Tavarantarkastus - Osa 2 "Tarkastaja kertoo"

No niin, jatketaan tarinointia. Seriffi ei ole vielä ottanut yhteyttä ja yhteydenottoa odotellessa onkin hyvä palata vielä tuohon tavarantarkastukseen, josta jo aiemmassa tarinassani kerroin. Katsotaan tässä tarinassa vähän tarkemmin, mitä tarkastaja kertomukseen loppujen lopuksi laittoi. Saatanpa pohdiskella asiaa myös siltä kannalta, että miten tämän räikeän virheen ja laiminlyönnin kanssa pitäisi menetellä. Se tässä on tullut jo itselle täysin selväksi, että mistään yksinkertaisesta jutusta ei ole kysymys, katsoipa asiaa miltä kantilta tahansa. Saas nähdä, mitä tästä tarinasta tulee.

Lähdetään nyt kuitenkin liikkeelle itse tarkastuskertomuksesta. Kertomus löytyy täältä. Olen jälleen poistanut siitä yhteystietoja, joita en katso tarpeelliseksi esittää tässä yhteydessä. Muutoin kertomus on juuri siinä muodossaan kuin se minulle toimitettiin.

Olennaisin asia kertomuksessa on se, että tarkastuksen kohteena olevien lämpöeristeiden täydellinen puuttuminen on kertomuksessa todettu. Siitä ei siis enää ole epäselvää. Ja kuten kertomuksessa napakasti todetaan:

”Tämä on myös vastoin rakentamisajan määräyksiä ja ohjeita.”

Kertomuksessa on myös todettu varsin selkein sanankääntein, että eristysten puuttuminen aiheuttaa kylmäsillan sokkelista maanvaraiseen betonilaattaan. No, tämä nyt on itsestään selvää, mutta joillekin asiat vaan täytyy vääntää rautalangasta. Kertomuksessa on luonnollisesti todettu myös se, mitä ongelmia tämä kylmäsilta varsinaisesti aiheuttaa:

”Kylmäsillan vaikutus on energiakulutusta lisäävä, riski kosteuden kondensoitumisesta viileään rakenteeseen (→ mahdollinen kosteusvaurio) ja asumismukavuuden heikkeneminen.”

Eipä tuossakaan juuri epäselvyyttä enää ole. Asia on selvä.

Mitä tämä määräykset sitten käytännössä asiasta sanovat? Rakentamismääräyskokoelman osassa C3 Rakennusten lämmöneristys (2010) annetaan rakennuksen vaipan ja vaipanosien lämmönläpäisykertoimien (U-arvo) enimmäisarvot. Asiaa ei suoraan sanota, mutta määräysten perusteella on selvää, että vaippa tulee olla kauttaaltaan lämpöeristetty ja rakennusosan pienen osan kohdalla voidaan näistä U-arvoista poiketa ainoastaan, jos se on tarpeen lujuus- tai muista erityisistä syistä. Kylmäsiltoja ei siis saa olla ilman perusteltua erityistä syytä, ja tämän nyt sanoo terve järkikin. Se, että "unohdettiin" laittaa suunnitellut eristeet, ei ole perusteltu erityinen syy – se on törkeä virhe.

Mutta, kylmäsilloista määräyksissä todetaan hieman spesifimmin, että:

”Rakennusosan pienen osan poikkeaminen vaatimuksista (kylmäsilta) ei saa aiheuttaa kosteuden tiivistymistä tai liian korkeaa suhteellista kosteutta rakenteen pinnassa tai rakenteessa rakennusta normaalisti käytettäessä.”

Tarkastuskertomuksessa mainitaan, että riski kosteuden tiivistymisestä ja kosteusvaurioista on olemassa. Näin ollen rakenne on tämänkin perusteella määräysten vastainen.

Rakentamismääräyskokoelman osassa D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto mainitaan kohdassa 2.2.1 seuraavasti:

”Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että oleskeluvyöhykkeen viihtyisä huonelämpötila voidaan ylläpitää käyttöaikana niin, ettei energiaa käytetä tarpeettomasti.”

