13.9.2013

Routaeristykset - Osa 1 "Kun kaivaa routamaasta onneaan"

Nyt kun olen saanut sadevesijärjestelmänkin käsiteltyä, niin lienee hyvä hetki käydä routaeristysten kimppuun. Tuskin kenellekään tulee enää yllätyksenä, että niidenkin asennuksessa on ihan himpun verran huomauttamista. Puhumattakaan vastaavan työnjohtajan suorittamasta routaeristysten tarkastuksesta jonka vastaava työnjohtaja on tarkastusasiakirjan mukaan suorittanut merkinnällä 22.8.2011. Tässä kirjoituksessa esittelen lyhyesti routaeristyksen asennusvirheitä ja hieman myös niihin liittyvää tavarantarkastustilaisuutta.

Tarkastuspäivämäärästä voisin heti alkuun sanoa sen, että kyseisenä päivänä 22.8.2011 vastaava työnjohtaja Jarmo Kekki ei taatusti ole routaeristyksiä tarkastanut. Se, milloin routaeristykset on todellisuudessa tarkastettu, onkin sitten ihan oma kysymyksensä. Perusteltua on toki pohtia myös sitä, onko routaeristyksiä tarkastettu lainkaan.

Routaeristysten osalta olin jo syksyllä 2012 aika varma siitä, ettei niidenkään asennus taatusti ole mennyt niin kuin olisi pitänyt. Ja itse asiassa tulin tuolloin tiedustelleeksi Jarmo Kekiltä toisen asian yhteydessä, onko minulla syytä tarkastuttaa ne uudelleen, minusta kun vaikutti tuolloin, ettei routaeristyksiä ole välttämättä tarkastettu asianmukaisesti. No, tuo oli oikeastaan hieman väärin sanottu. Olin tuolloin jo täysin varma siitä, ettei mitään tarkastuksia ole tehty asianmukaisesti, jos niitä on ylipäätään tehty lainkaan.

Joudun jättämään routaeristysten tarkastukset muiden kiireiden vuoksi myöhemmäksi ja käytännössä tämä tarkoitti seuraavaa kevättä. Toukokuussa 2013 tartuin asiaan uudelleen ja suoritin omia pikku kaivauksia talon ympärillä ja havaintojen perusteella tulin siihen tulokseen, että routaeristysten asennus ei todellakaan ollut sitä mitä pitäisi.

Katsotaanpa aluksi hieman sitä, kuinka routaeristys tulisi asentaa. Thermisolin ohjeiden mukaan routaeristyslevyt tulee asentaa ”tiiviisti toisiaan ja perusmuuria (sokkelia) vasten”. Sama asia on kerrottu myös EPS-rakennuseristeteollisuuden julkaisemissa ohjeissa. EPS-rakennuseristeteollisuuden ohjeissa mainitaan myös selvästi, että ”eristelevyt tulee asentaa tiiviisti putkia ja kaivoja vasten. Pyöreiden ja viistojen reunojen leikkaaminen onnistuu helposti esim. puukolla”. Näiden lisäksi ohjeet sanovat, että "Ennen routalevyjen asennusta maapohja tiivistetään ja tasataan. Maapohja tasataan viettämään perustuksista poispäin". Ohjeet ovat siis varsin yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä. Ohjeiden ja suunnitelmien avulla routaeristeiden asennuksen pitäisi olla sen verran simppeli juttu, että sen luulisi onnistuvan ainakin ammattilaisilta ilman suurempia ongelmia ja virheitä. Vaan meilläpä ammattilaiset eivät mielestäni onnistuneet ihan nappiin eristelevyjen asennuksissaan sokkelia vasten eikä kyllä sen enempää toisiaankaan vasten – salaojakaivoista nyt puhumattakaan.

Routaeristykset on asennettu asuinrakennuksen ympärille helmikuun alussa 2011 ja routaeristys olisi pitänyt luonnollisesti myös tarkastaa tällöin. Meillä routaeristys oli toteutettu yhdellä 100 mm eristelevykerroksella, joka on hyväksyttävä ja kaiketikin varsin yleisesti käytetty tapa. Omasta mielestäni parempi vaihtoehto olisi toteuttaa vastaava eristys kahdella 50 mm eristelevykerroksella. Tällöin eristyksestä saadaan paljon helpommin tiivis, eivätkä pienet raot levyjen välissä muodostu niin suureksi ongelmaksi kuin yhden levykerroksen ratkaisussa. Läpivientienkin tekeminen on ohuempaan levyyn harrastelijankin pistosahalla lastenleikkiä.

Mutta käydäänpä seuraavaksi näitä kaivausteni tuloksia läpi. Ohessa on muutamia kuvia, joita otin kaivausteni yhteydessä.

Ensimmäisissä kuvissa nähdään routaeristysten asentajien näkemys siitä, miten eristelevyt liitetään tiiviisti toisiaan vasten. Kuvissa eristelevyjen välit ovat luokkaa 20 – 40 mm. Näissä kuvissa on ainoastaan muutama esimerkki mutta levyjen välit eivät olleet muuallakaan juuri tämän tiiviimpiä. Löysin toki myös ihan hyväksyttäviä ja asiallisia levyjen välejä mutta nämä olivat laskettavissa yhden käden sormilla.

Seuraavassa kuvasarjassa esitellään asentajien näkemys eristelevyjen asennuksesta tiiviisti sokkelia vasten. Näissä kuvissa raot ovat puolestaan luokkaa 35 – 45 mm. Tiivistä, todella tiivistä.

Viimeisessä sarjassa nähdään samaisten ammattilaisten routaeristysasennuksen työnäyte salaojakaivojen kohdalla. Tiiviisti putkia ja kaivoja vasten – totta Mooses. Näissä kuvissa näkyy routaeristykset kahden kaivon ympärillä ja ensimmäisessä kuvasarjassa näkyy kolmannenkin kaivon tilanne. Lienee turha sanoa, ettei asennus poikennut kuvissa näkyvästä kahden muunkaan kaivon kohdalla. Kaivojen kohdalla ei voi kuin ihmetellä, mitä rakennusmiesten päässä on pyörinyt näitä asennellessa, jos on pyörinyt yhtään mitään. Viimeistään kaivojen kohdalla täytyy kyseenalaistaa myös vastaavan työnjohtajan tarkastus ja se, että onko vastaava työnjohtaja näitä edes vilkaissut? Tiiviisti nuo eivät kaivoja vasten ainakaan ole, ei sitten millään mittarilla.

Enpä voi oikeastaan kuin todeta, että eri osapuolilla vaikuttaa olevan varsin erilainen käsitys siitä, mitä ”tiiviisti … vasten” tarkoittaa. Minun käsitykseni on, etteivät nämä toteutukset ole tiivistä nähneetkään. Rakennusmiesten ja Jarmo Kekin näkemyksen mukaan nämä puolestaan ovat mitä ilmeisimmin ihan riittävän tiiviitä koska Jarmo Kekkikään ei ole näihin millään tavoin tarkastuksessaan puuttunut.

Viimeisessä kuvassa näkyy talon yhden nurkan tilannetta routaeristysten osalta silloin kun kaivelin eristyksiä esiin. Kyseisen nurkan tilanne oli kyllä jotenkin koominen, tuossa kun ei ollut tehty oikeastaan mitään oikein – tai edes sinnepäin.

Sen verran täytyy tässä vaiheessa myös kehua rakennusmiehiä, että routaeristys ulottui kaikkialla ainakin suunnilleen niin kauas sokkelista kuin suunnitelman mukaan pitikin. Ainakin joku asia on siis mennyt jotakuinkin oikein ja tämä onkin kovin positiivista ajatellen näiden sankareiden työnjälkeä kokonaisuudessaan. Nämä samat rakennusmiehet ovat tietojeni mukaan asentaneet myös meidän salaojituksemme ja sadevesiputkituksemme rännikaivoineen ja niissähän oli jotakin pientä virheentapaista havaittavissa.

Kaivausteni tulosten perusteella päädyin jälleen siihen ratkaisuun, että on parempi jälleen pitää tavarantarkastustilaisuus, jotta asiasta saadaan pätevä ja pitävä asiantuntijan lausunto tulevia käsittelyjä varten.

Tarkastustilaisuus pidettiin 30.5.2013 ja paikalla olivat luonnollisesti tavarantarkastaja, minä, Jarmo Kekki ja lisäksi perustusvaiheen maanrakennusurakoitsija Jari Kivijärvi. Minä sen enempää kuin tavarantarkastajakaan emme kutsuneet maanrakennusurakoitsijaa paikalle vaan hän saapui tilaisuuteen Jarmo Kekin seurassa. Maanrakennusurakoitsija ei tietojeni mukaan ole millään tavoin vastuussa routaeristysten asennuksesta, joten ihmettelen hieman miksi hänet piti paikalle tuoda. Pikemminkin olisin odottanut, että Jarmo Kekki olisi tuonut mukanaan ne rakennusmiehet, jotka hänen mukaansa ovat asennustöistä vastanneet. Vaan eipä tuonut.

Joka tapauksessa tarkastustilaisuudesta muodostui jälleen omanlaisensa tilaisuus ja kuullut selitykset olivat taas ihan omassa luokassaan ja tulen kertomaan näistä lisää seuraavissa osissa. En kuitenkaan malta olla antamatta jo tässä vaiheessa pientä esimerkkiä. Jarmo Kekki totesi tarkastustilaisuudessa, että tilaaja (siis minä) on kovin riidanhaluinen ja tarkastustilaisuuden järjestäminen on muun muassa yksi osoitus tästä, koska tilaisuus olisi ollut vältettävissä. Minulle ei tosin täysin selvinnyt, että miten tämä olisi ollut vältettävissä. Ja on ihan pakko tunnustaa, että tuossa vaiheessa jäin kyllä monttu auki ihmettelemään, että mitä helvettiä tää jätkä oikein selittää? Ihan oikeasti, en todellakaan tiedä mitä moisesta pitäisi ajatella, varsinkin kun Jarmo "Riidanhaluton" Kekki on aiemmin itse vaatinut minua järjestämään katselmuksia kaikista havaituista virheistä ja puutteista. Mutta nyt tavarantarkastustilaisuuden järjestäminen osoittaakin minun riidanhaluisuuttani. Minä haluan asiaan puolueettoman näkemyksen, joka on kaikkien osapuolien etu, ja tämä osoittaa Jarmo Kekin mielestä riidanhaluisuutta. Aivan kuin pari Muumia olisi päässyt taas livahtamaan laaksosta karkuteille. Mutta palataan tähän minun riidanhaluisuuteeni ja Jarmo Kekin niin sanottuun riidanhaluttomuuteen myöhemmissä vaiheissa.

Tarkastuskertomus on luettavissa täältä. Olen jälleen poistanut talomme osoitteen ja tavarantarkastajan yhteystiedot, ne kun eivät ole asian kannalta merkityksellisiä. Tarkastuskertomuksen viesti on mielestäni hyvinkin selvä: ”routasuojauksen asennuksessa on selkeä virhe ja se tulee korjata”.

Seuraavassa osassa käsittelenkin sitten routaeristysten tarkastusta ja muita käänteitä tässä pienessä episodissa.


9 kommenttia:

  1. "Omasta mielestäni parempi vaihtoehto olisi toteuttaa vastaava eristys kahdella 50 mm eristelevykerroksella..."

    Juuri noin oli ohjeet meidänkin talossa, löytyy myös tästä linkistä:

    http://fontus.pp.fi/rautio/urakka/rak/03A-RAK-perustukset-salaojat-radon-routasuojaus.pdf

    Tosin puolet talosta meillä olisi saanut tehdä ihan yksinkertaisella 50mm styroksilla, mutta pitsin kuitenkin ympäritalon 100mm:llä, koska se on levynä kestävämpi. 50mm:sen päälle ei voi astua, tai jos astuu, se rätisee ja paukkuu ja halkeilee niin kuin liian ohut jää kengän alla...

    "Tällöin eristyksestä saadaan paljon helpommin tiivis, eivätkä pienet raot levyjen välissä muodostu niin suureksi ongelmaksi kuin yhden levykerroksen ratkaisussa..."
    Tosin eipä nuo raot ainakaan meidän talon työmaalla mikään ongelma ole ollut. Ne nimittäin täytettiin uretaanivaahdolla, jota käytettiin erityisen huolellisesti styroksin ja seinän välillä, mutta toki kahden styroksin välillä myöskin. Itse asiassa on ihan sama miten ne levyt maahan heittelee, jos heittelee noin että jää 35mm raot, niin sitten vaan menee vähän enempi sitä vaahtoa kuin silloin jos rako on esim. noin 1mm. Ja mitä pienempi rako, sen nopeampi tehdä, ja vaahdollakin kai on aina jokin hinta (muutama euro per purkki).

    "Sen verran täytyy tässä vaiheessa myös kehua rakennusmiehiä, että routaeristys ulottui kaikkialla ainakin suunnilleen niin kauas sokkelista kuin suunnitelman mukaan pitikin."
    Ehkä oli pakko ulottua? Styroks-levyn koko (100cm x 120cm) ei nimittäin muutakaan mahdollisuutta suo? Tai jos kaikki levyt olisi leikattu puukolla vähän pienemmäksi, että suunnitelmissa ollut etäisyys olisi saatu suunnitelmia pienemmäksi, sitten se olisi ollut jumalaton homma...

