Jaaha, vai niin, kura on kulkenut normaalisti, mutta ei kuitenkaan meille saakka. Betonitehtaalta saadun tiedon mukaan olikin sitten selvää, että Kekin antama selitys oli jälleen ihan sitä silkkaa kekkiä.

Tulin jossakin vaiheessa maininneeksi asiasta Kekille ja tivanneeksi ikään kuin ohimennen, että mitenkäs sen betonitoimituksen kanssa oikein olikaan, kun tehtaan mukaan minkäänlaisia toimitusvaikeuksia ei tuolloin ollut? Vastaus tuli taas kuin apteekin hyllyltä. Ongelmia ei ollutkaan ollut betonitehtaalla, vaan pumppuauto oli hajonnut. Aha, no niin, sehän selittääkin tämän. Eihän sitä tietenkään voida valaa jos pumppuauto hajoaa. Selvä, eihän tässä sitten mitään. Äärimmäisen huonoa tuuria taas, pumppuauto hajoaa juuri kun sisäpuolen valujen jälkeen pitäisi alkaa valamaan terasseja. Onneksi sisäpuolen valu oli saatu kunnialla loppuun saakka, eikä pumppu alkanut temppuilemaan vielä sen aikana. Mutta miten voikin käydä noin paska tuuri jatkuvasti. Talon on pakko olla intiaanien hautausmaan tai vastaavan pyhän paikan päällä, joka on sitten suututtanut jumalat pahanpäiväisesti. Eihän tätä jatkuvaa huonoa onnea mikään muukaan voi enää selittää kuin jumalien langettama kirous. En tuossa tilanteessa puuttunut Kekin selitykseen sen enempää, vaan annoin asian olla siltä erää. Selitystä en tietenkään enää uskonut.

Hippiä on helppo kusettaa.

Jonkin aikaa tämän viimeisimmän selityksen jälkeen olin jälleen yhteydessä betonitehtaalle ja tiedustelin sieltä, josko se pumppuauto oli tosiaankin hajonnut, kuten Kekki esitti. Lienee turha sanoakaan, ettei Kekin selitykselle tullut tehtaalta vahvistusta. Tehtaan mukaan heillä ei ole mitään tietoa pumppuauton hajoamisesta sen enempää kuin muistakaan ongelmista meidän valuumme liittyen. Kekin uusikaan selitys ei näin ollen pitänyt paikkaansa, vaan kuuluu samaan paskapuheosastoon edellisen selityksen kanssa. Niin sitä vaan hippiä kusetetaan.

Mistä helvetistä tässä sitten on kysymys? No, jäljet johtavat sylttytehtaalle, kuten kaikessa muussakin – ja niin vain on syy Kekissä. Tehtaalta saadun tiedon mukaan meidän kohteeseemme ei ole kyseiselle päivälle tilattu säänkestävää betonia. Säänkestävää betonia on tilattu ainoastaan 9.6.2011 päivämäärälle, jolloin terassit sitten vihdoinkin valettiin. Betonitehtaalta saadun vastauksen perusteella ainakin minusta näyttäisi aika vahvasti siltä, ettei Kekki ole tilannut kyseiselle päivälle säänkestävää betonia lainkaan. Tai no, se ei pelkästään näytä siltä, vaan se on niin. Se onkin sitten aivan toinen juttu, että onko tässä kyseessä vilpitön unohdus vai onko betoni jätetty tarkoituksella tilaamatta. Tiedän, tämä kuulostaa vainoharhaiselta, mutta minä en todellakaan ole asiasta lainkaan varma.

Alkuperäinen valupäivä oli 11.5.2011 ja terassit saatiin valettua vasta kuukausi tämän jälkeen 9.6.2011. Miksi terasseja ei valettu aiemmin, miksi valua piti odottaa kuukausi? Terassit ovat olleet koko ajan valmiina valua varten, tai niiden olisi ainakin pitänyt olla. Kekin selityksen mukaan tämä johtui siitä, että valuporukka oli varattuna koko ajan kaksi-kolme viikkoa eteenpäin. Selitys on toki ihan järkeenkäypä, onhan kesä varmasti valajille juuri sitä kiireisintä aikaa. Selityksen uskottavuutta tosin horjuttaa hieman se, että Kekin oman ”tuntikirjanpidon” mukaan Kekki on ollut yhteydessä valu-urakoitsijaan ensimmäisen valupäivän jälkeen vasta 6.6.2011, eli kolme päivää ennen terassien valua. Puhumattakaan siitä, että tätä aiemman selityksen mukaan betonitilaukset pitää tehdä pari-kolme viikkoa etukäteen. Eipä tunnu nämäkään selitykset oikein natsaavan. Ja jotenkin tulee vain mieleeni, että koko homma on mennyt ihan jonkun muun aikataulun mukaan kuin meidän. Pientä päätäni vaivaa toki vähän sekin, että miten meille on yhteensä 46 m² terasseille saatu sopimaan 100 mm laattoihin 6-6,5 m³ betonia.

Tässä vaiheessa kaikille lienee jo selvää, että betonivalutkin ovat menneet Kekin touhujen osalta aika lailla pieleen. Yllättikö tämä ketään? Tarinan varsinainen pointti ei kuitenkaan ole betonivalujen pieleenmeno, vaan se, miten Kekki on asian suhteen toiminut. Sen lisäksi, että koko homma on mennyt reisille, on myös selvää, että Kekki on koko ajan valehdellut silmät kirkkaina betonivalujen viivästymisen syistä. Ja näissäkin selityksissä – kuten aina – vika on ollut jossakin muussa kuin Kekissä itsessään.

