Lämmöneristys - Osa 2 "Tiivistä? Ei niitä mitään tiivistää tartte..."

Edellisessä kirjoituksessa esittelin talossamme havaitsemiani lämpövuotoja ja tällä kertaa pureudun lämpövuotojen syihin, lähinnä tosin olo- ja kirjastohuoneiden osalta. Saunan osaltahan lämpövuotojen syyt on nähtävissä ainakin osittain saunan höyrynsulkuja käsittelevissä kirjoituksissani (Osa 1, Osa 2 ja Osa 3). Olo- ja kirjastohuoneen osalta virheet ovat varsin selviä ja ihmettelenkin, ettei kukaan vastuullisista ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota rakennusvaiheessa. Ei edes vastaava työnjohtaja Jarmo Kekki, jonka vastuulle lämmöneristysten tarkastaminen säädösten mukaan kuuluu. No, en minä tosiasiassa sitä kyllä juurikaan ihmettele, ettei vastaava työnjohtaja ole niitä havainnut. Virheiden havaitsemiseksihan eristykset olisi pitänyt ihan varta vasten tarkastaa – tai ainakin vilkaista kyseisiä eristyksiä.

Kuva 1. Rakennesuunnitelman leikkaus.

Lähdetään liikkeelle siitä, kuinka olo- ja kirjastohuoneiden lämmöneristykset ja tiivistykset on suunniteltu toteutettaviksi sokkelin, lattian ja seinien rajapinnassa. Oheisessa kuvassa (Kuva 1) näkyy leikkaus rakennesuunnitelmistamme. Suunnitelman mukaan sokkelin sisäpuolelle tulee 80 mm SPU-eristelevyä lattiavalun alla olevan eristyksen päälle sokkelin ja lattiavalun väliin. SPU-eriste nousee sokkelin yläreunaan saakka ja kuvan mukaan SPU-eristelevyn pinnan tulisi olla samassa tasossa seinäpinnan kanssa. SPU-eristeen, seinän alimman vaakakoolauspuun, alaohjauspuun ja seinän kipsilevyn välinen tila on ollut tarkoitus tiivistää ja eristää uretaanivaahdolla. Kuvasta ei näy kuinka höyrynsulkumuovi on tarkoitettu asennettavaksi juuri tässä nimenomaisessa kohdassa mutta rakennesuunnittelijalta saadun tiedon mukaan tarkoitus on ollut se, että höyrynsulkumuovi tuodaan SPU-eristelevyn päälle ja tiivistetään paikalleen uretaanivaahdolla. Tämä asia tarkistettiin luonnollisesti rakennesuunnittelijalta siinä vaiheessa kun lämpövuotojen syitä aloitettiin tarkemmin kartoittamaan ja virheitä korjaamaan.

Joka tapauksessa suunnitelma on varsin selkeä ja jopa yksinkertainen, eikä ammattimiehillä pitäisi olla kummoisiakaan ongelmia suoriutua toteutuksesta. Väittäisin, että jopa minä olisin pystynyt tuon tekemään – siis ihan suunnitelman mukaisesti.

Vaan mitenpä ovat meidän ammattilaiset onnistuneet toteutuksessa? No, aivan ensimmäisenä on menty metsään siinä, että rakennuskonsultti on onnistunut tilaamaan 80 mm SPU-levyn sijaan 100 mm SPU-levyä. Eikä siinä muuta, mutta SPU-eristelevy ja seinäpinta eivät paksummalla eristeellä tule samaan tasoon ja tämän lisäksi paksumpi SPU-eristelevy aiheuttaa omat pikku nyanssinsa lattialaudoituksen koolauksen ja itse lattialautojen asennukseen. Pikku juttu mutta luulisi rakennuskonsultin osaavan lukea suunnitelmia edes sen verran, että kykenisi tulkitsemaan SPU-levyn oikean paksuuden. No, tosiasia on se, että niin suunnitelmassa kuin itse seinän toteutetussa rakenteessakin on jotakin hieman pielessä, ainakin jos suunnitelmaa tulkitaan ihan pilkulleen, kuten sitä kaiketikin pitäisi tulkita? Mutta kirjoittelen tästä myöhemmin.

