Savuhormi - Osa 1

Lupasin käsitellä vielä yhdessä osassa entisen vastaavan työnjohtajamme selvityksen loppuosaa mutta joudun valitettavasti siirtämään sen käsittelyä myöhemmäksi. Tämä ihan siitä syystä, että sain juuri sähköpostia toiselta rakennusmieheltä ja rakennusmiehen kertomaa asiaa täytyy hieman tutkailla. Sen verran täytyy kuitenkin siitä sanoa jo tässä vaiheessa, että rakennusmiehen suomenkielentaito on kohentunut kuukaudessa hämmästyttävästi. Teksti sinällään muistuttaa hyvin paljon Jarmo Kekin tekstejä, enkä voi välttyä ajatukselta, että Jarmo Kekki olisi tarjonnut rakennusmiehelle tehokkaan suomenkielen ja p****njauhannan intensiivikurssin.

Mutta mennäänpä uuteen asiaan. Seuraavassa tarinassa kerron talomme surullisen kuuluisasta savuhormista. Savuhormiin liittyy jos jonkinlaista kiemuraa ja joudun jakamaan tämänkin tarinan useaan eri osaan. Kaiken kaikkiaan tämä savuhormi on asia, joka antanee suhteellisen selkeän kuvan vastapuolen moraalista ja kyvystä kantaa vastuunsa.

Ensin hieman taustaa itse savuhormista. Savuhormi muurattiin touko-kesäkuun vaihteessa 2011. Tuolloin tosin kävi niin, ettei savuhormia voitu muurata kuin vesikattoon saakka. Syytä tähän en oikein tiedä vieläkään, mutta loppupätkä muurattiin vasta joskus heinäkuussa 2011. Vesikattoon saakka hormin muurasi ammattimuurari ja loppupätkän muurauksesta vastasi käsitykseni mukaan toinen meillä työskennelleistä virolaisista rakennusmiehistä, siis toinen näistä saunankin kanssa hääränneistä. Savuhormi on Schiedelin Rondo Plus -valmishormi, jossa on harkkoelementin sisällä keraaminen hormielementti ja paloeriste luonnollisesti näiden välissä.

Kaikkien epäselvyyksien keskelläkin kuvittelin vielä syksyllä 2011, että edes savuhormimme olisi asianmukaisesti asennettu ja tarkastettu. En siis todellakaan uskonut, että vastaava työnjohtaja pelleilisi näin vakavan asian kanssa. Ja kuinka väärässä olinkaan.

Joulukuuset 2011.

Joku teistä saattaa muistaa 2011 tapaninpäivän myrskyn. Minulle tuo myrsky on jäänyt mieleen monestakin eri syystä, eikä vähiten siksi, että tuolloin kaatui kolme kuusta talomme päälle. Vahingot jäivät onneksi aika pieniksi ja korjauksista selvittiin muutamalla kattotiilellä ja parilla metrillä otsalautaa. Harvemmin kai tulee eteen tilanne, jossa puiden kaatuminen talon päälle on onnekas juttu, mutta meidän tapauksessamme sanoisin, että näin loppujen lopuksi oli.

Vahinkoja korjatessaan uuden vastaavan työnjohtajamme paikalle hankkimat kirvesmiehet luonnollisesti tarkastivat ullakoltakin katon ja aluskatteen kunnon ja varmistivat, että ne ovat kunnossa. Katto ja aluskate olivat kyllä ullakolla ihan kunnossa. Muutaman muun asian kohdalla olikin sitten hieman toisin.

Uusi vastaava työnjohtajamme soitti minulle ja kertoi, että tarkastuksessa oli havaittu muutamia pikku puutteita ullakolla. Ensinnäkin puhallusvillaa näyttää olevan yläpohjassa huomattavasti vähemmän kuin pitäisi. Ja nyt puhuttiin vaatimattomasta n. 100 – 250 mm vajauksesta. Yläkerran parvekkeen kylmän katon ja ullakon väliltä puuttui villanpidätyslevy ja ilmeisesti tästä syystä villaa oli kyseiseen kohtaan puhallettu ainoastaan n. 200 mm. Jos villaa olisi puhallettu enemmän, villa olisi mennyt parvekkeen kylmälle katolle ja sieltä laudoituksen raoista edelleen alas parvekkeelle. Pirkanmaan Uniikki Kivitalot T:mi kanssa tehdyn rakennustarvikkeiden hankintasopimuksen mukaan yläpohjassa pitäisi olla puhallusvillaa vapailla osuuksilla 600 mm ja muualla niin paljon kuin tilaan sopii. Ei ollut puhallusvillan asennus, eikä toimituskaan mennyt ihan tuubiin. Mutta puhallusvillasta on luvassa tarinaa myöhemmin.

