Sauna – Osa 2 "Tukevilla lauteilla"

Edellisessä tarinassa käsittelin saunamme lauteiden asennusta alalauteiden osalta ja tässä tarinassa jatkan edelleen lauteiden asennuksen parissa. Nyt käsittelyvuoroon pääsevät ylälauteet ja samalla vähän paneelikoolauksetkin. Ja kuten arvata saattaa, niin en ole näidenkään asennukseen aivan viimeisen päälle tyytyväinen.

Lähdetään liikkeelle paneelikoolauksista. Ulkoseinien kohdalla paneelikoolaukset oli kiinnitetty ulkoseinien vaakakoolauksiin ruuveilla ja nauloilla (lanka/kampa) ja näillä seinillä koolausten kiinnityksissä ei suurempia ongelmia ollut. Nuo kiinnitykset kestänevät sen, minkä paneelit edellyttävät. Lauteiden kiinnitys koolauksiin onkin sitten ihan toinen juttu. Harkkoseinien kohdalla koolaukset oli kiinnitetty 8 mm pikanauloilla – vaihtelevasti 110 ja 90 mm pituisilla. Pikanaulathan ovat näppäriä kiinnikkeitä, niitä on nopea lätkiä ja ne soveltuvat hyvin keveisiin kiinnityksiin koviin materiaaleihin. Pikanauloillakaan koolausten (ja paneelien) kiinnityksessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa, niiden murto- ja vetolujuus riittävät varmastikin ihan hyvin kiinnittämään maksimissaan noin 40 kg kuorman per seinä, jonka paneelit aiheuttavat. Mutta, pikanauloja ei ole tarkoitettu raskaisiin kiinnityksiin. Sormatin pikanaulojen tuote-esittelyssä asiasta mainitaan seuraavasti: "Pikanaulan käyttöä suositellaan lähinnä lattiaan tehtäviin asennuksiin ja tarvitaessa vain kevyisiin seinäasennuksiin". Lauteet eivät käsittääkseni edelleenkään kuulu keveisiin seinäasennuksiin.

Sama kai se on, millä sen
koolauksen kiinnittää...

Pääsääntöisesti koolausten kiinnitykset olivat ihan asiallisia. Siis siinä tapauksessa, että niiden varaan ei olisi laitettu mitään raskasta. Tässä voisi jopa sanoa, että asennuksesta vastanneiden sankareiden kriteereillä homma oli onnistunut suorastaan loistavasti – itse koolausten osalta siis. Mutta, koska asennuksista tosiaankin vastasi tämä reipas kaksikkomme, niin on selvää, ettei homma mennyt ihan kaikilta osin tuubiin. Muutaman koolauspuun kohdalla kaksikko oli päätynyt kiinnittämään koolauspuut harkkoseiniin pikanaulojen sijaan kampanauloilla. Ratkaisun tulosta näkyy oheisessa kuvassa.

Edellisen tarinan perusteella tiedämme jo seinien rakenteen ja sen, että paneelin pinnasta harkkoseinään tai ulkoseinän vaakakoolauksiin on 67 mm (SPU 30 mm + koolaus 22 mm + paneeli 15 mm) etäisyys. Tässä vaiheessa lienee syytä korjata edellisessä tarinassa esittämäni väite, että osa kiinnityksistä olisi ollut suoraan rungossa kiinni. Näin ei suinkaan ollut, vaan kiinnitykset olivat ulkoseinien vaakakoolauksiin ja ulkoseinien vaakakoolausten kanssa samassa tasossa oleviin tukipuihin. Niin tosiaan, aiemmin meillä työskennelleet, runkopystytyksestä vastanneet virolaiskirvesmiehet olivat laittaneet ulkoseinille lauteita varten tukipuut runkoon kiinni. Etäisyys paneelin pinnasta näihin tukipuihin oli kuitenkin tuo samainen 67 mm, jonka mainitsin. Näiden tukipuiden merkitys tukipuina on aika olematon, koska tämä saunan rakennuksesta vastannut rakennuskaksikko ei tullut laittaneeksi tukevan asennuksen vaatimia välikappaleita tukipuiden päälle vaan peittivät tukipuut SPU-levyillä. Näin ollen tukipuihin tehtävissä kiinnityksissä on aina vähintäänkin 30 mm SPU-höttöä välissä. Ja jos lauteiden kiinnityskohta ei satu osumaan paneelien koolauksen kohdalle, niin välissä on 52 mm ilmaa ja SPU-höttöä.

