Lähdetäänpä liikkeelle siitä, kuinka kauan betonivalun kuivuminen kestäisi esimerkiksi tuon aiemmin julkaisemani kuivumisajan arviointiin tekemäni laskurin mukaan. Betonivalun paksuus on tässä tapauksessa 80 mm, vesisideainesuhde (v/s) on 0,7 ja kyseessä on maanvarainen laatta, jonka alla on 200 mm EPS-eristettä. Näin ollen laatta ei juurikaan kuivu alaspäin. Asetetaan tavoitekosteudeksi ensin 90 % (RH). Muiden olosuhteiden osalta asetetaan mahdollisimman suotuisat olosuhteet betonin kuivumiselle, eli lämpötila yli 25 °C, ilmankosteus 35 % (RH), kuiva alusta eikä valu pääse kastumaan lainkaan kuivumisen aikana. Näiden lisäksi edellytyksenä on tietysti, että rakennuksen vaippa on tiivis. Laskurin avulla kuivumisaika-arvioksi saadaan näissä täydellisissä kuivumisolosuhteissa 5,8 viikkoa.
Jarmo Kekin mittausten mukaan betonin suhteellinen kosteus on ollut kahdessa mittauspisteessä alle 88 % (RH) ja jos asetamme arviomme tavoitekosteudeksi 88 % (RH), niin laskurin mukaan kuivumisaika venähtäisi jo 7,2 viikkoon. Tämän perusteella olisi ehkä mahdollista, että meidän betonivalumme olisi saatu kuivumaan Jarmo Kekin mittausten mukaisiin lukemiin. Tämä olisi kuitenkin vaatinut sen, että talossa olisi kuivumisaikana ollut koko ajan täydelliset kuivumisolosuhteet.
Niin, mitenköhän niiden olosuhteiden kanssa on ollut? No, katsotaan nyt ensimmäisenä kuitenkin sitä, miten herra Kekki on mittaustuloksiaan ja kuivumista selitellyt.
Järvelä on tehnyt reklamaation koskien betonivalun kosteudenmittauksista.Lähdetäänpä ruotimaan tätä Kekin näkemystä kohta kohdalta. Jätän tuon kosteusmittauspöytäkirjan todellisuuttavastaavuuden käsittelyn vähän myöhemmäksi.
Järvelän antaa reklamaatiossaan runsaasti väärää tietoa / väittämiä.
Jarmo Kekki on tehnyt kosteusmittauksen laadunvarmistustoimenpiteenä betonin pinnoitettavuudesta 29.06.2011.
Kohteesta laadittu kosteusmittauspöytäkirja vastaa todellisuutta.
Kohteen laatoitusurakoitsija vastaa omilla laadunvarmistustoimenpiteillään siitä, että betonin kosteus on pienempi kuin pinnoitevalmistajan sallima arvo ennen töidensä aloittamista.
Kohteen betonilattiat on valettu 11.05.2011.
Kohteen vesieristystyöt on aloitettu 01.08.2011 seinien osalta.
Betonilattian kuivumisaika on ollut ennen vedeneristystyön aloittamista yli 80vrk.
Kohteessa on ollut käytössä kondenssikuivaimia 2kpl 25.05-29.06.2011 välisenä aikana.
Rakennuskohteessa on ollut 5000w rakennuslämmitin käytössä ja kondenssikuivaimet tuottavat lämpöä 1400w.
Järvelän rakennuskohde on puutalo ja muita betonivaluja ei siis ole maanvaraisen lattialaatan lisäksi.
Ennen kuivainten käyttöönottoa rakennuksen vaippa ei ole ollut tiivis, kuten Järveläkin asiaan toteaa. Tästä syystä betonilaatta on kuivunut painovoimaisesti rakennuksen ristiin tuulettumalla, koska ulko-ovet olivat tuolloin vielä asentamatta.
Oviasennusten jälkeen rakennuksen vaippa on ollut ilmatiivis lukuun ottamatta ovenrakoa, josta on tullut sähkösyöttö rakennukseen.
Kondenssikuivaimet ovat tehostaneet betonilaatan kuivumista. Vesieristettävien tilojen osalta on myös käytetty yleiskuivatuksen lisäksi oviaukkojen edessä EPS- levyistä tehtyjä suojia kondenssikuivaimien toiminnan tehostamiseksi, jolloin kuivaimet ovat kuivanneet vain vesieristettäviä tiloja.
Pelkästään edellä oleva osaltaan osoittaa betonivalujen asianmukaisen tasapainokosteuden.
Meidän tapauksessamme laatoitusurakoitsijan tehtävä ei ole ollut varmistaa alustan pinnoitettavuutta kosteuden osalta. Se tehtävä on kuulunut Jarmo Kekille. Hämmästyttävää kyllä, Jarmo Kekki on ilmoittanut laatoitusurakoitsijalle jo ennen väitettyä kosteudenmittaustaan, että valu on pinnoitettavissa. Laatoitusurakoitsija onkin käynyt vetäisemässä tasoitteet keittiön ja ala-aulan lattioihin jo kaksi päivää ennen Kekin ”kosteudenmittausta”. Jarmo Kekin väittämä on periaatteessa oikein, mutta meidän tapauksessamme täysin väärin. Jälleen kerran esimerkki siitä, kuinka Kekki pyrkii siirtämään itsellään olevan vastuun toisten harteille. Munatonta touhua.
Seuraavassa kohdassa Jarmo Kekki on kerrankin oikeassa. Ikävä kyllä tällä ei ole juurikaan mitään tekemistä itse asian kanssa. Nyt on kysymys siitä, onko kosteudenmittausta tehty asianmukaisesti tai lainkaan ja siitä, ovatko mittaustulokset millään muotoa mahdollisia. Tämän lisäksi tosin on hyvin kyseenalaista, onko valu voinut vallitsevissa olosuhteissa kuivua riittävästi edes tuossa Jarmo Kekin mainitsemassa 82 vuorokaudessa (11,7 vkoa). Tätä voitte arvioida myöhemmin, kun olette hieman paremmin tietoisia vallinneista olosuhteista.
 |
| Kuva 1. Sähkönkulutus betonivalun kuivumisaikana. |
Kuivainten kohdalla täytyy ensinnäkin ymmärtää niiden toimintaperiaate sekä toimintaedellytykset. Toiminnaltaan kondenssikuivaimet ovat hyvin yksinkertaisia. Käytännössä ne ovat viilennyslaitteita (vrt. jääkaappi, pakastin, ilmastointilaite), joiden tarkoituksena on erottaa kosteutta ilmasta jäähdyttämällä ympäröivää ilmaa kastepisteeseen ja kerätä tiivistynyt kosteus säiliöön. Ne eivät siis missään tapauksessa kuivaa rakenteita, ne auttavat vain ja ainoastaan luomaan suotuisat olosuhteet rakenteiden kuivumiselle.
Toimintaedellytysten puolesta tulee taasen ymmärtää se, että niiden tehokkuus riippuu voimakkaasti ympäröivän ilman suhteellisesta kosteudesta sekä lämpötilasta. Kuivaimet toimivat parhaalla teholla ilman suhteellisen kosteuden ollessa hyvin korkea (noin 80 %) ja lämpötilan ollessa niin ikään korkea (noin 30 °C). Kuivainten tehokkuus laskee jyrkästi ilman suhteellisen kosteuden sekä ennen kaikkea lämpötilan laskiessa. Kuivaimen teho saattaa pudota jopa liki 30 % lämpötilan laskiessa 30 °C:sta 25 °C:een. Alle 15 °C lämpötiloissa kuivaimista ei ole mitään käytännön hyötyä. Tässä tullaan siis taas siihen, että betonin kuivumisen edellytyksenä on riittävä lämpötila (>20 °C) siinäkin tapauksessa, että kuivattamisen apuna on kondenssikuivaimia.
Kuivaimet tuottavat käydessään lämpöenergiaa, aivan kuten Jarmo Kekki mainitsee. Kuivainten tuottama lämpö on pääasiassa kondensoitumisen yhteydessä vapautuvaa lämpöenergiaa, jonka määrä on suoraan verrannollinen kuivainten tehokkuuteen vallitsevissa olosuhteissa i.e. mitä tehokkaammin kuivaimet pystyvät erottamaan kosteutta ilmasta, sitä enemmän vapautuu lämpöenergiaa. Jos kuivaimet toimivat alhaisella teholla (kuten ne esim. alle 20 °C lämpötilassa toimivat) ne eivät tuota lämpöenergiaakaan merkittävästi. Kuivainten tuottaman lämpöenergian kohdalla tulee huomioida myös se, että kuivainten tuottamaa lämpöenergiaa käytetään niiden kastepisteeseen viilentämän ilman lämmittämiseen. Lämmityslaitteita ne eivät siis ole missään mielessä. Eli ei, Kekin kuivaimet eivät ole lämmittäneet rakennusta 1,4 kW teholla.
Edelleen kuivaimista. Ehdoton edellytys kuivainten kohdalla on se, että rakennuksen vaippa on tiivis. Muussa tapauksessa kuivaimet kuivaavat jatkuvasti vaihtuvaa ilmaa, eikä niistä ole rakenteiden kuivumisen kannalta mitään hyötyä. Se, että kuivaimilla kuivataan esimerkiksi Lempäälän kesäöitä, ei auta rakenteiden kuivumiseen mitään. Ihan yhtä hyvään tulokseen päästään sillä, että laitetaan kuivaimet hurisemaan pihalle.
Sähkönkulutuksesta voidaan myös päätellä, kuinka paljon kuivaimet ovat olleet käynnissä kuivumisen aikana kosteusmittaukseen saakka. Yhden kuivaimen ottoteho on arviolta 500 W ja näin ollen kahden kuivaimen ottoteho on suunnilleen 1 kW. Tästä päästään siihen, että sähkönkulutus on luokkaa 1 kWh tunnissa kun kaksi kuivainta käyvät tunnin ajan. Vastaavasti yhden kuivaimen sähkönkulutus on 0,5 kW tunnissa. Sähkönkulutuksesta nähdään (tai siis minä näen, kun minulla on tarkat kulutuslukemat), että sähkönkulutus on kuivumisaikana ollut 1 kW tai yli noin 29 % ajasta. Näin ollen kaksi kuivainta on voinut olla käytössä maksimissaan alle kolmanneksen kuivumisajasta. Sähkönkulutus on puolestaan ollut 0,5 kW tai yli noin 40 % koko ajasta. Näin ollen edes toinen kuivaimista on voinut olla päällä maksimissaan 40 % koko kuivumisajasta. Ajoissa ei ole otettu lainkaan huomioon sitä, että kohteessa on luonnollisesti käytetty myös muita sähkölaitteita, kuten työkaluja ja valaisimia. Sähköä on siis kuluttanut paljon muutkin laitteet kuin yksin kuivaimet. Kuivaimet ovat ylipäätään olleet käytössä ainoastaan iltaisin ja öisin. Edellä mainitut luvut ovat siis vähintäänkin optimistisia kuivainten todellisen käyttöfrekvenssin suhteen.
No niin, seuraavaksi Jarmo Kekki toteaa, että rakennus on puutalo, eikä betonivaluja ole maanvaraisen lattialaatan lisäksi, joka tarkoittaa myös sitä, ettei esimerkiksi raudoituksiakaan ole perustusten ja lattiavalun raudoitusten lisäksi. Tämä asettaakin vähintäänkin kyseenalaiseksi sen, että tarkastusasiakirjan mukaan betoniraudoitukset on tarkastettu päivämäärällä 1.8.2011. En edelleenkään ymmärrä, miten raudoitukset on voitu tarkastaa yli kaksi ja puoli kuukautta valujen jälkeen. Mutta tämä on ihan oma tarinansa. Muita betonivaluja ei ole, mutta kuivumisaikana on muurattu väliseiniä, tasoitettu lattioita ja seiniä. Nämä tuovat rakennukseen merkittäviä määriä lisää kosteutta, joka tulee saada sieltä pois.
Edellisen lisäksi Jarmo Kekki toteaa, että betonilaatta on kuivunut:
painovoimaisesti rakennuksen ristiin tuulettumalla, koska ulko-ovet olivat tuolloin vielä asentamatta.Tätä en yksinkertaisesti ymmärrä. En todellakaan ymmärrä, mitä ihmettä Kekki yrittää tällä sanoa. Ajattelenpa asiaa miten tahansa, niin en saa tähän järjen hiventäkään. Painovoiman suunta on alaspäin, eikä laatta todellakaan kuivu alaspäin merkittävästi, eikä ainakaan painovoiman vaikutuksesta. Betonivalu ei ole mikään tiskirätti, josta vesi valuu pois. Enkä jaksa uskoa sitäkään, että valun alla olisi kovinkaan tehokasta ”ristiin tuulettumista” havaittavissa. Betonivalu kuivuu ensin kapillaarisesti ja sen jälkeen vain ja ainoastaan diffuusiolla. Kumpikaan tapa ei ole ”painovoimaista” kuivumista. Itse asiassa kapillaari-ilmiö on nimenomaan painovoiman vastainen ilmiö. Diffuusiokuivumisen aikana on yksi ja sama, kuinka paljon laatan päällä on ”ristiin tuulettumista”, diffuusion nopeus riippuu valun lämpötilasta ja ympäröivän ilman suhteellisesta kosteudesta. Mitä helvettiä ”ristiin tuulettuminen” ylipäätään on?
Mutta, siitä vaipan tiiveydestä. Ulko-ovet on asennettu aikaisintaan puolitoista viikkoa valun jälkeen. Alakerran väliseinät on levytetty kesäkuun alussa ja harkkoseinät on muurattu viikko valun jälkeen. Jarmo Kekin mainitsemien sisäoviaukkojen suojana olleista EPS-levyistä voidaan olla ainakin kahta eri mieltä. Itse en ole moisia nähnyt, eikä niitä ole lukuisiin valokuviinkaan eksynyt. Muutenkin niiden teho olisi ollut vähintäänkin kyseenalainen, koska väliseinien (mukaan lukien harkkoseinät) yläosissa on ollut 50 – 100 mm raot, joista ilma on päässyt kiertämään esteettä eri tilojen välillä.
 |
| Kuva 2. Tiivistä vaippaa. |
Edellisen lisäksi vaippa on ollut auki yksikerroksisen osan yläpohjaan niin kodinhoitohuoneessa kuin pesuhuoneessakin, ja tuskinpa se saunassakaan on tiivis ollut. Yksikerroksisen osan kohdalla ilmanvaihto on toiminut niin ikään esteettä yläpohjaan, jossa luonnollisesti on ollut normaali tuuletus. Tämän lisäksi yläpohja on päässyt näppärästi lisätuulettumaan kodinhoitohuoneen ulko-oven päällä olleen, halkaisijaltaan noin 30 cm, aukon kautta. Yksin tämän aukon kautta rakennukseen on päässyt heikollakin ilmavirralla (0,5 m/s) raikasta ja kosteaa ulkoilmaa noin 127 m³ tunnissa.
Ilmeisesti tämä on sitten Jarmo Kekin näkemyksen mukaan tiivis vaippa. Itse en kyllä pysty jakamaan tätä näkemystä tiiviistä vaipasta. Toivottavasti oma vaippansa on vähän tiiviimpi.
Katsotaanpa sitten niitä olosuhteita. Pyysin ilmatieteenlaitokselta läheisen sääaseman säätiedot kuivumisajalta. Säätiedot on tallennettu kymmenen minuutin välein ja niiden perusteella kuivumisajan lämpötilan ja ilman suhteellisen kosteuden keskiarvot ja mediaanit ovat seuraavat:
| Keskiarvo | Mediaani | |
|---|---|---|
| Lämpötila | 14,31 °C | 12,90 °C |
| Ilman suhteellinen kosteus | 69,29 % | 73,00 % |
 |
| Kuva 3. Kuivumisajan lämpötilat ja ilman suhteelliset kosteudet. |
Ilman suhteellinen kosteus on ollut yli 80 % peräti 40 % kuivumisajasta, yli 90 % reilusti viidenneksen ja yli 95 % liki 10 % koko kuivumisajasta. Yli 90 % suhteellisessa kosteudessa betonivalu ei juurikaan kuivu – pahimmassa tapauksessa se kostuu lisää.
Lämpötila on ollut alle 15 °C reilusti yli puolet koko kuivumisajasta. Maalaisjärjellä ajateltuna suurin osa tästä ajasta on yöaikaa. Kuivaimet ovat olleet käynnissä öisin. Kuivaimista ei ole mitään hyötyä alle 15 °C lämpötiloissa. 1 + 1 = kuivaimista ei ole ollut kuivumisen suhteen mitään hyötyä.
Näistä huolimatta valu olisi "kosteusmittauksen" mukaan kuivunut nopeammin kuin mitä se arvion mukaan tapahtuisi optimiolosuhteissa. Jarmo Kekin mukaan kuivaimilla on siis kuivumisaika saatu lyhennettyä alle puoleen, vaikka mitkään kuivainten (tehokkaan) toiminnan edellytykset eivät täyty. Varsinaisia tehokuivaimia.
Olosuhteita punnitessa tulee huomioida myös se, että rakennukseen on valun ja "kosteusmittauksen" välisenä aikana muun muassa muurattu väliseinät, tasoitettu keittiön ja ala-aulan lattiat ja tasoitettu seiniä. Nämä kaikki ovat tuoneet rakennukseen lisää kosteutta, joka on pitänyt saada sieltä pois ihan samalla tavalla kuin betonivalustakin. Kaikki rakennustarvikkeet ovat olleet enemmän ja vähemmän kosteita ja niistäkin on kosteus pitänyt saada pois. Näiden lisäksi betonivalun kuivumisessa tulee huomioida valuvahvennokset, joita on kantavien harkkoseinien (kodinhoitohuone ja pesuhuone) ja tulisijan kohdilla. Harkkoseinien kohdalla vahvennokset ovat noin puoli metriä leveitä ja valu on noin 230 mm paksu. Valuvahvennosten sisältämä kosteusmäärä on todella merkittävä ja betoni tulisi saada kuivumaan riittävästi myös näiltä kohdin.
Kaiken edellä esittämäni perusteella epäilen vahvasti Jarmo Kekin saamia ”mittaustuloksia”. Väitänpä ihan suoralta kädeltä, etteivät ne pidä paikkaansa. Ne eivät yksinkertaisesti vain voi pitää paikkaansa. Ei, vaikka Jarmo Kekki niin kovasti inttääkin:
Pelkästään edellä oleva osaltaan osoittaa betonivalujen asianmukaisen tasapainokosteuden.Ei, edellä oleva ei todellakaan osoita betonivalujen asianmukaista tasapainokosteutta. Se osoittaa ainoastaan sen, ettei mitään mittausta ole todellisuudessa tehty ja, ettei mittauspöytäkirja vastaa todellisuutta kuin korkeintaan Jarmo Kekin märissä unissa.
Moi
VastaaPoistaNäitä olisi mielekkäämpää lukea jos kertoisit alkuun että mitä vahinkoa tämä väitetty betonin kosteus on aiheuttanut/voi aiheuttaa jatkossa. Selvitykset on ainakin perusteelliset, siitä plussaa.
Hyvä huomio, en tosiaankaan ole tullut käsitelleeksi tuota asiaa lainkaan itse tarinoissa. Yhdessä kommenttivastauksessani taisin kuitenkin tarttua tähänkin asiaan lyhyesti – siis siihen, mitä ongelmia betonin liika kosteus saattaa aiheuttaa. Joka tapauksessa pahoitteluni siitä, etten ole ottanut tätä puolta lainkaan käsittelyyn. Ehkäpä innostun käsittelemään vielä tätäkin asiaa.
PoistaBetonin liiallinen kosteus saattaa aiheuttaa juuri samoja ongelmia kuin muidenkin rakenteiden liiallinen kosteus, päällimmäisenä tietysti mikrobikasvustojen aiheuttamat sisäilman ongelmat.
Sisäilmaongelmien lisäksi kosteus saattaa aiheuttaa vaurioita muihin rakenteisiin ja betonin päälle asennetuille päällysteille ja pinnoitteille. Lattialaattojen kohdalla yksi mahdollinen ongelma on laattojen irtoaminen. Jos betoni on pinnoitettu liian kosteana, on vaarana, että laatat irtoavat betonin kuivuessa ja kutistuessa. Jos laattojen kiinnitys ei kykene mukautumaan kutistumiseen, niin seurauksena on laattojen irtoaminen, eli ns. kopo-laatat. Vesieristeiden kohdalla saattaa käydä niin, että vesieristys ei kestä betonilaatan kutistumista ja tällöin seuraukset ovat aika selvät. Kutistuminen tapahtuu kahdessa vaiheessa ja ensimmäisen vaiheen kutistuminen on rajumpi kuin toisen vaiheen kutistuminen. Toisen vaiheen kutistuminen saattaa jatkua vuosia ja sekin on kuitenkin yleensä luokkaa 0,4 – 0,6 mm/m. Saattaa olla jopa rajumpaakin, ei kaiketi kuitenkaan enempää kuin 1 mm/m. Meillä valu on pisimmillään noin 15,5 m, joten toisen vaiheen kokonaiskutistuma saattaa olla jopa 6,2 – 9,3 mm. Pieniä mittoja, mutta kyllä noissakin tasoitteet, laastit ja vesieristeet joutuvat jo aika koville.
Toistaiseksi meillä ei ole ilmennyt ongelmia, mutta eipä niitä ole aktiivisesti tutkittukaan.
Toivottavasti tämä lyhyt vastaus selvensi asiaa edes vähän.
"Tästä syystä betonilaatta on kuivunut painovoimaisesti rakennuksen ristiin tuulettumalla, koska ulko-ovet olivat tuolloin vielä asentamatta."
VastaaPoista"Painovoimainen" -sana on nähdäkseni sellaista alan ammatti-slangia, joka varmaankin alun perin juontaa juurensa ilmastoinnista, jossa on 2 vaihtoehtoa - joko koneellinen, tai sitten painovoimainen. Jolloin sana painovoimainen tarkoittaa lähinnä vaan koneellisen vaihtoehdon vastakohtaa.
Itse kun teen töitä lähinnä korjausrakentamisen puolella, niin vesivahinko kuivataan kahdella tapaa (tapauksesta riippuen), joko koneellisesti, tai sitten luontaisesti/painovoimaisesti. Eli jälkimmäinen tapahtuu ilman mitään ilmaa kierrättäviä koneita.
Jos nuo päivämäärät pitävät kutinsa, eli jos valuhommat oli 11.5 ja jos 1.8, tehtiin vesieristyshommat, niin noin lonkalta väittäisin, että tässä kohtaa asiat meni ihan oikein - eli koko kesän jälkeen valu oli riittävästi kuivunut, vaikkei siellä sisällä olisi ollut mitään kuivumista edistäviä laitteita. En ainakaan itse ole kuullut että kesäaikaan sijoittuvilla rakennuksilla olisi käytetty 5kWh -tehoisia lämmittimiä, talvella tällaiset varmasti olisi olleet ihan asiamukaisia.
Jos AsOy -maailmassa esim. kerrostalo asuntoa kohtaa vesivahinko, jossa joku betonihormissa tai rakenteissa oleva putki on pettänyt ja kaikki rakenteet märkinä plus että se putki pitää uusia ja että kaikki paikat piikataan auki ja valetaan uudestaan, niin aika nopeasti nämä nykyaikana vaan tapahtuu. Väittäisin että kuukausi siitä kun vahinko on tapahtunut, niin kaikki on taas korjattu ja kunnossa, ja elämä jatkuu normaalisti. Ja siihen kuukauteen mahtuu siis paikkojen purku, korjaus, uuden betonin valu, kuivuminen, pinnoitustyöt mukaan lukien vesieristys, paikkojen loppusiivous.
Pisin kuivausaika, jonka tiedän/muista kph-vesivahinkoon liittyen oli 6 viikkoa. Ja siinä ihmeteltiin, miksi betoni ei vaan meinaa kuivua. Kun asia lopuksi tutkittiin laajemmin, niin selvisi, ettei seinä voikaan kuivua, koska kahden huoneiston kylppärit oli vastakkain, ja niissä olikin molemmissa vesivahinko, ja vain toista oli alettu korjaamaan, ja toisella puolella oleva vaurio piti rakenteet jatkuvasti märkinä.
Sitten eräässä toisessa talossa sattui 12.12.2013 yhdeksännen kerroksen kohdalla vesivahinko (putki syöpynyt, ja seinämä meni lopulta puhki), ja vettä tuli niin paljon kuin vesilaitoksella riitti. 9 kerrosta kastui täysin. Valmista tuli 6.5.2014 ja kun työ eteni ylhäältä alas päin, niin keskimäärin 2 viikossa tehtiin yksi kerros kuntoon (kuivumisaikoineen). Tässä tehtiin alkumetreillä niin hurja päätös, että joulunpyhinä ei tehty mitään - muuta kuin kuivattiin näkyvä vesi ja tutkittiin ja suunniteltiin remontti. Paikat revittiin auki vasta uudenvuoden pyhien jälkeen, eli tornitalon joulu juhlittiin suht normaalisti.
Niin, ehkäpä tuossa on haettu sitä, että rakennus on tuulettunut painovoimaisesti. Mutta, mitä hyötyä ilmanvaihdosta on, jos sisään tulee koko ajan ilmaa, joka ei edesauta betonin kuivumista? Eihän betonin kuivuminen riipu siitä, kuinka monen boforin tuuli rakenteen ympärillä käy.
PoistaEn usko, että betoni kuivuu kesäilmassa samaan tahtiin kuin optimiolosuhteissa. Mitä taasen tulee tuohon lämmittämiseen, niin betonin kuivuminen vaatii lämpöä vuodenajasta riippumatta, koska diffuusion nopeus on riippuvainen lämpötilasta. Tämän lisäksi betoni sitoo kosteutta viilentyessään, jolloin vapaana olevan vesihöyryn määrä pienenee. Käsittääkseni betonin kuivumisen (järjellisessä ajassa) edellytyksenä on kesäisinkin, että rakennuksessa on jonkinlainen lämmitys ja, että vaippa on tiivis ja rakenteista poistunut kosteus saadaan rakennuksesta pois. Lämpötila, ilmankosteus ja ilmanvaihto pitää saada kuriin. Kuivumisesta voi lukea tarinaa esim. täältä ja vaikkapa sitten täältä, vaikka Suomi24-palstaa ei nyt oikein paranisi mennä suosittelemaan.
Asiassa täytyy huomioida myös se, kuinka paljon kosteutta ilma pystyy ottamaan vastaan. 20 °C ilma sisältää kosteutta noin 12,1 g/m³ kun kosteus on 70 % (RH). 20 °C ilman kyllästyspitoisuus on noin 17,3 g/m³, eli tuon enempää kosteutta siihen ei mene. 20 °C ilmaan (RH 70 %) saadaan siis mahtumaan noin 5,2 g/m³ lisää kosteutta. 10 °C ilma sisältää kosteutta noin 6,6 g/m³ kun sen kosteus on 70 % (RH). Kyllästyspitoisuus on puolestaan noin 9,4 g/m³. Tähän ilmaan saadaan näin ollen mahtumaan noin 2,8 g/m³ lisää kosteutta. 20 °C ilma pystyy siis ottamaan vastaan noin 86 % enemmän kosteutta kuin 10 °C. Jos 20 °C ilman kosteus on 50 % (RH), se pystyy vastaanottamaan 8,7 g/m³, eli noin 67 % enemmän kuin 70 % (RH) ilma.
Jos 10 °C ilma lämmitetään 20 °C, sisältää se edelleenkin sen saman kosteusmäärän 6,6 g/m³, mutta nyt sen suhteellinen kosteus onkin enää noin 38 %. Siihen saadaan näin ollen mahtumaan noin 10,7 g/m³ lisää kosteutta, eli kaksinkertainen määrä 20 °C/70 % (RH) ilmaan verrattuna.
Heitetäänpä homma toisinpäin. Otetaan päivällä sisään 20 °C/70 % (RH) ilmaa ja annetaan sen jäähtyä yöllä 10 asteiseksi. Se sisältää edelleenkin sen 12,1 g/m³ kosteutta. Tai sisältäisi, jos voisi. Mihin se ylimääräinen 2,7 g/m³ menee? Niinpä. Betoni, kuten muutkin rakenteet, kastuu huomattavasti nopeammin kuin kuivuu. Jos valu kostuu em. ilmiöstä johtuen, niin kuivuminen hidastuu merkittävästi. Ja ihan huomiona: kesäkuun 2011 viimeisen 2,5 viikon aikana ennen mittausta ilmankosteus on ollut yli 90 % noin 172 h (7,2 vrk). Tuolla yhteensä viikon ajanjaksolla ei ole mikään kuivunut – vaan kastunut.
Mitä tuosta nyt sitten voidaan päätellä? Ensinnäkin se, että jos olosuhteet eivät ole hallinnassa, on kuivuminen täyttä arpapeliä. Sen lisäksi siitä voidaan päätellä, että betonin kuivumisen edellytyksenä on tasainen riittävä lämpötila ja sopiva ilmankosteus. Ilmankosteuden tulee olla riittävän alhainen, jotta rakenteista ylipäätään vapautuisi kosteutta ja sille olisi ”paikka minne mennä”. Kesäilma ei takaa näitä. Kesäyöt saattavat olla viileitä varsinkin alku- ja loppukesästä.
Vesivahinkojen kuivatuksen osalta en osaa juurikaan mitään. Jo yksin sen vuoksi, etten tiedä lainkaan, minkälaisista rakenteista, valupaksuuksista, betonilaaduista, betonimääristä jne. niissä on kysymys. Jos näissä voidaan esimerkiksi käyttää alhaisen vesisideainesuhteen betoneita, niin kuivuminenhan tapahtuu silmissä. Olosuhteet lienevät joka tapauksessa huomattavasti paremmin hallussa kuin meillä. Lämpötila on suotuisa, ilman suhteellinen kosteus niin ikään, muiden rakenteiden kosteus ei vaikuta ilmankosteuteen jne. Valut voidaan siis kuivattaa optimiolosuhteissa.
Oliko tässä mitään järkeä?
Oli tässä varmastikin järkeä ja tieteellistä otetta niin, että itse putosin varmaankin kärryiltä. Ilmeisesti betonin kuivumisessa voidaan pohtia kahtakin asiaa. Ensinnäkin mikä on betonin kosteus, siis onko se kuivaa vai märkää. Ja toinen mitä voidaan pohtia on betonin lujuus. Jos betonin kuivumisprosessi menee pieleen, silloin betonin lujuus kärsii. Ja jos betoni on märkää (niin ettei se ole koskaan kuivunutkaan), tai kastuu myöhemmin uudestaan, niin silloin betonia ei voi pinnoittaa esim. vesieristeaineilla. Tai voi toki - mutta ei se pysy märän päällä, kun liika kosteus haluaisi tulla betonista pois, mutta ei pääse.
PoistaVarsin mielenkiintoinen taloprojekti oli mielestäni Villa-Tykki -blogi Lappeenrannasta, jossa talon valut tehtiin keskellä talvea pakkasen keskellä (itse en olisi uskaltanut): http://villatykki.blogspot.fi/2013/01/perustusten-teko-talvella-osa-1.html
Mutta hyvä siitäkin vaan tuli, ja betoni kuivui sähkölämmitin kaapelin ympärille. Tuuletusta ei betonille tainnut olla missään välissä
Itse ymmärrän betonin kuivumisesta (lähinnä korjausrakentamisen näkövinkkelistä) sen verran, että jos rakentamisessa menee jotain pieleen, niin sen kyllä huomaa. Eli jokaisesta virheestä on yleensä aina jotain haittaa. Betoninkaan kuivuus tai kostuminen ei ole musta-valkoinen kyllä-tai-ei asetelma, vaan kosteusarvot voivat olla myös vähäsen koholla ja niin, ettei sillä ole käytännön merkitystä. Eli siis mittaamalla voidaan nähdä, että kosteusarvot kyllä on koholla, mutta ei läheskään siinä määrin, että se aiheuttaisi toimenpiteitä. Silloin on yleensä 2 toimenpidevaihtoehtoa. Joko ei tehdä mitään - ja tehdään uusinta mittaus jonkin ajan kuluttua. Tai sitten rouhitaan betonipinta näkyville, ja annetaan sen kuivua luontaisesti. Läpivettynyt betoni kuivataan yleensä koneellisesti, jolloin ainakin säästyy aikaa verrattuna siihen, että annettaisiin sen kuivua luontaisesti.
No, eipä siinä oikeastaan mitään tieteellistä ollut. Kunhan vähän pohdiskelin asiaa. Täysin kuivaahan betoni ei ole koskaan, vaan sen kosteus määräytyy ympäristön mukaan (tasapaino). Ilman suhteellinen kosteus riippuu puolestaan pitkälti ilman lämpötilasta. Kylmään ilmaan ei juurikaan sovi vesihöyryä, joten sen suhteellinen kosteus nousee helposti korkeaksi, esim. ilman viilentyessä. Ja kun kosteus nousee yhtä korkeaksi kuin rakenteiden, kuivuminen pysähtyy. Jos ilmankosteus on korkeampi kuin rakenteiden, niin tasapainottumisen suunta on ilmasta rakenteisiin. Ei se oikeastaan tämän tieteellisempää ollut.
PoistaBetonin kovettuminen on hieman eri asia kuin sen varsinainen kuivuminen tasapainokosteuteen. Kovettuminen on ensisijaisesti sementin ja veden kemiallista sitoutumista (hydrataatio). Käsittääkseni kovettuminenkin saattaa kestää vuosia, mutta jotakuinkin täysi lujuus pitäisi saavuttaa jo noin kuukaudessa. Jos kovettuminen ei syystä tai toisesta onnistu, esim. liian kovan pakkasen vuoksi, niin peli on menetetty. Kovettuminen ei enää jatku, vaikka pakkanen laskisikin. Kastumisella sen sijaan ei pitäisi olla vaikutusta betonin lujuudenkehitykseen, koska kovettuminen on nimenomaan kemiallinen reaktio, joka ei tapahdu ilman vettä. Ja kuivuuhan se betoni vaikka vedenkin alla.
Vesieristeiden kohdalla ongelma ei ilmeisesti ole niinkään se, etteikö vesieristettä saataisi tarttumaan liian kosteaan betoniin. Ongelma on ilmeisesti enemmänkin siinä, että vesieriste ei kestä betonin kutistumista, jos se laitetaan liian kostean betonin päälle. Mutta näkemykset taitavat vaihdella aika lailla lähteestä riippuen. Kuivumisnopeuteen vesieristeellä on tietysti vaikutusta, mutta vesieriste päästää kyllä vesihöyryä läpi ja betoni jatkaa kuivumista vesieristeen allakin, vaikkakin tietysti merkittävästi hitaammin.
Villa-Tykin talvivalaminen on mielenkiintoinen tarina, mutta ei ilmeisesti mitenkään epätavallinen. Talvivalaminen onnistuu käsittääkseni siinä missä lämpimämmälläkin, jos vaan huolehditaan siitä, ettei betoni pääse jäätymään ja lämpöä ylipäätään riittää tarpeeksi. Meidän perustusten valusta olen toki hieman huolissani, nekin kun valettiin talvella (tammikuu 2011). Ja kun otetaan huomioon kaikki muut tapahtumat, niin en oikein osaa olla luottavaisin mielin sen suhteen, että kaikki olisi mennyt oikein. Sisäpuolen valut taasen nimenomaan kannattaisi tehdä juuri talvella, jolloin optimiolosuhteet saadaan aikaiseksi pelkällä lämmityksellä ja ilmanvaihdolla (jos vaippa on tiivis ja talossa on lämmitys). Joka tapauksessa perustusten ja lattioiden valut ovat hieman eri asioita kuivumisen ja tasapainokosteuden suhteen.
Siinä olet varmasti oikeassa, että jos jotakin menee pieleen, niin se huomataan. Kysymys lienee sitten siitä, että missä vaiheessa se huomataan. Betonin kuivumisen kohdalla vauriot saatetaan huomata vasta hyvinkin pitkän ajan päästä varsinaisesta pieleen menosta. Eikä se betonin kuivuminen tosiaankaan ole mikään mustavalkoinen juttu. Joka tapauksessa se on asia, joka täytyy ottaa huomioon. Jos asumisen aikana betonin suhteellinen kosteus on luokkaa 85 % (RH), niin silloin lienee syytä epäillä, että jostakin pääsee betoniin kosteutta. Rakentamisen aikana tämä taasen ei ole ongelma lainkaan, vaan päinvastoin, silloinhan aletaan olemaan siinä hyvässä tilanteessa, että betoni voidaan pinnoittaa huoletta (pintamateriaalista riippuen tietysti).
Mielestäni on hieman hämäävää puhua betonin kuivaamisesta koneellisesti. Kuivaimet kun eivät varsinaisesti kuivata betonia sen enempää kuin muitakaan rakenteita. Niiden avulla saadaan ainoastaan luotua mahdollisimman suotuisat olosuhteet kuivumiselle. Itse kuivuminen tapahtuu sitten juuri sillä vauhdilla kuin olosuhteet mahdollistavat. En ainakaan ole vielä onnistunut löytämään yhtäkään kuivainta, joka ”repisi” kosteutta rakenteista. Itse en tosiaan ymmärrä, miten kuivainten käyttö voisi nopeuttaa kuivumista, jos kuivuminen tapahtuisi luontaisestikin optimiolosuhteissa.
No noissa esimerkeissä ei varmaankaan ole sitä kutistumaongelmaa joka uuden valun kuivumisessa on.
VastaaPoistaSitäkään en kyllä usko että jos uusi valu on kuivunut noin kauan että siinä voisi olla riskiä kasvustosta jollei valu tietenkin pääse kastumaan uudelleen. En vain jaksa uskoa että tässä olisi mitään ongelmaa, kyllä niitä valuja kuivatetaan paljon lyhyemmässäkin ajassa ilman syväluotaavia mittauksia enkä minä ainakaan ole tietoinen mistään laajalle ulottuvista ongelmista aiheeseen liittyen. Koko blogin uskottavuutta silmällä pitäen olisi hyvä pystyä näyttämään vahinko käytännössä eikä maalailla teorian pohjalta piruja seinille. Vaikka kyllähän niitä kaikenlaisia huru-ukkoja pyörii tällä alalla eikä tässä kohteessa kaikki näytä menneen ihan taiteen sääntöjen mukaan.
Näiden tarinoiden yksi olennaisimmista pointeista on se, onko kosteusmittausta todellisuudessa lainkaan tehty ja se, onko betonin pinnoitettavuudesta varmistuttu. Meillä on sovittu, ja meille on luvattu, että valujen pinnoitettavuus varmistetaan porareikämittauksella ja tästä tehtävästä huolehtii Jarmo Kekki. Kosteusmittauksesta on myös laskutettu. Jos se, että asiassa ei ole osoittaa vahinkoa, syö blogin uskottavuutta, no, en kai minä sille oikein mitään voi. Ei tämän blogin tarkoitus ole yksinomaan esitellä sitä, mitä kaikkea kamalaa meillä on tapahtunut ja mitä vahinkoa mistäkin on syntynyt. Osa tarkoitusta on esitellä esimerkiksi sitä, miten ammattilaiset ovat meillä hoitaneet omia tehtäviään ja myös jakaa sitä informaatiota, mitä olen eri asioista saanut selville. Ja toki tuoda esiin sitä, minkälaista meininki alalla voi olla. Kyllähän mekin tiesimme, että rakennusalla on paljonkin pielessä, mutta emme osanneet arvata, että se ihan tällaista on. Omalta osaltamme olemme olleet todella sinisilmäisiä ja naiiveja. Mutta kun sitä on kuvitellut, että aikuiset ihmiset tekisivät sen, mitä on luvattu.
PoistaKosteusmittauksesta ei ole olemassa mitään näyttöä 11 kk mittauksen jälkeen laaditun mittauspöytäkirjan lisäksi, eikä sekään näkemykseni mukaan vastaa todellisuutta. Asiantuntijan lausunnon mukaan sen perusteella ei voida vetää mitään johtopäätöksiä betonin pinnoitettavuudesta. Mitkään tekijät eivät puolla sitä, että ”mittaustulokset” pitäisivät paikkansa. Itse asiassa, mitkään tekijät eivät puolla sitäkään, että mittausta olisi ylipäätään tehty.
Se, että mitään ongelmia ei ole (vielä) ilmaantunut, ei mielestäni ole hyväksyttävä perustelu sille, että sovittuja tehtäviä ei hoideta asianmukaisesti tai lainkaan. Toisin sanoen siis, se että hommasta selvitään tuurilla, ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Tämä on tietysti oma näkemykseni, enkä oletakaan, että kaikki sen jakaisivat.
Riski ongelmille on olemassa, enkä itse voi millään muotoa hyväksyä sitä, ettei riskiin suhtauduta vakavasti. Sisäilman ongelmien suhteen tilanne lienee useinkin se, että ongelmat havaitaan vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat oireilemaan ja tällöinhän pahin on jo tapahtunut. Itse en ainakaan tiedä, miten mahdolliset kasvustot voitaisiin havaita rakenteita purkamatta ennen kuin varsinaiset seuraukset ilmaantuvat. Ellei sitten käy niin ”hyvää” tuuria, että merkit ilmaantuvat paikkaan, josta ne voidaan silmämääräisesti havaita. Itse olen lukemani ja pähkäilyjeni perusteella tullut siihen tulokseen, että pinnoittaminen liian aikaisin saattaa johtaa siihen, että kosteus aiheuttaa vaurioita.
Kutistumisesta johtuvien ongelmien ilmaantuminen saattaa kestää vuosia, varsinkin vesieristettyjen tilojen kohdalla. Näissä tiloissa vesieriste hidastaa betonin kuivumista todella merkittävästi. Vesieristeen repeämistä ei varmaankaan havaita kuin ilmaantuvista kosteusvaurioista. Ja mistäpä pirusta me ne esimerkiksi pesuhuoneen osalta olisimme havainneet, kun pesuhuonetta ei ole päästy käyttämään parin ensimmäisen kuukauden jälkeen lainkaan? Kodinhoitohuoneen ja WC:n lattioille ei juurikaan ole vettä laskettu, joten niidenkin kohdalla on epätodennäköistä, että vaurioita olisi vielä näkyvissä. Kopo-laattojen osalta en ole kiertänyt taloa, enkä edes pesutiloja viimeiseen kahteen vuoteen. Tässä kun on ollut vähän muutakin murehdittavaa. Mutta riski on mielestäni olemassa, vaikka mitään selvää havaintoa vaurioista ei olekaan.
Mitä taas tulee valujen kuivattamiseen, niin minä en ole onnistunut löytämään puoltoa sille, että valuja kuivatettaisiin lyhemmässäkin ajassa pinnoituskuntoon. Tarkoitan tällä siis olosuhteita, joissa valu on meillä kuivunut. Tässä tulee muistaa se, että meillä ei ole ollut esimerkiksi lämmitystä lainkaan ja riittävän korkea ja tasainen lämpö on minun käsitykseni mukaan betonin kuivumisen kannalta tärkein yksittäinen tekijä – ilmankosteutta unohtamatta. Muutenkin olen ymmärtänyt, että valujen kosteuksia nimenomaan seurataan ja riittävä kuivuminen varmistetaan. Mutta, minä kun en rakennusalalla toimi, niin en voi todellisuutta tietää.