Tämä onkin sitten hieman kinkkisempi juttu, miten määritellään energian tarpeeton käyttö? Voidaanko siinä asiassa nojata todelliseen energiankulutukseen ja esimerkiksi paljon puhuttuun energiatodistukseen, johon on merkitty laskennalliset energiankulutukset? Energiatodistus on asiakirja, joka rakentamisessa vaaditaan ja näin ollen sillä tulee olla jokin merkitys arvioitaessa sitä, täyttääkö rakennus sille asetetut vaatimukset. Vai onko energiatodistus vain turhanpäiväinen läpyskä, joka pitää olla vaikka sillä ei ole mitään todellista merkitystä? No, energiatodistuksen antaa rakennuskohteen pääsuunnittelija, joka allekirjoituksellaan vahvistaa, että todistuksen tiedot ovat oikein ja, että ne on laskettu oikeilla lähtöarvoilla. Tämän perusteella todistuksella pitäisi olla jokin todistusvoima.

Lämmitykseen kuluvaa energiaa on aika pirun vaikea arvioida, mutta olen tullut siihen tulokseen, että jotakin meidän energiankulutuksessa on pielessä ja palannen tähän aiheeseen jossakin myöhemmässä vaiheessa. Sanoisin kuitenkin jo tässä vaiheessa, että energiaa kuluu taatusti tarpeettomasti. Saman asian totesi myös tavarantarkastaja, joten turvallisin mielin voi todeta, että virheen johdosta energiaa käytetään tarpeettomasti. Ja tämähän on vastoin määräyksiä.

Eristeiden osalta asia on aika lailla selvä. Kyseessä on virhe useammassakin eri mielessä, eikä toteutus eristyksen osalta täytä rakentamismääräyksiä miltään osin. Nyt onkin sitten mielenkiintoista nähdä, miten rakennusvalvonta tähän suhtautuu. Hyväksyykö rakennusvalvonta tämän virheen vai edellyttääkö se virheen korjausta tai peräti teetättää korjauksen laiminlyöjän kustannuksella, kuten sillä lain (maankäyttö- ja rakennuslaki 182 §) mukaan on mahdollisuus?

Itse en näe mitään mahdollisuutta sille, että rakennusvalvonta voisi hyväksyä tällaisen virheen. Mutta, me asumme pienessä kunnassa ja toisinaan tuntuu siltä, että täällä on kaikki mahdollista. Etteikö olisi vielä niinkin, että osa kuntalaisista on tasa-arvoisempia kuin muut. Vakavasti ottaen, en todellakaan ymmärrä, miten tämä voitaisiin hyväksyä. No, tämä nähtäneen aikanaan ja rakennusvalvonta on luonnollisesti tietoinen virheestä.

Joka tapauksessa rakennusvalvonnan olisi syytä ottaa asiaan kantaa hyvinkin pian. Jos se nimittäin vaatii korjausta, niin tämä vaatimus tulisi esittää mitä pikimmiten eikä esimerkiksi vasta loppukatselmuksessa. Silloin korjaaminen on jo taas ihan eri luokan juttu kuin nyt.

Yksi asia tässä sopassa on siis rakennusvalvonnan suhtautuminen virheeseen. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, jota tässä täytyy pohtia. Yksi pohdittava asia on se, että talo on nykyisin aina oman kodin lisäksi myös sijoitus, ainakin kun puhutaan kasvukeskuksista. Sijoituksilla on sijoituskohteesta riippumatta ainakin yksi yhteinen piirre: niiltä odotetaan tuottoa tai huonoimmassakin tapauksessa ainakin nollatulosta. Tappiota kukaan ei sijoituksiltaan halua, vaikka se joskus onkin väistämätöntä. Itse rakennutettujen talojen kohdalla olettamus lienee se, että niistä saisi myyntitilanteessa vähintäänkin omansa pois. Itse lopetin kustannusten seuraamisen jo aikapäiviä sitten, mutta meidän tilanteemme on kuitenkin valitettavasti tällä hetkellä se, ettei kiinteistön myyntihinta kattaisi kuluja. Ei lähellekään. Jos laskelmissa otetaan huomioon myös kaiken tämän sotkun aiheuttamat tulonmenetykset, niin lasku alkaa olemaan jo helvetinmoinen. No, on se sitä kyllä ilman niitäkin.

Toinen asunnon myyntiin liittyvä ongelma on se, ettei taloa tällaisenaan saisi todennäköisesti kaupaksi lainkaan. Ei, vaikka rakennusvalvonta hyväksyisikin tämän viimeisimmän virheen. Jokainen voi ajatella asiaa omasta näkökulmastaan ja miettiä sitä, ostaisiko talon, jossa on tällainen korjaamaton virhe. Siis virhe, joka saattaa johtaa kosteusvaurioihin ja, jolla on epäilemättä merkittävää vaikutusta energiankulutukseen ja asumismukavuuteen. Mainitsin yhdessä kommentissani, että minä en ainakaan ostaisi. Voisin ehkä harkita siitä tapauksessa, että talon hinnassa olisi huomioitu korjauskustannukset – reilusti. Tai, jos talo myytäisiin purkukuntoisena. Kummassakin tapauksessa minä myyjänä ottaisin takkiini todella pahasti.

Muutenkin myyminen saattaisi olla aika haastavaa, koska talon historia on kaiken kansan luettavissa täällä, eikä blogi ole katoamassa mihinkään. Se on ja pysyy. Kaiken täällä jo tähän mennessä esittämäni perusteella on selvää, ettei tämän talon kohdalla ole mitään takeita siitä, että talo olisi rakennettu edes ”välttävää rakennustapaa” noudattaen. Rakennustyön laadusta kertovat tarkastusasiakirjat eivät kelpaa edes paskapaperiksi. Että siitä vaan ostamaan sikaa säkissä. Ja vaikka en olisikaan kertonut täällä yhtään mitään, niin nämä asiat minun olisi pitänyt kertoa mahdolliselle ostajalle joka tapauksessa.

Jos tätä viimeisintä virhettä ei korjata, niin on täysin selvää, että talon arvo putoaa merkittävästi, jopa todella merkittävästi. Pitääkö tässä nyt sitten hakea vahingonkorvausta myös talon jälleenmyyntiarvon dramaattisesta laskusta?

On mahdollista, että virhe aiheuttaa kosteusvaurioita tulevaisuudessa, jos ei ole jo aiheuttanutkin. Miten hemmetissä me nämä havaitsemme? Pitääkö rakenteita purkaa säännöllisin väliajoin sen verran, että pääsemme tarkastamaan esimerkiksi alaohjauspuun tienoilta, onko vaurioita syntynyt vai ei? Ei kuulosta oikein kivalta puhdehommalta.

Jos kosteusvaurioita syntyy, niin miten vahingonkorvaukset mahtavat mennä niiden kanssa? Vahingonkorvauksia pitää hakea kolmen vuoden sisällä siitä, kun vahinko on havaittu tai se olisi pitänyt havaita tai viimeistään kymmenen vuoden sisällä virheen tapahtumahetkestä. Lasketaanko aika tarkastuksesta vai virheen tapahtumahetkestä (kevät 2011) ja onko jänne kolme vai kymmenen vuotta? Kysymyksiä kyllä riittää, mutta vastauksia ei juurikaan. Jos myyn talon joskus kymmenen vuoden päästä (just, tokihan joku tämän ostaa) ja ostaja havaitsee vaurioita joskus kaupanteon jälkeen, niin asiahan meneekin sitten niin mukavasti, että minä olen niistä vastuussa. Minä siis makselen sitten toisten laiminlyöntien kustannukset. Helvetin hienoa.

Kaikki edelliset ovat lähinnä rahakysymyksiä. Omasta mielestäni yksi suurimmista ongelmista on se, että kosteusvauriot saattavat aiheuttaa myös terveysongelmia. Omasta puolesta ei ole niin väliksi, mutta lasteni terveydestä minä kyllä välitän hyvinkin paljon. Sen suhteen en todellakaan halua ottaa riskejä, enkä taatusti ainakaan tarpeettomia. Tämä on riski, jonka realisoitumisen todennäköisyys tulisi jotenkin saada selville. Vaikka korjaustoimenpiteisiin ei ryhdyttäisikään, niin vaurioiden mahdollisuus on tiedostettava ja tilannetta tarkkailtava käytännössä jatkuvasti. Siitä, miten tämä onnistuu, ei minulla ole hajuakaan.

Mennään eteenpäin. Tarkastuskertomuksessa mainitaan radonkermistä, ettei sen toteutus ole virhe. Olen aivan samaa mieltä, se ei ole virhe ja sen lisäksi se on radonin kannalta jopa paras mahdollinen ratkaisu. Mutta, tämä pätee ainoastaan, jos tarkastelemme asiaa yksin radonsuojauksen näkökulmasta. Kokonaisuutta ajatellen kyseessä on toteutusvirhe. No niin, nyt te sitten ajattelette, että Järvelä on seonnut ihan täysin. Hemmetti, typerä amatööri menee kyseenalaistamaan alan ammattilaisen näkemyksen. Mutta, en minä ammattilaisen näkemystä kyseenalaista, minähän olen ihan samaa mieltä siitä, että radonin suhteen ratkaisu on parempi kuin suunniteltu. Asiassa on tietysti myös se puoli, että toteutus on suunnitelmien vastainen, eikä muutoksia yllättäen ole dokumentoitu mihinkään, kuten säädökset edellyttävät.

Mutta, kuten mainitsin, niin suunnitellun toteutuksen suhteen ratkaisu ei välttämättä ole erinomainen. Tämä johtuu siitä, että suunniteltuja SPU-eristeitä ei olisi tällä radonkermiratkaisulla nähdäkseni voitu asentaa asianmukaisesti. Miksikö ei? Mainitsin tästä jo edellisessä aihetta käsittelevässä tarinassani, mutta katsotaanpa asiaa vielä uudelleen.

Radonkermiä ei saa kiinnittää sokkelin kylkeen jos kermi tuodaan sokkelin päältä valun alle. Tämä siitä syystä, että kermi saattaa revetä, jos valu jostakin syystä painuu valun yhteydessä tai myöhemmin. SPU-eristelevyn kappaleita ei voida mitenkään asianmukaisesti kiinnittää tai edes asemoida vapaana killuvaan kermiin. SPU-levyjen kappaleet olisivat toki tulleet osittain (< 10 mm) alaohjauspuun alle. En kuitenkaan usko, että tuo olisi riittävä pitämään levyn kappaleita tukevasti paikoillaan, varsinkin kun välissä olisi vielä höyrynsulkumuovikin. SPU-eristeitä ei voida kiinnittää sokkeliin kermin läpi, koska kermiin ei tietenkään saa tehdä reikiä. SPU-levyjen saumat ja liittymäkohdat pitäisi tiivistää uretaanivaahdolla. Tämä ei onnistu mitenkään, jos levyn pätkät eivät ole edes jossakin määrin tukevasti paikoillaan. Johan se uretaani laajentuessaan puskisi levyn kappaleet sinne tänne. Ja kun vastaavien eristeiden asennus ei onnistunut olo- ja kirjastohuoneissakaan kunnolla (jossa radonkermi on ehkä asennettu suunnitelman mukaisesti), niin jotenkin en vain jaksa uskoa, että homma olisi onnistunut tässäkään.

Kuva 1. SPU-eristeen asennus
valun jälkeen.

