Savuhormi – Osa 5 "Konsultti arvioi"

Käsittelen savuhormiasiaa vielä ainakin tässä kirjoituksessa. Käsittelen tätä oikeastaan sen vuoksi, että tässä tulee hyvin esiin Jarmo Kekin tapa esittää asioita, toisten osapuolten näkemyksiä ja arvioita, joille hän ei kuitenkaan tarjoa minkäänlaista vahvistusta. Esimerkiksi tässä käsiteltävää Jarmo Kekin (väitetysti) saamaa hormivalmistajan arviota minä en ole koskaan nähnyt.

13.6.2013 Jarmo Kekki lähetti niin minulle kuin rakennusvalvonnallekin jälleen selvityksen, jossa käsiteltiin myös savuhormia. Savuhormiin liittyen Jarmo Kekki lainaa tässä selvityksessään aiempaa, minulle ja juristilleni 19.12.2012 lähettämäänsä, vastinetta:

”Tilaaja on toimittanut 10.04.2012 päivätyn reklamaation savuhormin tarkastuksesta ja asennusvirheestä. Vastaavan työnjohtajan suorittaman hormikatselmuksen osalta on tapahtunut inhimillinen erehdys. Kyseisen hormin oli aina aiemmin saanut tehdä siten, kuinka sen urakoitsija oli tehnyt suojaetäisyyden osalta. Nyt on tullut määräyksiin muutos, joka on muuttanut suojaetäisyysvaatimusta. Asiasta vastaava työnjohtaja on informoinut urakoitsijaa ja hän on sen korjannut nykyisiä määräyksiä vastaamaan.

Konsultti on aiemmin ollut useaan otteeseen yhteydessä viranomaiseen. Konsultin sekä hormivalmistajan arvion mukaan siinä olisi voitu käyttää määräykset täyttävänä ratkaisuna myös urakoitsijan korjaustavasta poikkeavaa yksinkertaisempaa ratkaisua. Tällaiseen on viranomaisella harkintansa mukaan oikeus. 

Useista todistettavasti tehdyistä yrityksistä huolimatta vastaava työnjohtaja ei ole saanut vieläkään viranomaiselta asiasta lopullista asiakirjaa. Sen tarpeellisuus on hormin suojaetäisyyden arvioinnin osalta vastaavan työnjohtajan saaman tiedon mukaan ilmeisesti nyt lakannut.

Hormi on korjattu urakoitsijan toimesta määräyksen mukaiseksi ja vastaava työnjohtaja on varmistanut asian viranomaisilta, eikä heillä ole sen osalta vastaavalle työnjohtajalle vaatimuksia. Vastaava työnjohtaja on täyttänyt 100 %:sti sopimuksemme vastuun laajuuden. Vastaavan työnjohtajan rakennuslainsäädäntöön perustuvat velvollisuudet ja vastuut rajoittuvat siihen, mitä rakennuslainsäädännössä ja sen nojalla on säädetty ja määrätty.”

Ensimmäisessä kappaleessa Jarmo Kekki selittää, että hormin tarkastuksessa olisi tapahtunut inhimillinen erehdys. Voihan se näinkin olla jos inhimillisenä erehdyksenä pidetään sitä, ettei hormia tarkasteta asianmukaisesti tai lainkaan. Mielestäni toin aika selkeästi aiemmassa kirjoituksessani esiin sen, ettei kyseistä hormia ole milloinkaan saanut suojaetäisyyden osalta tehdä, kuten se oli alun perin meillä tehty. Kyseisellä hormilla on aina ollut 50 mm suojaetäisyysvaatimus. Nyt ei todellakaan ole tullut määräystä, joka olisi muuttanut suojaetäisyysvaatimusta. Vaikka Jarmo Kekki kuinka asiaa jankuttaa, hormin suojaetäisyysvaatimus on aina ollut 50 mm. Se, ettei vastaava työnjohtaja tarkista hormin suojaetäisyysvaatimusta ja sen toteutumista, ei ole inhimillinen erehdys – se on laiminlyönti.

Minun tietojeni mukaan vastaava työnjohtaja ei ole tehnyt mitään hormin korjaamiseksi määräysten mukaiseksi. Ja se olen kyllä minä, joka asiasta on urakoitsijaa informoinut, eikä suinkaan vastaava työnjohtaja. Minä olen ollut yhteydessä hormin muuranneeseen tahoon ja minä olen sopinut hänen kanssaan kaikesta hormin korjaamiseen liittyvästä. Jarmo Kekki ei ole tietojeni mukaan tehnyt asian eteen mitään muuta kuin pyytänyt viranomaiskannanottoa – ja senkin virheellisillä tiedoilla. Minuun Jarmo Kekki ei ole ollut yhteydessä millään muilla tavoin kuin tuolla aiemmin mainitsemallani väliaikatiedotteella.

Toisessa kappaleessa Jarmo Kekki esittää, että konsultin ja valmistajan arvion mukaan hormissa olisi voitu määräykset täyttävänä ratkaisuna käyttää urakoitsijan korjaustavasta poikkeavaa ratkaisua. Yllättäen Jarmo Kekki jättää mainitsematta, mikä tämä poikkeava ratkaisu olisi ollut. Huomioitavaa on myös se, ettei Jarmo Kekki ole missään muussakaan yhteydessä esittänyt, ainakaan minulle, mitään ratkaisuehdotusta savuhormin korjaamiseksi.

Hormivalmistajan arvion kohdalla en voi kuin hämmästellä sitä, kuinka erilaisia arvioita hormivalmistaja antaa kysyjästä riippuen tai sitten minä olen ymmärtänyt valmistajan tekniseltä neuvojalta saamani arvion todella pahasti väärin:

”Piipun ja palavien rakenteiden välinen tila voidaan kyllä täyttää esimerkiksi palovillalla mutta kyseinen toimenpide ei vaikuta kuitenkaan pienentävästi vaadittavaan suojaetäisyyteen. Eli jos suojaetäisyyden tulisi olla esimerkiksi 50 mm, ei riitä, että suojaetäisyys on todellisuudessa 40 mm ja tämä väli täytettäisiin 40 mm paksuisella palovillalevyllä. 

Tätä samaa ajatusta voidaan käyttää myös yläpohjan läpivientiin, kun yläpohjan eristemateriaalina käytetään puhallusvillaa. Ennen villan puhaltamista piipun tulee olla paikallaan ja piipun ympärillä tulee olla suojaetäisyyden verran palovillaa. Kun puhallusvilla asennetaan, se jää palovillan takia suojaetäisyyden verran irti piipun pinnasta ja suojaetäisyys on tältä kohdin täyttynyt. Ei siis riitä, että yläpohjassakaan olisi alle 50 mm palovillalevyjä suojaetäisyyden ollessa 50 mm. 

Näin ollen palotarkastaja on oikeassa siinä asiassa, ettei rakennustarvikkeilla tai ilmaväleillä ole vaikutusta suojaetäisyyteen. 

Vastaavissa tapauksissa, joissa suojaetäisyys on jäänyt liian pieneksi, olen neuvonut olemaan yhteydessä paikalliseen palotarkastajaan. Viranomainen on kuitenkin ainut taho, joka voisi hyväksyä jonkin rakennusmateriaalin käytön suojaetäisyyttä pienentävänä (esim. kivilevy).”

Ihan oikeasti, en todellakaan löydä tuosta ajatusta, joka tukisi Jarmo Kekin väittämää valmistajan arviosta. Mutta ilmeisesti valmistajan arviot riippuvat kysyjästä ja siitä, keneltä asiaa kysytään. Valmistajan edustaja toteaa kyllä lopuksi, että asiasta voisi olla yhteydessä paikalliseen palotarkastajaan, mutta valmistajan edustajan arvio on kuitenkin nimenomaan se, että suojaetäisyyden tulee olla vaatimuksen mukainen. Ja minähän olen jo ollut yhteydessä paikalliseen paloviranomaiseen, jonka mukaan rakennustarvikkeilla tai ilmaväleillä ei ole vaikutusta suojaetäisyyteen. Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla sitä, minkälaisen arvion Jarmo Kekki on valmistajalta saanut.

Kokonaisuutena tässä toisessa kappaleessa ei sitten olekaan oikeastaan mitään järkeä. Ilmeisesti Jarmo kekki yrittää tuoda esiin konsultin ja hormin valmistan arvion lisäksi sen, että pelastusviranomaisella olisi harkintansa mukaan oikeus hyväksyä määräysten vastainen toteutus. Tässä yhteydessä tulee muistaa se, että Jarmo Kekin esittämä korjausehdotus on määräysten vastainen, eikä mikään hyväksyntä muuta sitä määräysten mukaiseksi. Mahtaisikohan asia olla, kuten Jarmo Kekki esittää? En tiedä, mutta minä en ole onnistunut löytämään tälle mahdollisuudelle minkäänlaista vahvistusta. Pirkanmaan Pelastuslaitoksen johtava palotarkastaja tarjosi, toista kannanottopyyntöä selvitellessäni, oman näkemyksensä asiaan:

”meiltä pelastusviranomaisilta kysytään varsin usein ohjeita tulisijoihin ja savuhormeihin liittyen, vaikka oikea osoite usein olisikin rakennusvalvontaviranomainen. Ratkaisujen tekeminen esitettyjen piirrosten pohjalta on aivan normaali käytäntö. Pelastusviranomaisen osalta kyseessä on yleensä neuvonta, ei varsinaisesti rakenteen hyväksyntä. Vastuu rakenteen oikeellisuudesta on yleensä ko. suunnitelman tekijällä ja teknisen toteutuksen tarkastaminen puolestaan kuuluu yleensä vastaavalle työnjohtajalle. Mikäli kyseessä on rakennushanke, jolle on haettu rakennuslupa, käyttöönottokatselmuksen tekee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Käyttöönottokatselmuksen yhtenä keskeisenä osana valvotaan turvallisuuskysymyksiä."

Edellisen perusteella minä en uskaltaisi vetää johtopäätöstä, että pelastusviranomainen voisi harkintansa mukaan hyväksyä määräysten vastaisia rakenteiden toteutuksia, puhumattakaan siitä, että tämä hyväksyntä olisi millään muotoa ns. virallinen hyväksyntä. Kuten johtavan palotarkastajankin kommentista voidaan päätellä, luvanvaraiseen rakentamiseen liittyvät päätökset (kuten määräyksistä poikkeamiset) kuuluvat vain ja ainoastaan rakennusvalvonnalle, eikä toisen hallintoalan viranomainen voi tehdä päätöksiä, jotka kuuluvat rakennusvalvontaviranomaiselle. Pelastusviranomainen voi toki antaa lausuntoja yms., mutta päätös / hyväksyntä kuuluu kuitenkin rakennusvalvonnalle. Epäilen hyvin vahvasti, voiko rakennusvalvontakaan hyväksyä selvästi määräysten vastaisia toteutuksia paloturvallisuuteen liittyvissä rakenteissa. Mutta mistäpä me tämän tietäisimme, asiaahan ei ole kysytty rakennusvalvonnasta, puhumattakaan siitä, että poikkeamiseen olisi pyydetty rakennusvalvonnan hyväksyntä.