    "Tarkastuskertomuksen viesti on mielestäni hyvinkin selvä: ”routasuojauksen asennuksessa on selkeä virhe ja se tulee korjata”.
    Ja tavarantarkastaja oli siis eniten huolissaan siitä, että salaoja/sadevesiputket saattaisi jäätyä. Energian hukasta ei puhuttu mitään? Omasta mielestäni tiivis - siis meidän talossa lähes ilmatiivis - styroksikerros maan alla säästää myös vuosien saatossa energialaskussa aikalailla, joten muutaman euron hintaisia uretaanipurkkeja ei meillä tässä kohtaa säästelty.

    Joitakin kuvia styroksin palojen sijoitteluun ja sadevesikaivoihin mm. täällä:

    http://talo-rautio.talopaketti.fi/2013/08/04/sadevesikaivojen-asentamista/

    http://talo-rautio.talopaketti.fi/2013/08/12/suihkulahteen-yms-suunnittelua/

    Jos alimmassa linkissä kolmanneksi ylimmän kuvan klikkaa hiirellä suuremmaksi, niin siellä kyllä näkyy talon ja styroksin välissä ihan ne uretaanivaahdotkin...;)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ja kommentistasi ja samaan hengenvetoon pahoittelut, etten ole vastannut aiemmin vaikka tarkoitus oli niin tehdä. Mutta kiireet ovat pukanneet hieman liikaa päälle.

      Korjasin nämä routaeristykset kesällä samalla kun korjasin salaojituksen ja sadevesiputkitustenkin virheet ja tuolloin vanhat routaeristyksetkin jouduttiin tietysti ottamaan pois. Siinä hommassa en sitten todellakaan säästellyt levyjä pätkääkään, eikä niiden säästäminen kyllä olisi onnistunutkaan mitenkään järkevästi. Ja tietysti olin tuolloin jo päätynyt siihen ratkaisuun, että vaihdan routaeristelevyt kokonaan ja toteutan routaeristyksen nimenomaan kahdella 50 mm levykerroksella.

      Itse en tullut tiivistäneeksi kaikkia levyjen välisiä rakoja uretaanilla ja ihan siitä syystä, etten nähnyt siihen tarvetta. Levyt kun oli loppujen lopuksi aika helppo saada tiiviisti toisiaan vasten kun pohjat oli tehty kunnolla. Vaikka en minä kyllä uretaania millään tavoin säästellyt, tuuppasin sitä kaikkialle missä vähänkään näytti sille olevan tarvetta. Kuten sanoit, ne uretaanipurkit eivät montaa euroa kappaleelta maksa ja pistoolin kanssa purkillisella tiivistää jo aika pitkät pätkät saumaa. Muutenkin tietysti hieman väärä paikka säästää muutamia euroja.

      Itse asiassa levyjen halkeilukaan ei tuntunut muodostuvan ongelmaksi kun pohja oli tiivis ja tasainen. Taisin saada kaiken kaikkiaan kaksi levyä halkeamaan koko hommassa ja niistäkin toinen halkesi ihan omaa typeryyttäni, eikä sen vuoksi, että pohja olisi ollut epätasainen. Joka tapauksessa väitän, että routaeristys on nyt huomattavasti parempi kuin mitä se oli. Vaikka asennuksesta vastasikin tällä kertaa alan täydellinen amatööri.

      Levyjen leikkaamista jouduin kyllä harrastamaan jonkin verran koska suunnitelman mukaan routaeristyksen tulee ulottua lämpimien nurkkien kohdalla 150 cm päähän sokkelista ja 150 cm leveälle nurkkien molemmin puolin. Kylmien terassien kohdalla eristys tulee puolestaan 200 cm päähän sokkelista. Noiden vuoksi joutui levyjä jonkin verran leikkelemään ja muutenkin hieman kikkailemaan. Mutta ei leikkaaminenkaan kyllä mikään ongelma ollut, pistosahalla vaan levyä poikki. Ei se sen kummempaa ollut.