Rakennesuunnittelijan mukaan SPU-eristelevyn päälle pitäisi siis tulla uretaanivaahto, jolla tiivistetään myös höyrynsulkumuovi paikoilleen. No, joku olikin korvannut uretaanivaahdon eristevillalla. Eikä eristevillan asennuskaan ole mennyt ihan niin kuin pitäisi. Villat oli asennettu kaikkea muuta kuin tiiviisti ja eristys oli näin ollen paikoitellen aika olematonta. Mutta tämä ei kuitenkaan ollut suurin syy noihin edellisessä kirjoituksessa eriin tuomiini lämpövuotoihin. Niihin syy löytyi SPU-eristeiden asennuksesta. Mutta tässäkin kohdassa on pieni suunnitelmista poikkeaminen, josta ei ole minua informoitu eikä siihen ole saatu minun hyväksyntääni. Ja jos totta puhutaan, niin tuon eristämisen olisi minun mielestäni kyllä tehnyt paremmin, nopeammin ja helpommin uretaanivaahdolla kuin villalla. Mutta joku on välttämättä halunnut työntää sinne villaa vastoin suunnitelmia. Eikä vastaava työnjohtaja Jarmo Kekki tietenkään ole asiaan millään tavoin puuttunut.

Höyrynsulkumuovia ei ollut asennettu suunnitelman mukaisesti SPU-eristelevyn päälle vaan se on tuupattu SPU-eristelevyn ja sokkelin väliin. Tämä on loppujen lopuksi ilmeisesti parempi ratkaisu kuin alkuperäinen suunniteltu ratkaisu ja tarkoitettu nimenomaan niitä tilanteita varten, joissa lattiavalu tehdään runkopystytyksen jälkeen. Höyrynsulkumuovin jättäminen SPU-eristelevyn päälle taas lienee sitä tilannetta varten, että lattia olisi valettu ennen runkopystytystä. Mielenkiintoista kuitenkin, ettei rakennesuunnittelijalla ole ilmeisesti ollut tietoa siitä, valetaanko meille laatta ennen vai jälkeen runkopystytyksen. Palaan tähän asiaan varmaankin myöhemmissä kirjoituksissa kun käsittelen asiaan saamiani selvityksiä ja vastineita.

Kuva 2. Olohuone lattia purettuna.

Lämpövuotojen syitä aloitettiin kartoittamaan tarkemmin heti vapun jälkeen 2012. Homma alkoi sillä, että rakennusmiehemme Lipasaar ja Anton purkivat olo- ja kirjastohuoneiden lattialaudoituksen kokonaan jotta lämpövuotojen syitä päästäisiin tarkastelemaan. Siinä sitä sitten tosiaan purettiin 46 m2 lautalattiaa. No, onneksi lauta on leveää ja homma kävi näin ollen varsin ripeästi.

Tämän jälkeen leikkasimme hieman seinän kipsilevyn alareunaa auki, jotta pääsimme vilkaisemaan eristyksiä. Tässä vaiheessa selvisi se, että uretaanivaahdon sijaan oli käytetty villaa. Samalla havaittiin myös se, ettei villaa oltu asennettu tiiviisti vaan jo esimerkiksi ensimmäisessä tarkasteltavassa kohdassa villan ja SPU-eristelevyn välissä oli selkeitä rakoja. Ei varmaankaan yllätä, että rakoja oli jotakuinkin kaikkialla muuallakin ja ylipäätään vaikutti siltä, että villa oli vain työnnetty jotenkuten paikoilleen, sen enempää miettimättä, että menikö villa paikoilleen edes välttävästi.

Tässä vaiheessa tuli myös selväksi, ettei SPU-eristelevyjen asennus ollut mennyt aivan putkeen. Näiden lähempi tarkastelu vaati kuitenkin lisää purkutöitä ja jouduinkin irrottelemaan lämmönluovutuslevyjä ja harvalaudoituksia sekä pätkimään harvalaudoituksia muutamista kohdista. Näiden lisäksi seinien kipsilevyistä piti leikata muutama sentti alareunasta pois. Tuo homma onnistui näppärästi monitoimityökalulla, joka on osoittautunut oivaksi vehkeeksi monessa muussakin hommassa.

Kuva 3. Sauma olohuoneessa
ulko- ja väliseinän nurkassa. 

Mutta mennäänpä niihin varsinaisiin lämpövuotojen syihin. Kuvassa 3 nähdään SPU-eristelevyjen saumakohta olohuoneen ulko- ja väliseinän nurkan tuntumassa. Väliseinästä sen verran, että se on harkkosokkelin päällä, joka kulkee pituussuunnassa talon halki ja sokkelia näkyy hieman kuvan oikeassa reunassa. Oikeanpuoleinen SPU-levyn pätkä on siis ainoastaan parikymmentä sentti pitkä ja päättyy väliseinän alla olevan sokkelin reunaan. Joka tapauksessa SPU-eristelevyjen asentaminen tiiviisti ponttiin on onnistunut todella mallikkaasti – etten sanoisi jopa mestarillisesti. Jälleen alan rautaiset ammattilaiset olleet asialla.

Kuva 4. Edellisen kuvan saumasta
seuraava sauma.

Seuraavassa kuvassa (kuva 4) näkyy edellisen kuvan saumasta seuraava sauma. SPU-eristelevyjen rako on tässä kohdassa reilusti yli 5 mm. Jos en aivan väärässä ole, niin levyjen väliin ei ole tarkoitus jättää minkäänlaisia tuuletusrakoja. Eli tässäkin on kyseessä todella mestarillinen suoritus. Kelpaa varmasti ammattitaidon näytteeksi ihan mihin vain.

Olohuone on noin 3,6 m leveä ja näitä saumakohtia mahtuu peräseinälle hulppeat kolme kappaletta. Arvatkaapa oli yksikään sauma lähellekään tiivis? En todellakaan ymmärrä miten nämä sankarit ovat onnistuneet asentamaan levynkappaleet noin lyhyelle pätkälle siten, ettei yksikään sauma ole lähellekään tiivistä. Moinen vaatii mielestäni jo yritystä koska tekipä homman miten tahansa, niin ainakin kaksi saumoista pitäisi saada tiiviiksi – jos ei muuten, niin vahingossa.

Kuva 5. Olohuoneen ulkonurkka.

Seuraavaksi voidaankin tarkastella olohuoneen ulkonurkkaa, jossa mittaustulosten perusteella oli pahimmillaan pakkasta. Kyseisen nurkan kohdalla SPU-eristelevyjen asennus on täysin vertaansa vailla. Laadukkaasta asennustyöstä näkyy esimerkkiä kuvissa 5 ja 6. Tämä nimenomainen asennus on oikeasti jotakin täysin käsittämätöntä. En todellakaan ymmärrä, mitä asennusta tehneiden päässä on oikein pyörinyt näitä asennellessa. Mutta todennäköisesti ei yhtään mitään, sillä mikään muu ei tätä selitä. Asennuksessa ei ole mennyt mikään oikein ja sitä voikin taas pitää jo jonkinasteisena – tosin hyvin kyseenalaisena – saavutuksena.

Kuva 6. Olohuoneen ulkonurkka.

Vasemmanpuoleisessa levyssä on pontti paikallaan vaikka levyn pitäisi liittyä tasaisesti ja tiiviisti sitä kohtisuoraan olevaan levypintaan. Levy ei ole lähellään tiiviisti toista levyä vasten vaan niiden välillä on pontin kohdalla puolen sentin rako. Pahimmillaan levyjen välissä on 15 mm rako.

Luulisi jo vähälahjaisemmankin ihmisen tajuavan, ettei lämmöneristys- tai ylipäätään mitään levyjä asenneta noin. Mutta tuota mestarien taidonnäytettä katsellessa ei tarvitse paljon ihmetellä mistä se kylmä olohuoneen nurkassa pukkasi sisään. Näillä eristyksillähän lämpö pysyy talossa yhtä hyvin kuin kusi nailonissa.

Mutta, miten nämä SPU-eristelevyt sitten pitäisi oikeaoppisesti asentaa? Asennukseen löytyy varsin selkeät ohjeet muun muassa levyjen valmistajan verkkosivuilta. Valmistaja tarjoaa ohjeet vieläpä erikseen levyjen kiinnittämiseen että vaahdotukseen. Niin, levyjen saumat tulisi vaahdottaa asennusvaiheessa, kuten ohjeissa selkeästi sanotaan:

Saumavaahtoa varten rungon ja SPU Eristeen väliin jätetään 10 - 20 mm vaahdotusvara, johon PU-saumavaahto vaahdotetaan yhtenäisenä kaistana. Myös kahden SPU Eristeen sauma vaahdotetaan PU-saumavaahdolla, jonka jälkeen levyt painetaan tiiviisti ponttiinsa.

Mielestäni ohjeet eivät voi olla juurikaan yksiselitteisemmät ja tämän perusteella on selvää, ettei asennuksesta vastanneilla ole ollut harmaintakaan aavistusta siitä, miten eristelevyt tulisi asentaa. Ja minä kun kuvittelin, että rakennuskonsultin tehtävä olisi hankkia meille ammatti- ja lukutaitoista työvoimaa...

Seuraavissa kuvissa (kuvat 7 ja 8) on pari lisäesimerkkiä SPU-eristelevyjen mallikkaista saumoista.

Kuva 7. Sauma olohuoneessa.

Asennustyö on joka tapauksessa taas sitä luokkaa, ettei ammattitaidosta ja ammattiylpeydessä voi puhua lainkaan. Tekisi mieleni sanoa, että tällaisella työmoraalilla varustetut tekijät ansaitsevat lähinnä paikan saunan takana eikä mitään muuta. Tässäkään kun ei todellakaan ole kysymys mistään virheestä tai vahingosta, vaan kyseessä on täysin tietoisesti tehty äärimmäisen ala-arvoinen ja huolimaton asennustyö.

Ikävä kyllä en tiedä, kuka nämä SPU-eristelevyt on loppujen lopuksi asentanut. Niitä sopimuksia kun ei ole, eikä rakennuskonsultti Jarmo Kekkikään suostu tai osaa kertoa kenen vastuulla nämä asennukset ovat vaikka on ihan itse työntekijät / urakoitsijat työmaalle hankkinut. Tältäkin osin todella hienoa toimintaa rakennuskonsultilta.

Kuva 8. Sauma olohuoneessa.

Kaiken kaikkiaan olo- ja kirjastohuoneessa oli muistaakseni 11 levysaumaa, jotka jouduttiin kaikki korjaamaan. Asennustyö oli kokonaisuudessaan siis todella upeaa ja ammattimaista jälkeä, josta tekijät voivat olla ylpeitä. Moiseen suoritukseen kun ei kaikki pysty vaikka kuinka yrittäisi. Jotenkin tutunoloista tuo asennustyön jälki kuitenkin on. Enkä voi kuin hämmästellä sitä, miten paljon alan ammattilaisten näkemys eroaa meikäläisen kaltaisen amatöörin näkemyksestä siinä, mitä tiivis tarkoittaa.

SPU-levyjen saumoja korjaillessa tuli kyllä samalla korjailtua paljon muutakin ja sinällään yksinkertaisetkin korjaukset olivat itse asiassa varsin ikäviä tehdä noiden lattialämmitysputkien, lämmönluovutuslevyjen, harvalaudoituksen ja koolausten vuoksi. Oli paikoitellen nimittäin vähintäänkin ahdasta ja suorastaan ikävää ujutella muun muassa villoja pieniin rakoihin harvalaudoituksen alle. Kaikkiin korjauksiin aikaa tuhraantui ilta- ja viikonlopputöinä kaiken kaikkiaan muistaakseni pari viikkoa. Aikaa saattoi kyllä mennä enemmänkin. Ja tähän päälle tuli tietysti vielä lattialautojen uudelleenasennus, joka olikin huomattavasti hitaampaa kuin purkaminen. Ja se tutuksi käynyt v-käyrä oli aika korkealla koko ajan.

Mainitsin jo edellisessä osassa, että lämmöneristykset on tarkastettu tarkastusasiakirjan merkinnällä 24.8.2011, eikä tarkastuksessa ole havaittu virheitä tai puutteita. Eikä tarkastusasiakirjan liitemateriaaleissakaan ole merkintöjä näitä koskien, joten vastaavan työnjohtajan mukaan nämä on tarkastettu ja asianmukaisiksi todettu. En sitten tiedä, millä silmällä vastaava työnjohtaja on näitä lämmöneristyksiä oikein tarkastanut kun ei ole mitään ihmeellistä havainnut. Virheet ovat kuitenkin sitä luokkaa, että alan ammattilaisen pitäisi havaita ne jo sillä yksinäiselläkin silmällä.

Mutta kyllähän entinen vastaava työnjohtaja Jarmo Kekki tähänkin asiaan jonkun ”järkevän” selityksen löytää, sehän on aivan varma. Odotankin suurella mielenkiinnolla, mikä se selitys tulee aikanaan olemaan. Mutta ehkä sillä välillä meidän pitäisikin järjestää tästä jonkinlainen pieni arvauskilpailu ja katsoa, kuka onnistuu keksimään lähimmäksi osuvan selityksen asiaan. Ja voihan olla, että Jarmo Kekki saisi näistä jotakin apua selityksen keksimiseen. Vähän niin kuin autettaisiin miestä mäessä, selityksen keksiminen kun ei välttämättä ole ihan helppoa.

No, virheet ovat kuitenkin aika selkeitä ja voitaneen turvallisin mielin todeta, ettei vastaava työnjohtaja Jarmo Kekki ole näitä tarkastanut – siis aikuisten oikeasti.