Puhallusvillan pienten puutteiden lisäksi liesituulettimen kanava oli kokonaan eristämättä ja muutkin kanavat oli eristetty huolimattomasti. Mutta ihan pikku juttujahan nämä ovat, eihän liesituulettimen eristämättömään hormiin kondensoituva vesi oikeasti mitään harmeja aiheuta, eihän?

No niin, mennäänpä vihdoinkin siihen savuhormiin. Savuhormista uusi vastaava työnjohtajamme kertoi, että siitä puuttuu yläpohjan osalta paloeristys tyystin. Paloeristystä ei tosiaankaan ollut lainkaan.

Meillä on Isoverin puhallusvilla ja Isoverin ohjeiden mukaan hormin juureen asennetaan 100 mm paloeristys, joka ulottuu 100 mm tulevan puhallusvillan yläpuolelle. Hormivalmistajan ohjeiden mukaan suojaetäisyys yläpohjan eristeisiin on joko 50 mm tai 100 mm hormin lämpötilaluokasta riippuen, eikä tuota juuri muuten puhallusvillan kanssa saa järkevästi aikaiseksi kuin paloeristämällä hormi kauttaaltaan hieman eristekerroksen korkeuden yli.

Puhallusvillaa ei missään tapauksessa olisi saanut puhaltaa ennen paloeristeiden asentamista ja ihmettelenkin, miksi näin on kuitenkin tehty. Puhaltajathan eivät ole voineet olla huomaamatta paloeristeiden puuttumista. Ja miksi vastaava työnjohtaja ei ole huomannut paloeristeiden puuttumista savuhormin tarkastuksessaan? Tai lämpöeristeiden tarkastuksessaan? No, yksinkertaisesti siitä syystä, että vastaavan työnjohtajan mukaan savuhormia ei ole tarkastettu ullakkotilojen osalta, eikä vesikaton yläpuoliseltakaan osalta, kuten ei lämpöeristeitäkään ullakkotiloista. Syyt, tai itse asiassa selitykset, selviävät tarinan seuraavissa osissa. Mutta minulla ei todellakaan ollut tässä vaiheessa vielä minkäänlaista tietoa siitä, ettei savuhormia ole tarkastettu kaikilta osin. Tämä tieto on annettu minulle vasta paljon myöhemmin ja syy tähän selviää kyllä teillekin. Itse asiassa edellinen on siinä mielessä väärin, että minä kyllä ymmärsin jo heti tässä vaiheessa, ettei savuhormia ole tarkastettu yläpohjan osalta, vaikka näin on annettu ymmärtää.

Mutta jossakin vaiheessa kevään korvalla tulin ajatelleeksi savuhormiasiaa vielä tarkemmin ja mieleeni hiipi epäilys siitä, että jos savuhormissa on tällaisia puutteita yläpohjassa, niin mahtaakohan se olla kunnossa muiltakaan osin.

Tarkastimme uuden vastaavan työnjohtajan kanssa savuhormin niiltä osin kuin sen pystyi enää tuolloin tarkastamaan. Savuhormihan oli jo koteloitu niin ala- kuin yläkerrassakin. Alakerran kotelo oli jo vesieristetty ja laatoitettukin. Savuhormi lähtee alakerran WC:stä ja onneksi WC:n katto oli vielä paneloimatta ja pääsimme sitä kautta mittailemaan suojaetäisyyksiä ja tarkastelemaan välipohjan läpivientiä. Ja kas, mitäs huomasimmekaan? Suojaetäisyydet eivät olleet sinne päinkään ja paloeristys puuttui läpiviennin kohdalla kahdelta hormin sivulta.

Suojaetäisyys noin 35 mm.

Savuhormin suojaetäisyys palaviin rakenteisiin on ohjeiden mukaan 50 mm ja meillä suojaetäisyys oli pienimmillään luokkaa 35 mm. Suojaetäisyys palaviin rakenteisiin oli hormin toiselta sivulta noin 35 mm ja toiselta sivulta noin 40 mm. Nämä siis alhaalta välipohjaan saakka. Yläkerran osuudelta emme päässeet tarkastamaan suojaetäisyyksiä koska yläkerrassa hormi oli jo kauttaaltaan koteloitu ja lattiat ja kattokin asennettuina. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kotelon runkorakenteet olivat lähes kiinni hormin kahdessa sivussa.

En halua millään muotoa saivarrella, mutta mielestäni alan ammattilaisen pitäisi tarkastusta tehdessään tajuta, että jotakin on pielessä jos hormin vaatima 50 mm paloeristelevy ei sovi rakenteiden ja savuhormin väliin läpiviennin kohdalla. Puhumattakaan siitä, että paloeristykset puuttuvat kahdelta sivulta kokonaan.

Asiallinen paloeristys?

Asiallinen paloeristys?

Tässä vaiheessa tulin siihen tulokseen, että on parasta pyytää paloviranomainen paikalle tarkastamaan savuhormi ja antamaan asiasta jonkinlainen lausunto. Otin yhteyttä pelastuslaitoksen paikalliseen palotarkastajaan ja sovin neuvontakäynnin talollemme. En katsonut aiheelliseksi kutsua Jarmo Kekkiä paikalle ja miksi oikeastaan olisinkaan, hänhän oli tarkastanut savuhormin jo kertaalleen. Ainakin omien dokumenttiensa mukaan.

Paikallinen palotarkastaja tuli paikanpäälle ja tutkaili aikansa hormia ja tulisijaakin. Käynnin perusteella palotarkastaja teki pöytäkirjan, jonka hän luonnollisesti toimitti myös minulle.

Palotarkastajan pöytäkirjassa mainitaan muun muassa näin:

”Verrattaessa hormia valmistajan asennusohjeeseen 9-2011, todettiin ettei suojaetäisyys palaviin rakennustarvikkeisiin täyty (perinteisen pystyuunin lämpötilaluokka T400 edellyttää vähintään 50 mm suojaetäisyyttä, kun sitä todellisuudessa oli pienimmillään n. 35 mm). Mahdollisilla palamattoman rakennustarvikkeen kerroksilla tai ilmaväleillä ei ole vaikutusta vaadittavaan etäisyyteen hormin ja palavan rakennustarvikkeen pinnan välillä.”

Palotarkastajan tuomio savuhormista puolestaan kuului ykskantaan:

”Edellä mainitun mukaisesti itse savuhormi ei täytä sille asetettavia vaatimuksia suojaetäisyyden osalta.”

Palotarkastaja päätyi siis suojaetäisyyksien suhteen samaan johtopäätökseen kuin minä ja uusi vastaava työnjohtajamme: Suojaetäisyyttä ei ollut tarpeeksi.

Saatuani palotarkastajan pöytäkirjan reklamoin asiasta vastaavalle työnjohtajalle ja hormin muuranneelle muurarille. Sanomattakin lienee selvää, että liitin palotarkastajan pöytäkirjan reklamaation liitteeksi.

Muurari otti minuun yhteyttä jotakuinkin välittömästi reklamaation jälkeen ja muutenkin hän hoiti asian kaikilta osin todella hienosti. Siitä kiitokset hänelle. Mielestäni muurarin toiminta asiassa oli malliesimerkki siitä, kuinka vastuullinen yrittäjä toimii ja hoitaa reklamaatiotilanteet. Vastaavan työnjohtajan toiminnasta en todellakaan voi sanoa samaa. Vastaavan työnjohtajan toiminta on mielestäni malliesimerkki päinvastaisesta.

Muurari siis vastasi reklamaatioon noin vuorokauden sisällä. Vastaavalta työnjohtajalta puolestaan kesti yli kuusi viikkoa vastata reklamaatiooni. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs:

”Asiasta ei ole vielä esittää lopullista selvitystä, koska viranomaiskannanottoa ei ole saatu ja kannanottoa on kiirehditty sähköpostitse.

Toimitan viikon kuluttua uuden väliaikatiedotteen, mikäli en ennen sitä ole saanut viranomaiselta kannanottoa asiaan.”

Vastaavan työnjohtajan lähestymistapa asiaan on vähintäänkin mielenkiintoinen. Pyydetään viranomaiskannanottoa asiaan, josta on jo viranomaiskannanotto. Vastaavan työnjohtajan pyytämää viranomaiskannanottoa ei edelleenkään ole saatu ja tähän on toki syynsä, jotka selviävät seuraavissa osissa. Kannanottopyyntö ei nimittäin mennyt Jarmo Kekiltä ihan oppikirjan mukaan. Jarmo Kekin lupaamaa uutta väliaikatiedotettakaan en ole koskaan saanut.

Tämä oli tällä kertaa tällainen kevyt pohjustus tuleville asioille ja tämän jälkeen asiat alkavatkin menemään jänniksi. Jarmo Kekin viranomaiselle esittämässä kannanottopyynnössä on nimittäin hieman hälyttäviä piirteitä, puhumattakaan tarkastusasiakirjan ja sen liitemateriaalien merkinnöistä. Ylipäätään vastapuolen koko savuhormiasian käsittely vaikuttaa todella härskiltä touhulta. Mutta näistä seuraavissa osissa.

Ai niin, mitä tapahtui savuhormille? No, se purettiin kokonaisuudessaan ja muurattiin uusi tilalle. Tällä kertaa siten, että suojaetäisyydet olivat vähintäänkin riittävät ja paloeristykset kunnossa. Vaikka muurari huolehtikin kaikista itse savuhormiin liittyvistä kustannuksista, jäi meille maksettavaksi kustannukset kotelointien purkamisesta, koteloiden uudelleen rakentamisesta, uusista laatoista ja laatoitustöistä. Rahaa ja aikaa paloi tuohonkin ihan mukavasti.