Viimeisestä tarinasta on vierähtänyt jo aika tovi ja siihen on toki syynsä. Tarinat eivät suinkaan ole vielä loppuneet, mutta viimeaikoina en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt tarinoita tänne kirjoittamaan. Muuta puuhaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Ja olihan tuossa tuo hiihtolomakin välissä.
Asiamme oikeuskäsittelyn ensimmäinen varsinainen tapahtuma, valmisteluistunto, on ihan nurkan takana. Kaiken piti olla jo kunnossa ja valmiina valmisteluistuntoa varten, mutta kohtalo päättyi jälleen peliin, eivätkä asiat menneet tälläkään saralla niin kuin oli suunniteltu. Aineisto on toki valmiina, mutta jouduimme siihen ikävään tilanteeseen, että meidän oli pakko vaihtaa juristia. Juristin vaihtaminen näin lähellä oikeudenkäynnin alkua on tietysti hankala ja kaikin puolin ikävä juttu ja tämä on luonnollisesti tuonut mukaan lisätyötä ja kaikenlaista muuta vaivaa. Tokihan tässä tilanteessa olisi kaiketi ollut mahdollisuus hakea lykkäystä, mutta emme katsoneet sitä tarpeelliseksi. Muutenkin omissa intresseissä on saada oikeudenkäynti mahdollisimman pikaisesti käyntiin.
Juristin vaihtamiseen ei itse riita-asiamme suhteen liity mitään dramatiikkaa. Kyse ei siis missään nimessä ole siitä, että olisimme olleet tyytymättömiä juristimme toimiin tai, että välimme olisivat jotenkin tulehtuneet. Ei, ei todellakaan, asia on täysin päinvastoin, olen enemmän kuin tyytyväinen juristimme toimiin. Eikä kyse ole minkäänlaisista ristiriidoista tai muistakaan vastaavista. Mutta, sen tarkemmin syihin menemättä, juristimme on joka tapauksessa estynyt hoitamaan asiaamme käräjäoikeuden käsittelyssä. Näin meille valitettavasti tuli sitten eteen se hankala tilanne, että jouduimme ottamaan uuden juristin ajamaan asiaamme.
Uusi juristi löytyi onneksi suht helposti vanhan juristimme avulla. Tai no, tuo oli hieman väärin sanottu. Vanha juristimme itse asiassa hoiti koko homman, eikä minun oikeastaan tarvinnut laittaa tikkua ristiin sen asian suhteen. Uusi juristi löytyi pari viikkoa sitten ja nämä viimeiset pari viikkoa hän onkin sitten tutustunut kaikkeen siihen aineistoon, jota asiasta on kertynyt – ja sitähän sitten riittää. Tässä on nyt siis aikamoinen perehdyttämisjakso käynnissä. Mutta eiköhän tämäkin tästä suttaannu.
Vanha juristimme pyysi minua kysäisemään Kekiltä vielä ennen uuden juristin sisäänajon aloittamista, että josko heillä olisi jonkinlainen sovintoesitys asian ratkaisemiseksi ilman oikeudenkäyntiä. Lähestyin asian tiimoilta niin Kekin juristia kuin myös Kekkiä itseäänkin ja pyysin toimittamaan mahdollisen sovintoratkaisuehdotuksen allekirjoittaneelle, eli minulle. Viikon verran pyyntöni jälkeen Kekin juristi lähestyikin asian tiimoilta uutta juristiamme puhelimitse ja esitti vastapuolen tarkkaan harkitun "sovintoratkaisuehdotuksen". Mikäköhän siinä oikein on, kun tuolle vastapuolelle tuntuu asioiden ymmärtäminen olevan niin kovin vaikeaa? Minä kun nimenomaan pyysin toimittamaan mahdollisen ehdotuksen minulle, en suinkaan juristillemme – sen enempää uudelle kuin vanhallekaan. No, samapa tuo.
Niin, se sovintoratkaisuehdotus. No, sehän oli niinkin sovitteleva, että molemmat osapuolet luopuvat omista kanteistaan. Tuo on tietysti loppujen lopuksi aika mielenkiintoinen ehdotus, kun asiaa vähän tarkemmin pohtii. Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, etten moista ehdotusta tietenkään hyväksynyt. Tilanne on siis edelleen se, että jatkamme uuden juristin perehdyttämistä asiaan ja menemme käräjille ratkaisemaan riitojamme. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti