22.9.2013

Routaeristykset - Osa 2 "Varmennustarkastus, harkintani mukaan"

Jaaha, palataanpa vielä ainakin yhden tarinan ajaksi talomme routaeristysten asennukseen. Edellisestä osasta kaikille kävi varmastikin selväksi, ettei routaeristyksen asennus ollut kaikilta osin – jos miltään – täysin onnistunut. Tällä kertaa keskityn enemmän siihen, mitä kaikkea routaeristysten tarkastukseen liittyy ja mitä kaikkea entinen vastaava työnjohtajamme on asiasta lausunut muun muassa tarkastustilaisuudessa.

Pyysin 14.4.2013 Jarmo Kekki antamaan selvityksensä lukuisiin tarkastuksiin, joista yksi oli nimenomaan tämä routaeristysten tarkastus. Pyysin Jarmo Kekkiä selvittämään minulle, miten ja miltä osin rakennuskohteeni routaeristykset on tarkastettu merkinnällä 22.8.2011 ja mitä osia routaeristyksistä Jarmo Kekki ei ole tarkastanut. Selvitys kuului:
”Tilaaja / rakennushankkeeseen ryhtynyt on irtisanonut vastaavan työnjohtajan kohteesta 06.10.2011 yksipuolisella ilmoituksellansa. Tarkastukset ja havainnot on tehty kohteen rakentamisen aloituksesta 04.10.2011 asti siinä laajuudessaan, kun rakenteita oli tehty ja tarkastettavissa.

Tilaajan yksipuolisen irtisanomisen vuoksi rakennustyön tarkastusasiakirjan tarkastukset ovat osittain suorittamatta.”
Tämähän se vastasikin hyvin kysymyksiini. Ilmeisesti kysymykseni oli huonosti muotoiltu ja siinä määrin epäselvä, ettei Jarmo Kekki ymmärtänyt mitä tarkoitin. Joka tapauksessa minusta vaikuttaa siltä, että Jarmo Kekki vihjaa, että tarkastukset saattaisivat olla vielä osittain suorittamatta. No, ihan miten vaan. Mikäli tarkastustyö on routaeristysten osalta vielä osittain suorittamatta, on kyseessä selkeä laiminlyönti. Vastaava työnjohtajahan huolehtii siitä, että määrätyt tarkastukset ja toimenpiteet suoritetaan asianmukaisissa työvaiheissa. Ja kun routaeristykset on pieninkin osa mukaan lukien peitetty jo elokuun alussa 2011, ei tarkastuksia voi tehdä enää tämän jälkeen. Näin ollen tarkastuksen tulee olla suoritettuna kokonaisuudessaan. Tämä taas asettaa tarkastuksen asianmukaisuuden vähintäänkin kyseenalaiseksi kun huomioidaan routaeristyksissä myöhemmin havaitut virheet. Niin tai näin, sanoisin, että laiminlyönti on selvä.

Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani, että tiedustelin syksyllä 2012 toisen asian yhteydessä Jarmo Kekiltä sitä, onko minun syytä tarkastuttaa routaeristykset uudelleen. Saamani vastaus kuului seuraavasti:
”Routaeristyksen asennusvastuu on aina urakoitsijalla oman työn tarkastuksineen. Minä olen suorittanut rakennustyön tarkastusasiakirjan mukaisesti tarkastukset siinä laajuudessa, kuin asiakirjoista ilmenee liitemateriaali huomioiden.

Toki voitte tehdä varmennustarkastuksen kustannuksellanne vielä jälkikäteen harkintanne mukaan, jos Te työmaan valvojana epäilette suorittamienne valvontatoimenpiteidenne oikeellisuutta.”
Jos joku nyt ihmettelee miksi minä menen kyselemään entiseltä vastaavalta työnjohtajalta tällaisia typeriä kysymyksiä, niin vastaus siihen sisältyy oikeastaan Jarmo Kekin antamaan vastaukseen. Kysymykselläni ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin se, että saan Jarmo Kekin kommentoimaan suorittamaansa tarkastusta ja parhaassa tapauksessa kertomaan minulle, että hän on tarkastanut routaeristyksen kokonaisuudessaan ja kaikki havainnot on dokumentoitu em. asiakirjoihin. Ja näinhän Jarmo Kekki auliisti tekikin. Vastauksen halusin tietysti ennen kuin tarkastutan routaeristyksen ja reklamoin eristyksissä mahdollisesti havaittavista virheistä. Tähän taas on syynä se, että tarkastusasiakirjan liitemateriaaleilla on ollut omituinen taipumus päivittyä aina sen mukaan kun meillä on havaittu rakennusvirheitä.

Jarmo Kekki kertoo minulle ystävällisesti heti alkuun myös tuon itsestäänselvyyden, että asennustyön vastuu on aina urakoitsijalla oman työn tarkastuksineen. Niin, urakoitsijalla on toki vastuu omasta työstään, aivan kuten vastaavalla työnjohtajalla omastaan. Vastaavan työnjohtajan työhön kuuluu tarkastaa routaeristykset ja varmistaa, että niiden asennustyö vastaa suunnitelmia ja asennus on muutoinkin toteutettu hyvän rakennustavan mukaisesti. Tällä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa, onko urakoitsija tarkastanut itse oman työnsä vai ei.

Minä en oikeastaan tarvinnut vastauksesta kuin sen, että Jarmo Kekki kertoo tarkastaneensa routaeristykset "siinä laajuudessa, kuin asiakirjoista ilmenee liitemateriaali huomioiden". Tämä ei voi tarkoittaa kuin sitä, että routaeristykset on tarkastettu kokonaisuudessaan ja mitään virheitä tai puutteita ei ole tarkastuksessa havaittu koska mainintoja virheistä tai puutteista ei em. asiakirjoissa ole.

Lopuksi herra yrittää jälleen kerran vierittää vastuuta minun harteilleni:
”… työmaan valvojana epäilette suorittamienne valvontatoimenpiteidenne oikeellisuutta”
Minä en ole ollut työmaan valvoja. Tämä ei muutu, vaikka Jarmo Kekki kuinka inttäisi asiaa. Vastaavan työnjohtajan säädösten asettamiin tehtäviin kuuluu routaeristysten tarkastus ja kyllä, minä epäilin mitä suurimmissa määrin vastaavan työnjohtajan tarkastustoimenpiteiden oikeellisuutta. Ja Jarmo Kekki voisi joskus kokeilla sitä, että keskittyisi omiin tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiinsä sen sijaan, että yrittää epätoivoisesti löytää virheitä toisten tekemisistä.

Tavarantarkastustilaisuudessa tiedustelin Jarmo Kekiltä, että miten hän on tarkastuksensa suorittanut. Vastaus oli "en kommentoi" -tyyliä, joka ei sinällään yllättänyt. Mutta onhan se oikeasti todella säälittävää, ettei elinkeinonharjoittaja ja aikuinen mies kykene sanomaan suoraan miten on laskuttamansa työn tehnyt.

Routaeristysten asennukseen Jarmo Kekki kommentoi tavarantarkastajalle, ettei rakennus tarvitse routaeristystä koska maaperä ei ole routivaa. Niinpä niin, ei tarvitse, ei. Miksi ihmeessä routaeristys on sitten asennettu ja miksi ihmeessä Jarmo Kekki on laatimassaan perustapaselvityksessä (selvitys perustamis- ja pohjaolosuhteista) kertonut, että rakennuskohteeseen ”rakennetaan salaojat sekä routaeristys”? Mutta näiden Jarmo Kekin selitysten perusteella meille on siis asennettu täysin tarpeettomina niin routaeristys kuin salaojituskin. Hienoa.