Yksi mielenkiintoinen juttu tässä on se, miten Kekiltä tuli silmänräpäyksessä uusi selitys, kun totesin hänelle, ettei aiemmin annettu selitys oikein tuntunut pitävän paikkaansa. Ja se selitys todellakin tuli heti, silmiä räpäyttämättä ja kirkkain silmin. Valhetta valheen perään. Myöhemmin Kekki ei sitten oikein enää muistakaan, että kumpi se sitten loppujen lopuksi hajosikaan, betoniasema vaiko pumppu. Vaikka samahan se, kumpikaan kun ei oikeasti hajonnut. Mutta hauskasti Kekki vain on pitänyt selityksestään kiinni – ja ihan varmuuden vuoksi molemmista. Mutta sitä minä en ymmärrä, miten joku voi elää niin harhaisessa todellisuudessa, että kuvittelee jonkun uskovan näitä selityksiä. Ja kun näiden selitysten paikkansapitävyyskin on vielä niin helppo selvittää. Kuinka vitun tyhmä joku voi olla?

Kusettaminen on aina kusettamista, mutta siihen ei pitäisi yleensä olla mitään syytä, jos kyse on vilpittömästä erehdyksestä, unohduksesta tai vastaavasta. Kaikillehan niitä sattuu, eikä tässäkään tapauksessa ollut kyse mistään järisyttävästä katastrofista. Olettaen tietysti, että kyse oli todellakin esimerkiksi vilpittömästä unohduksesta. Tietysti jotkut meistä turvautuvat valheisiin silloinkin, kun niihin ei varsinaisesti olisi mitään syytä. Mutta kun itse ei yksinkertaisesti voi tehdä virheitä, niin virheet täytyy sitten peitellä valheilla ja syyttää jotakuta muuta. Vaikka jäisi kiinni pili kädessä. Ei herran jestas, eihän omaa virhettä voi tunnustaa. Siinähän joutuisi katsomaan peiliin ja tunnustamaan itsellekin, ettei olekaan ylivertainen ja erehtymätön. Parempi vain yrittää pitää korea kulissi pystyssä – jos ei muita varten, niin itseään.

Tavoitteemme on yhteinen:
toteuttaa teidän unelmienne koti.
- J. Kekki -

Jos terassivalujen viivästyminen johtui siitä, että Kekki unohti tilata säänkestävän betonin, niin asiassa ei oikeasti olisi mitään syytä keksiä typeriä selityksiä. Paras ratkaisu – miltä tahansa kantilta katsottuna – olisi kertoa rehellisesti asiakkaalle, mitä tapahtui. Ja hoitaa asia kuntoon. Kukaan ei varmasti moisesta erehdyksestä nostaisi sen suurempaa ja kummempaa meteliä, virheitä kun sattuu meille kaikille. Kekille siitä olisi toki koitunut jonkin verran kustannuksia, mutta yleensä virheistä joutuu vähän maksamaan. Mutta, kuten nyt tiedämme, niin rehellisen lähestymistavan sijaan Kekki valitsi tälläkin kertaa jo tutuksi tulleen kusetuslinjan. Ja kusettamalla siirsi omasta virheestään koituvat kustannukset minulle. Reilua ja rehtiä liiketoimintaa ehtaan Kekki-tyyliin.

Tämänkin tarinan yhteydessä voidaan taas kerran pohtia myös konsultin ja toimeksiantajan välistä sopimussuhdetta. Konsulttitoiminnan ehdoton edellytys on rehellisyys ja luottamus, ja ennen kaikkea konsultin rehellisyys toimeksiantajaansa kohtaan ja toimeksiantajan luottamus konsulttiin. Laittaisin melkeinpä pääni pantiksi siitä, että tämä tulee esiin tavalla tai toisella kaikissa konsulttitoiminnan eettisissä säännöissä – alasta riippumatta. Jos konsultti antaa toimeksiantajalleen täysin virheellistä tietoa ja peittelee omia virheitään valheilla, niin on selvää, ettei toiminta ole rehellistä eikä toimeksiantaja voi enää luottaa konsulttiin missään asiassa. Konsultilla on tiedonantovelvollisuus, mutta ei suinkaan väärän tiedon anto-oikeutta. En tiedä, miten asia on, mutta mielestäni konsultin epärehellisyyden ja valehtelun tulee olla riittävä syy irtisanoa tai purkaa mikä tahansa konsulttisopimus ilman minkäänlaisia reklamointeja tai huomautuksia. Olisi itse asiassa aika naurettavaa, jos toimeksiantajan pitäisi huomauttaa konsulttia valehtelusta, josta konsultti on taatusti toimeksiantajaansa paremmin tietoinen. Aivan kuin valehtelu realisoituisi vasta kun siitä huomautetaan. Kyseessä on mielestäni niin räikeä sopimusrikko ja törkeä toiminta ylipäätään, että sen perusteella toimeksiantajalla pitäisi olla oikeus ohjata konsultti kädestä pitäen navetan taakse.

Ai niin, jos Kekin selitykset olisivat pitäneet betonitoimitusten osalta paikkansa, olisi Kekki siinä tapauksessa syyllistynyt sopimuksessa määrättyjen tehtävien laiminlyöntiin ja aiheuttanut laiminlyönnillään minulle ylimääräisiä kustannuksia. Mutta, ei siitä sen enempää. Vekkuli tilanne joka tapauksessa.

Että tällainen tarina tähän väliin. Tarinan opetusta minun tuskin tarvitsee vääntää rautalangasta?