Kysyin asiaan myös vakuutusyhtiöni näkemyksen, jotta asia ei jäisi yksin palotarkastajan ja valmistajan arvioiden varaan. Kotivakuutuksemme vakuutusehdoissa mainitaan seuraavasti: ”Kiukaan, hormin ja tulisijan valmistajan asennusohjeita ja ilmoittamia suojaetäisyyksiä palaviin materiaaleihin tulee noudattaa.” Kysyin siis vakuutusyhtiöni kantaa asiaan ja selitin kysymyksessäni luonnollisesti koko tilanteen palotarkastajan lausuntoineen ja vastaavan työnjohtajan ehdottamine ratkaisuineen. En tosin tullut maininneeksi kysymyksessäni sitä, että vastaavan työnjohtajan ratkaisuehdotusta ei ole noudatettu. Sain vakuutusyhtiöltäni seuraavan vastauksen:

”Keskustelimme asiasta vahinkotarkastajien kanssa ja totesimme tuon ehtokohdan olevan niin yksiselitteinen, että valitettavasti nuo tekemänne ratkaisut eivät tee etäisyydestä vaatimusten mukaista. Eli vahingon sattuessa joudumme harkitsemaan ja todennäköisesti tekemään jonkinlaisen vähennyksen tuon puutteen vuoksi. 

On tietysti hyvä asia, että tuo puute on huomattu ja sen suhteen on tehty toimenpiteitä vahingon ehkäisemiseksi. Suojaetäisyysvaatimus on kuitenkin asetettu lämpötilan takia. Tuo ensimmäisen paloviranomaisen lausunto osoittaa, ettei palamaton materiaalikerros estä lämpötilan nousemista liian korkeaksi ja liian lähellä olevien palavien materiaalien syttymistä.”

Vakuutusyhtiön vastaus on mielestäni varsin yksiselitteinen, ja tämä oikeastaan ratkaisee koko ongelman. Kyseinen toteutus ei olisi vaatimusten (määräysten) mukainen, eikä näin ollen yleisten vakuutusehtojenkaan mukainen – eikä turvallinen. Ja tämä puolestaan johtaisi korvausten alenemiseen.

Useista yrityksistä huolimatta Jarmo Kekki ei ole saanut viranomaiselta lopullista asiakirjaa. Olisikohan asiaa auttanut lainkaan se, että Jarmo Kekki olisi toimittanut viranomaiselle viranomaisen pyytämät dokumentit? Eikä kannanoton tarpeellisuus ole nyt lakannut, tarvetta kun ei ole koskaan ollutkaan.

”Vastaava työnjohtaja on täyttänyt 100 %:sti sopimuksemme vastuun laajuuden.” Tohdin olla eri mieltä.

Taisin jo jossakin aiemmassa osassa mainita, että savuhormin kohdalla päädyttiin ns. varmaan ratkaisuun ja hormi purettiin ylhäältä alas saakka ja muurattiin sen jälkeen uudelleen siten, että suojaetäisyysvaatimus täyttyy nyt varmasti. Operaatio tuli maksamaan kaiken kaikkiaan muutamia tuhansia euroja, mutta minkäs teet. Minä en ole valmis tinkimään paloturvallisuudesta.

Luulisin, että olen kiusannut teitä jo ihan riittävästi tällä savuhormiasialla. Seuraavassa kirjoituksessa taidan käsitellä jotakin ihan muuta asiaa. Mutta toivottavasti nämä ja saunan höyrynsuluista kertovat kirjoitukset ovat antaneet teille jo kuvan siitä, miten meidän tapauksessamme eri tahot toimivat ja käsittelevät asioita.

Lopuksi voisin antaa vielä pienen vinkin niille, joiden rakennuskohteissa on poikettu suunnitelmista ja mahdollisesti pyydetty vastaavanlaisia viranomaiskannanottoja: Varmistakaa, että myös Rakennusvalvonta on tietoinen poikkeamista ja tehdyistä ratkaisuista, varsinkin jos ette ole itse olleet paikalla käyttöönotto- tai loppukatselmuksessa. Tämä voi säästää yllätyksiltä joskus myöhemmin.