Jarmo Kekkihän on tietenkin alan rautaisena ammattilaisena ollut jo ennen routaeristysten asennusta tietoinen siitä, ettei rakennuskohde tarvitse routaeristystä. Tästä huolimatta hän ei ole millään lailla informoinut minua asiasta saati ehdottanut, että routaeristys voitaisiin jättää asentamatta ja näin säästää kustannuksissa. Eihän toki, annetaan vaan mennä – asiakashan sen tälläkin kertaa maksaa.

Minä olen maksanut routaeristyksen suunnittelusta rakennesuunnittelijalle. Rakennuskonsultti Jarmo Kekki on hankkinut routaeristyksen materiaalit ja tarvikkeet rahteineen minun kustannuksellani. Rakennuskonsultin hankkimat rakennusurakoitsija ja rakennusmiehet ovat asentaneet routaeristyksen minun kustannuksellani. Rakennuskonsultti on laskuttanut minua routaeristyksen materiaalien ja tarvikkeiden määrälaskennasta ja tilaamisesta, työvoiman hankinnasta, työvoiman ohjeistamisesta jne. Vastaava työnjohtaja on laskuttanut minua routaeristyksen tarkastamisesta. Miksi, jos routaeristystä ei tarvita?

Tavarantarkastajan mukaan routasuojaus kuitenkin tarvitaan jo yksin salaojien ja sadevesiputkitusten vuoksi. Ai niin, mutta eihän sitä salaojitusta Jarmo Kekin mukaan tarvita. No, routasuojaus tarvitaan kuitenkin sadevesiputkitusten vuoksi ja tämän lisäksi routasuojaus on suunniteltu asennettavaksi ja tällöin se myös asennetaan asianmukaisesti. Asia käsitelty.

Mainitsin jo edellisessä osassa, että minä olen Jarmo Kekin näkemyksen mukaan kovin riidanhaluinen ja, että pyrin estämään asioiden sovittelun. Yksi osoitus tästä on Jarmo Kekin mukaan kyseisen tarkastustilaisuuden järjestäminen. Joka siis Jarmo Kekin mielestä olisi ollut vältettävissä. Katsotaanpa tuota edellä olevaa Jarmo Kekin vastausta: ”Toki voitte tehdä varmennustarkastuksen kustannuksellanne vielä jälkikäteen harkintanne mukaan”. Ellen aivan väärin ymmärrä, niin Jarmo Kekki kertoo minulle tuossa, että voin toki vapaasti järjestää ”varmennustarkastuksen” routaeristeiden suhteen. Tarkastustilaisuudessa hän kuitenkin esittää, että tarkastustilaisuuden, joka mielestäni sopii oikein hyvin tuohon ”varmennustarkastus”-kategoriaan, järjestäminen onkin osoitus minun riidanhaluisuudestani. Omituista logiikkaa, etten sanoisi.

Mitä taas tulee riidanhaluisuuteen ylipäätään, niin sanoisin, että se riidanhaluisuus on kyllä enemmän Jarmo Kekin puolella eikä suinkaan minun. Tästä olenkin jo esittänyt muutamia esimerkkejä ja tulen toki esittämään niitä jatkossakin. Esimerkiksi todellista neuvottelu- ja sovitteluhalukkuutta Jarmo Kekin puolelta ei juurikaan ole näkynyt. Kovasti hän on neuvotteluhalua toitottanut mutta heti kun pitäisi hieman edesauttaa neuvotteluja tai ylipäätään ryhtyä neuvottelemaan, niin silloin sitä halukkuutta ei kuitenkaan tunnu olevan. Minähän olen esimerkiksi ilmoittanut Jarmo Kekille jo noin puolitoista vuotta sitten, että yhtenä neuvottelujen edellytyksenä on luonnollisesti se, että Jarmo Kekki toimittaa minulle kaikki hallussaan olevat rakennuskohteeseemme liittyvät asiakirjat. Tämä on mielestäni varsin kohtuullinen vaatimus jo yksin sen vuoksi, että kyseiset asiakirjat kuuluvat mielestäni minulle mitä suurimmissä määrin ja tokihan minulla on oikeus tietää, mitä minua laskuttanut taho on rakennuskohteemme ja maksettujen palkkioiden eteen tehnyt. Puhumattakaan siitä, että sopimustemme mukaan:
”Tehtävän tultua suoritetuksi on konsultti velvollinen luovuttamaan tilaajalle kaikki toimeksiannon täyttämistä edellyttävät asiakirjat.”
Ja tehtävähän on Jarmo Kekin osalta tullut suoritetuksi siinä vaiheessa kun irtisanoin hänet tehtävistään. Sille, miksi Jarmo Kekki ei halua asiakirjoja toimittaa, on tietenkin oma selityksensä, jota jokainen voi tahollaan miettiä. Vihjeitä varmasti ropisee jatkossa lisää.

Mutta takaisin asiaan. Toimitin Jarmo Kekille 15.5.2013 tiedoksiannon (kuvien kera) näistä itse havaitsemistani virheistä routaeristyksissä, eli kaksi viikkoa ennen tavarantarkastustilaisuutta (ja noin viikko ennen kutsua tavarantarkastustilaisuuteen). Jarmo Kekki ei reagoinut tiedonantooni millään tavoin. Ei esimerkiksi ehdottamalla mitään, millä tavarantarkastustilaisuus olisi voitu välttää tai ylipäätään mitään miten sovitella asiaa. Ei, hän ei reagoinut siihen millään tavoin. Yritä siinä sitten välttää tavarantarkastustilaisuus.

Edellisen lisäksi Jarmo Kekki syytti minua muistaakseni myös menettelytapaohjeen rikkomisesta, mitä ihmettä tämä sitten tässä yhteydessä tarkoittaakaan. Mutta on se kyllä hassu juttu, miten minä onnistun aina tekemään kaiken väärin. Joka tapauksessa tässä tulee huomioida se, että minä olen taloprojektimme osalta ainoastaan yksinkertainen kuluttaja ja Jarmo Kekki puolestaan on minulta toimeksiannon saanut elinkeinonharjoittaja. Tämä taas johtaa siihen, että meidän välillämme ensisijainen ohjenuora on kuluttajansuojalaki. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajan tulee osoittaa hyödykkeessä oleva virhe ja virheen osoittamiseksi kuluttaja voi halutessaan turvautua esimerkiksi asiantuntijan apuun, joka tässä tapauksessa oli tavarantarkastaja. Kuluttajalla ei ole lain asettamaa velvollisuutta järjestää sen enempää katselmus- tai muutakaan vastaavaa tilaisuutta, kuten minä olen tässä tapauksessa tehnyt kädenojennuksena Jarmo Kekille. Kuluttajan kohdalla riittää, että virhe osoitetaan ja siitä ilmoitetaan toimeksisaajalle. Tämän jälkeen todistustaakka palvelun virheettömyydestä on yksiselitteisesti toimeksisaajalla. Mutta mitään tämän kummoisempia menettelytapaohjeita kuluttajansuojalaki ei käsittääkseni anna, joten ihmettelen edelleen, mitä ihmeen menettelytapaohjetta minä olen tässä rikkonut. Ja sillehän minä en voi mitään, jos toinen osapuoli ei vieläkään tajua mistä näissä asioissa on oikein kysymys.

Salaojituksen kohdalla Jarmo Kekki mainitsi 12.6.2013, että tietojensa mukaan minä en ole ollut yhteydessä rakennesuunnittelijaamme salaojitusasiassa. Samaan hengenvetoon Jarmo Kekki mainitsi, että saamansa tiedon mukaan rakennesuunnittelijamme olisi lausunut, ettei rakennuskohteemme tarvitse salaojitusta.

Routaeristysasiassa olin yhteydessä rakennesuunnittelijaamme ja lähetin hänelle routaeristyksissä havaitsemistani mahdollisista virheistä kuvakoosteen 16.5.2013. Pyysin häntä antamaan kuvien perusteella lausunnon siitä, onko routaeristykset hänen näkemyksensä mukaan asennettu asianmukaisesti ja laatimiaan suunnitelmia noudattaen. Lausuntoa, tai ylipäätään mitään kommenttia, en ole vieläkään saanut. Olen jo aiemminkin maininnut tästä asiasta, mutta pidän todella omituisena sitä, ettei rakennesuunnittelija anna mitään kommentteja toimeksiantajalleen edes selkeästä pyynnöstä. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä ihan hyvin, miksei hän anna näitä lausuntoja minulle. Esimerkiksi salaojituksen tapauksessahan olisi vähintäänkin omituista, että hän ensin suunnittelee meille salaojituksen, laskuttaa minua siitä ja sen jälkeen antaa minulle lausunnon, ettei salaojitusta tarvitakaan. Tosin vielä omituisempaa mielestäni on se, että hän suunnittelee salaojituksen, laskuttaa minua siitä ja sen jälkeen lausuu jollekin muulle taholle, ettei salaojitusta tarvita. Mutta, kuten sanottua, routaeristyksistä en ole lausuntoa saanut.

Tässä oli nyt jälleen pieni esimerkki siitä, millaista tämä touhu vastapuolen kanssa on. Tämä on kuin yrittäisi selvitellä asioita pikkulapsen kanssa, koska sillä tasollahan argumentointi pohjimmiltaan on. Hyvä esimerkki on tuo routaeristysten uudelleentarkastuksen tarpeeseen saamani vastaus. Tuohan on kuin kävisi ekaluokkalaisen kanssa keskustelua kotitehtävistä:
– Jarmo Antero, teitkö sinä kotitehtäväsi ja teitkö ne varmasti kunnolla?  
– Mutku Janarin pitäis tehdä omansa eikä se oo vaikka sen olis pitäny!  
– Voi Jarmo Antero, sillä ei ole mitään merkitystä, onko Janar tehnyt kotitehtävänsä tai jättänyt tekemättä. Sinun pitää silti tehdä omat kotitehtäväsi. 
– Mutku sä et vahtinut et onks Janar tehny omansa ja et oonks mä tehny mun kotitehtävät! 
– Jarmo Antero! Vaikka isi ei valvoisikaan sitä, onko Janar tehnyt omat tehtävänsä tai oletko sinä tehnyt omat kotitehtäväsi, niin sinun pitää siitä huolimatta tehdä ne, ja tehdä ne kunnolla.
Jossain määrin viihdyttävää, mutta enimmäkseen tuskallista.

Huh huh, tulipa tästä taas pitkä ja tyhjänpäiväinen vuodatus. No, tämä asia lienee nyt taputeltu ja voin siirtyä seuraavaan aiheeseen – mikä se sitten mahtaakaan olla.


5 kommenttia:

  1. "Minä en ole ollut työmaan valvoja. Tämä ei muutu, vaikka Jarmo Kekki kuinka inttäisi asiaa. Vastaavan työnjohtajan säädösten asettamiin tehtäviin kuuluu routaeristysten tarkastus ja kyllä, minä epäilin mitä suurimmissa määrin vastaavan työnjohtajan tarkastustoimenpiteiden oikeellisuutta..."

    Nyt nämä asiat lienee jo juristin käsittelyssä, eli miten nämä vastuunjako ja korvausvastuut teidän projektissa tällä hetkellä menee?

    Eikös tekijän vastuu ole omasta työstään aina jotain ja työntekijän laiminlyönnistä vastaa työnantaja eli firma itse?

    Villa Painajainen -blogissa valvoja ei loppupeleissä ottanut mistään asiasta oikein mitään vastuuta, ja loppupeleissä valvojan taloudellinen vastuu kait onkin aika pieni? Se ilmeisesti rajoittuu hänen veloittamaansa palkkion määrään, jonka hän voi menettää osin/kokonaan, jos tekee työnsä huonosti?

    Hyvä että kuluttajansuojalaista on tässä kohdin apua. Itselleni ei ollut, koska oma okt-projektini rakentuu As Oy -pohjalta. Ja As Oy on yritys. Ja jännä juttu - As Oy:n omat vakuutukset ei korvaa mitään jos talo ei ole vielä valmis ja luovutettu As Oy:lle asumiskäyttöön. Myöskään omat henk.koht. vakuutukseni ei yllä yrityksen eli As Oy:n puolelle. Eli rakentamisaikana mennään nyt aika paljon ihan omalla riskillä. Mitään vakuutuksia ei ole saatavilla. Mikä oli itselleni aikamoinen yllätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt esitit aika pahoja kysymyksiä. Mutta minulla oli itse asiassa aikomus käsitellä näitä asioita jossakin vaiheessa ihan omassa kirjoituksessa, joten voinen yrittää vastata tässä lyhyesti. Lienee syytä korostaa, että esittämäni näkemykset ovat tietenkin (toistaiseksi) subjektiivisia näkemyksiä, joille saataneen myöhemmin vahvistus tai sitten ei.

      ”Nyt nämä asiat lienee jo juristin käsittelyssä …”

      Kyllä, asiat ovat juristin käsittelyssä. Asiat ovat myös rakennusalan ammattilaisten käsittelyssä. Sen verran voin tässä vaiheessa paljastaa, että kaikki meidän projektiimme tutustuneet asiantuntijat vaikuttavat olevan samaa mieltä: Rakennuskonsultointi Kekki T:mi on ollut vastuussa kaikista niistä eri kokonaisuuksista, joista olemme hakemassa vahingonkorvauksia. Näin ollen vastuukysymyskin vaikuttaa minusta tässä vaiheessa selvältä samoin kuin korvausvastuukin.

      ”Eikös tekijän vastuu ole omasta työstään aina ....”

      Kyllä, asia on juuri näin. Tosin tässä tulee huomioida se, että elinkeinonharjoittaja, jonka tehtävänä on valvoa ja tarkastaa, vastaa aivan samaan tapaan omasta työstään kuin kuka tahansa muukin elinkeinonharjoittaja. Vastaava työnjohtaja ei ole meillä ollut työntekijä vaan toimeksiannon saanut elinkeinonharjoittaja, joten hän vastaa itse omista töistään.

      Tässä nimenomaisessa tapauksessahan ei ole kysymys siitä, mitä työmaan valvoja on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Eikä varsinaisesti edes siitä, kuinka asennustyöstä vastanneet työntekijät ovat työnsä tehneet. Tässä on kysymys siitä, mitä vastaava työnjohtaja on tehnyt tai mahdollisesti jättänyt tekemättä. Valvoja ja vastaava ovat aivan eri tehtävänimikkeitä ja kuten sanoin, minä en ole ollut työmaan valvoja. Minulla ei ole siihen tehtävään minkäänlaista pätevyyttä. Rakennusprojektissa ei ylipäätäänkään ole pakko olla työmaan valvojaa ja meidän tapauksessa siihen ei olisi pitänyt olla tarvettakaan.

      Vastaavan työnjohtajan, jonka tehtäviin olen toistaiseksi keskittynyt, kohdalla tilanne kuitenkin eroaa hieman normaalista täysin sopimusten määrittelemästä toimeksiannosta. Vastaavan työnjohtajan tehtävät ovat minimissään ne, jotka säädökset (lait, asetukset, määräykset) hänelle asettavat. Yleensä vastuu rajoittuu nimenomaan palkkion määrään. Tästä on kuitenkin poikkeuksena tilanne, jossa kyse on törkeästä tuottamuksellisuudesta. Säädösten asettamien tehtävien suorittamisessa on käsittääkseni normaalia suurempi huolellisuusvelvoite ja näiden tehtävien täydellinen laiminlyönti tai selkeän alamittainen suorittaminen voidaan tulkita törkeäksi tuottamuksellisuudeksi. Ja jos kyse on törkeästä tuottamuksellisuudesta, niin tällöin vahingonkorvaus ei rajoitu palkkion määrään vaan korvattavaksi tulee kaikki aiheutuneet vahingot – myös välilliset tilanteesta riippuen.

      Vastaus jatkuu ...

      Poista
    2. ... jatkoa vastaukseen

      Esimerkiksi näiden meidän routaeristysten kohdalla on varsin selvää, ettei niitä ole tarkastettu joko lainkaan tai ne on tarkastettu täysin ala-arvoisesti. Yksi mahdollisuus on tietenkin myös se, että vastaava työnjohtaja on vain yksinkertaisesti jättänyt puuttumatta kaikkiin täysin selviin virheisiin ja puutteisiin. Yhtä kaikki, kaikissa tapauksissa törkeän tuottamuksellisuuden vaatimus täyttyy näkemykseni mukaan kirkkaasti.

      Yksi ongelma laiminlyöntien kohdalla vaikuttaa olevan se, miten osoittaa laiminlyönti pitävästi. Vaikka itse tiedät kuinka asia on, niin sen osoittaminen saattaa olla hieman haasteellista ja vaatia jonkin verran asioiden kaivelua. Joka ei tietenkään ole ihan helpoin homma esimerkiksi vuosi asennustyön ja tarkastuksen jälkeen. Kaikilla ei tähän ole projektin keskellä voimia, mutta minulla onneksi oli ja on edelleen jos tilanne sitä vaatii. Meillä tilannetta tosin helpotti se, että laiminlyönnit ovat hyvinkin selkeitä ja helposti havaittavissa. Eikä siitäkään tietenkään ollut haittaa, että vastapuoli tuntuu annettujen selvitysten perusteella olevan työmaan tapahtumista oikeasti ihan pihalla. Aivan kuin ei olisi ollut koko hommassa mukana lainkaan. Mainitsin jo jossakin aiemmassa kommentissani, etten suinkaan ole esitellyt kirjoituksissani kaikkia todisteita, joita meillä näistä laiminlyönneistä on. Ja asiassa on paljon muutakin, joka siirtää vastuuta nimenomaan projektijohdon suuntaan. Mutta kaikkien todisteiden perusteella laiminlyönnit voidaan nähdäkseni osoittaa jotakuinkin aukottomasti, joten tilanne vaikuttaa osaltamme varsin hyvältä tässä vaiheessa. Voin toki olla väärässäkin, mutta aika näyttää kuinka asia loppujen lopuksi on.

      ”Hyvä että kuluttajansuojalaista on tässä kohdin apua ….”

      Kuluttajansuojalaki on tosiaan tässä tapauksessa ihan kiva juttu. Se kun tuo asioiden käsittelyyn tietynlaista selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Ennen kaikkea tuo toimeksisaajan todistustaakka palvelun virheettömyydestä on kuluttajan kannalta erinomainen asia – niin epäreilulta kuin se joistakin toimeksisaajista saattaakin tuntua. Tässä tulee kuitenkin muistaa se tosiasia, että rakennusasioissa tavallinen kuluttaja on yleensä paljon heikommassa asemassa kuin alan ammattilainen. Tällä tarkoitan siis sitä, että kuluttaja ei voi olla yhtä hyvin perillä kaikista kiemuroista ja siitä, kuinka asiat pitäisi asianmukaisesti hoitaa, kuin alan ammattilaiset. Ja tätä on meilläkin pyritty hyödyntämään täysin surutta ja häpeämättä.

      Tämä As Oy ja vakuutus -juttu on kieltämättä aika jännä ja yllättävä. Miten tuo on ylipäätään mahdollista? Vaikea ymmärtää, ettei rakennuskohteeseen saisi vakuutuksia. Pitäisikö tuossa sitten olla rakennuttajana yritys, jonka vakuutukset kattavat rakentamisen aikana As Oy:n mahdolliset vahingot? Omituinen kuvio, pelottavakin, etten sanoisi.

      No niin, enpä onnistunut sitten vastaamaan mitenkään ”lyhyesti”. Pahoittelut siitä.

      Poista
  2. "Vaikea ymmärtää, ettei rakennuskohteeseen saisi vakuutuksia..."
    Vakuutusyhtiöistä saamani vastauksen mukaan kaikille vakuutuksille ei ole riittävästi kysyntää. Samaten kaikki vakuutukset eivät välttämättä olisi vakuutusyhtiöille taloudellisesti kannattavia. Näistä syistä johtuen kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ei ole vakuuutuksia saatavilla. Eikä tule.

    "Pitäisikö tuossa sitten olla rakennuttajana yritys, jonka vakuutukset kattavat rakentamisen aikana As Oy:n mahdolliset vahingot?"
    Kyllä se varmempi näin olisi toimia. Ja näin ne As Oy:t isommassa mittakaavassa myös aina rakennetaan - ja ongelmia ei silloin tule, kun rakennusliikkeellä itsellään on tarvittavat
    vakuutukset, jos jotain sattuu. Kuitenkin jos tonttimaa on jo ostettu As Oy tai KOY -muotoisena (niin kuin meillä kävi), niin aika harva varmaan alkaa sitä As Oy:tä tai KOY:tä purkamaan pois, ja muuttamaan kiinteistöä tavalliseksi kiinteistöksi. Yrityksen lopettamisesta on kuitenkin aina oma työnsä. Eikä se ihan ilmaistakaan ole. Joten jos ja kun As Oy -muotoisia taloja rakennetaan vähän pienemmässä mittakaavassa, niin pitäisi/kannattaisi tiedostaa, että riskit voivat olla tietyissä tilanteissa tavanomaista suuremmat.

    Itsekin omassa isännöitsijän työssäni tiedän hyvin, että kun uusi talo otetaan rakennusliikkeeltä vastaan, niin samalle päivälle on pakko tehdä ja laittaa alkamaan taloyhtiön omat vakuutukset, koska rakennusliikkeen vakuutukset eivät luovutuksen jälkeen kata enää mitään. Ja tässä kohtaa on aika tärkeää varmistaa, ettei talo jää yhdeksikään yöksi ilman vakuutusta. En ole kuitenkaan koskaan ennen miettinyt, että mikä vakuutus korvaa sitten, jos luovuttajana olisikin yksityishenkilö (ei rakennusyritys). No nyt tiedän, että vastaus tähän kysymykseen olisi, että ei mikään vakuutus korvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta vastauksestasi.

      On tuo kyllä mielenkiintoinen tilanne. Enkä ole ennen tullut ajatelleeksi, ettei kaikkiin (suht normaaleihinkaan) tilanteisiin välttämättä olekaan vakuutusta saatavilla.

      Ymmärrän hyvin, ettei KOY:n purkaminen tunnu oikein hyvältä vaihtoehdolta. Jos en ole käsittänyt asioita ihan väärin, niin siitä koituu vaivan lisäksi pahimmassa tapauksessa myös aikamoisia veroja KOY:n maksettavaksi. Miettisin kyllä itsekin tarkasti, että kannattaako moiseen ryhtyä.

      Joka tapauksessa vähän ikävä tilanne vakuutusten kannalta. Suurin riski lienee tarvikkeiden ja työkalujen varkauksien kohdalla mutta eiköhän siitäkin selviä, kun laittaa kaiken lukkojen taakse ja tekee varastamisesta vähän hankalampaa. Ja huolehtii valvonnasta.

      Mutta toivotaan, ettei riskit realisoidu ja vakuutuksille tule tarvetta.

      Poista