      Mielenkiintoinen tuo huomiosi siitä, ettei tavarantarkastaja puuttunut lainkaan huolimattoman eristysasennuksen mahdollisesti aiheuttamaan energiahävikkiin. En itse kyllä osaa sanoa, miksi tähän ei ole lainkaan puututtu. Epäilisin syyksi sitä, että energiahävikin osoittaminen pitävästi saattaisi olla todella hankalaa, joten ehkä tästä syystä siihen ei ole puututtu. Enkä kyllä itsekään pysty sanomaan saati edes arvioimaan, kuinka suuri merkitys routaeristyksellä ylipäätään on energiankulutukseen kokonaisuudessaan. Mene ja tiedä.

      Mutta routaeristykset on siis meillä jo korjattu ja lopputulos on varmasti roima parannus aikaisempaan – vaikka itse sen sanonkin.

      Poista
  2. Ei uretaanivaahtoa saa käyttää maan alla tiivistämiseen. Se imee vettä ajanmyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole ennen kuullutkaan, ettei uretaania saisi käyttää routalevyjen tiivistämiseen vettymisen vuoksi. Ihmettelen, jos näin todellakin on. Käsittääkseni kun uretaanivaahto on suhteellisen vesitiivistä tavaraa (jos pintaa ei ole leikelty). Muutenkin uretaanin määrä routaeristyksissä on todennäköisesti sen verran pieni, että minun on vaikea uskoa sen aiheuttavan suurempia ongelmia.

      Itse pitäisinkin uretaanin vettymistä suurempana ongelmana routalevyjen (EPS) mahdollista vettymistä. Esim. Thermisolin EPS 120 Routa -levyn, jota meilläkin on, vettymisen luvataan jäävän alle 2 tilavuusprosentin. Äkkiseltään kuulostaa mitättömältä määrältä, mutta pikaisen laskutoimituksen jälkeen se ei enää tunnukaan ihan mitättömältä. En sitten tiedä, imeekö uretaanivaahto vieläkin enemmän vettä.

      JJ

      Poista
  3. PU-eriste (oikeasti PIR) on vesihöyrytiivis. Muovialan asintuntija laskeskeli kerran, ettö 100 mm PIR levy on 200 kertaa tiivimpi kuin höyrynsulkumuovi. Veden absorptiosta ei yleensä löydy järkeviä lukuja. Verbaalisia selityksiä (olematon, pieni) on kyllä. Joissain lähteissä esitetään lukua 0,5 %.

    Vaahto on eri asia, se kun on PU:ia. Vaahto voi absorboida pitkäaikaisesti maksimissaan noin 10 % vettä itseensä (kuukauden aikana).


    Itse olen ratkaissut asian niin, että vedän päälle routamaton kaltevaan asentoon. Ei ole ainakaan vielä tullut ongelmia eteen.

    VastaaPoista
  4. Levyt on suositeltu asennettavaksi tiiviisti mutta onko välttämättä iso ongelma jos pieniä rakoja jää? Prosentuaalisesti raot ovat vähäisiä poikkeuksia eristettyyn pinta-alaan suhteutettuna joten maaperä lämpenee joka tapauksessa ja rakojen ansiosta maaperässä oleva kosteus pääsee poistumaan eikä kostuta samassa määrin vaakaeristeitä kuin yhtenäisen kannen alla.

    VastaaPoista
  5. Meillä routaeristys tehtiin kahdella 50 mm styroxilla, jotka ovat limittäin, mutta niiden päällä on maata vain 5-15 cm. Maata ei voi enää lisätä, koska kivijalkaa pitäisi olla näkyvissä 30 cm ja nyt tuo 30 cm on jo. Artsin rakennuspalvelu asialla, en suosittele. Ei ole ollut ainut virhe. Koko rakennus on virhettä täynnä virheen perään.

    VastaaPoista
  6. Sellainen vinkki että jos maanpinta vaikuttaa nousevan kovin korkealle suhteessa lattiaan niin pyri ulottamaan patolevy mahdollisimman ylös, järjestämään mahdollisimman jyrkkä kaato talosta poispäin ja jätä sokkelin kylkeen pieni alue asfaltoimatta/betonilaatoittamatta täyttäen tuo rako mahdollisimman karkealla vesiseulotulla sepelillä tai mukulakivillä. Tällöin pienennät lattian kostumisriskiä. Ja pyri pitämään talonympärys mahdollisimman puhtaana lumesta.

    VastaaPoista
  7. Onneksi kohta on saatavana patentoitu halpa ja helppo kiinnike routalevyjen keskinäiseen kiinnittämiseen. Sitten ei rakoja jää eikä tuuli heittele levyjä. Ja säästyy se toinen kerros levyjäkin.

    VastaaPoista