Nyt sitten joku on jo valmiina huutamaan, että ei tämä ole mikään ongelma: lyödään laudat sokkelin viereen valun ajaksi siten, että valun ja sokkelin väliin jää 80 mm rako. Valun jälkeen sitten laudat pois ja tuupataan SPU-pätkät rakoon ja tiivistellään. No niin, näinhän se onnistuu. Paitsi, ettei onnistu. Tai no, onnistuu, jos joku osaa kertoa minulle, miten 60 – 70 mm millin raosta tuupataan 80 mm SPU-levyä sisään (kuva 1). Tehtävää ei olisi ainakaan helpottanut se, että seinien alimmaiset koolauspuut ovat olleet paikoillaan jo ennen valua. Mutta onhan sen mahduttava kun on vihitty.

Tokihan laudan voisi sijoittaa siten, että alaohjauspuun ja valun väliin jää se vaadittava 80 mm. Tällöin kävisi kuitenkin niin ikävästi, että valun reuna jäisi parin sentin päähän kipsilevystä. Taas menisi lattiat eristeiden päälle.

No niin, nyt odottelen niitä vasta-argumentteja. Siis ihan oikeasti, jos joku todellakin keksii tai jopa tietää, miten tuo kokonaisuus olisi saatu toteutettua järkevästi, niin kertokaa ihmeessä. Minun mielikuvitukseni ei siihen riitä.

Yksi avoin kysymys radonkermien kohdalla on vielä se, että kenen idea on ollut asentaa kermit juuri näin? Rakennusmiehet tuskin menevät tekemään omin päin tällaisia päätöksiä, varsinkin jos heillä on suunnitelma, jonka mukaan homma pitäisi tehdä toisin. Tuskin he omin päin asentaisivat sitä näin tai ylipäätään asentaisivat siinäkään tapauksessa, että suunnitelmia ei ole. Kuka tahansa vähänkään järkeä omaava kysyisi joltakin taholta, miten tämä pitäisi tehdä. Kuka on päättänyt ja ohjeistanut, että kermi asennetaan näin?

Toisaaltahan koko homman pohtiminen on täysin turhaa, koska niitä eristeitä ei nyt vaan ole asennettu.

Oman mielenkiintoisen mausteensa tähän soppaan tuo se, ettei rautainen konsulttimme Kekki ole lainkaan tilannut meille 80 mm SPU-levyä, eikä sitä mäin ollen ole myöskään toimitettu. Mestarikonsultti on tilannut ainoastaan 100 mm levyä ja sitäkin hulppeat kaksi levyä. Kahdesta levystä ei olo- ja kirjastohuoneiden eristyksen jälkeen enää riitä noihin muihin eristyksiin ja olo- ja kirjastohuoneisiin SPU:ta on laitettu, joskin nekin asennukset piti korjata – kuten hyvin tiedämme. Hmm...

Ja taas eteenpäin. Tarkastuskertomuksessa mainitaan, että:

”Omistajalta saadun tiedon mukaan ulkovesipostien jäätymisriski on kasvanut em. rakennusvirheen takia”

Tämä pitää paikkansa, joskaan ei ole aivan koko totuus. Meillä on viisi vesipistettä näillä seinillä, joihin tällä virheellä saattaa olla vaikutusta. Kaksi näistä on ulkovedelle, yksi keittiössä ja yksi saunassa. Loput kolme ovat kodinhoitohuoneessa ja pesuhuoneessa. Näiden pisteiden vesiputket nousevat valun läpi aivan sokkelin vierestä ja oman näkemykseni mukaan on vähän turhan suuri riski sille, että putket jäätyvät pakkasilla. Varsinkin, jos sähköt ovat poikki vähänkään pidempiä aikoja. Nuo pesuhuoneen vesiputket ovat muuten aika lähellä sitä mysteeripistettä, josta tarinoin joskus aiemmin.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta entinen vastaava työnjohtajamme Jarmo Kekki on allekirjoituksellaan vahvistanut, että niin radonkermit kuin lämpöeristyksetkin on tarkastettu ja todettu asianmukaisiksi. Tässä vaiheessa ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä "tarkastusten" oikeasta laidasta.

Tämä tarina oli tässä. Seuraavalla kerralla taas jotain ihan muuta.