Ylälauteiden kohdalla oli sama tilanne kuin alatasonkin kohdalla. Etäisyys lauteiden rungon pinnasta harkkoseinään tai ulkoseinien vaakakoolauksiin/tukipuihin vaihteli lauteiden rungon ja seinäpaneelien välissä olevien vanerilappujen määrästä riippuen 109 ja 117 mm välillä. Näillä spekseillä parivaljakko Lipasaar & Anton oli sitten ammattilaisten varmoin ottein päätynyt valitsemaan ylälauteiden kiinnitystarvikkeiksi 6 x 90, 6 x 120 ja 6 x 150 mm ruuvit.

90 mm ruuvit riittävät parhaassakin tapauksessa SPU-levyyn saakka ja huonoimmassa tapauksessa ne hädin tuskin puhkaisevat SPU:n pinnan. Kiinnitys on näillä siis käytännössä paneelin varassa. Koolausten kohdalle osuessaan ne toki ovat huomattavasti tukevammin kiinni, jolloin kiinnitys on sekä paneelin että koolauksen varassa.

Kiinnitykset 120 ja 150 mm ruuveilla.

120 mm ruuveilla tilanne on jo parempi – vai onko sittenkään? Parhaassa tapauksessa ruuvi yltää seinään tai tukipuihin reilun sentin (3–11 mm) verran kohtisuoraan ruuvattaessa. Mutta ainakaan harkkoseinien kohdalla tuo reilu sentti ei riitä alkuunkaan, eikä se taida oikein riittää puuhunkaan kiinnitettäessä. Ruuvit ovat puuruuveja ja harkkoseinien kohdalla nämä vaatisivat tulpat harkkoihin. Mutta, kun sentti ei vielä tulppaa juurikaan levitä, niin kiinnitys olisi tässä tapauksessa kaikkea muuta kuin tukeva. Tätä ei tosin tarvitse sen enempää pohtia, koska 120 mm ruuvien kohdilla ei tulppia ollut. Joka tapauksessa kiinnitysten tukevuus on näilläkin ruuveilla ollut, jos ei täysin onneton, niin vähintäänkin kyseenalainen.

Entäpä nuo 150 mm ruuvit sitten? Niiden pituus riittää jo aika nätisti seinään (33–41 mm) ja kolmellakin vanerilapulla lauteiden ja paneelien välissä ruuvi uppoaa seinään tai tukipuihin reilut kolme senttiä. Harkkoseinien kohdalla seinissä pitäisi tietysti olla tulpat. Toinen juttu onkin sitten se, riittääkö tuo reilu kolme senttiäkään tulppien kanssa. Tulppien kanssa kun käsittääkseni ruuvin pituuden tulisi olla kappaleen paksuus + tulpan pituus + muutama milli, eli ruuvin kärjen pitäisi mennä hieman tulppaa syvemmälle. Ja tässä tapauksessa tulpan oikea pituus olisi luokkaa 30 mm, joka tuntuu hieman lyhyeltä tulpalta tähän tarkoitukseen.

Edellisten perusteella on vaikuttaisi siltä, että kiinnitykset olisivat voineet olla tukevia ainoastaan 150 mm ruuveilla ja näilläkin oikeastaan vain niiden seinien kohdalla, joissa kiinnitys on ollut tukipuihin. Ja näidenkin seinien kohdalla ongelmana on edelleenkin ollut se, että lauteiden ja tukevien rakenteiden välissä on ollut vähintään 30 mm höttöä.

150 mm ruuvi ja 5 kg kuorma.

Tähän liittyy myös se hauska juttu, että moiset 6 mm paksuiset ruuvit taipuvat aika herkästi. Oheisessa kuvassa näkyy tilanne, jossa 150 mm ruuvi on kiinnitetty ulkoseinän tukipuuhun SPU-levyn läpi. Ruuvia on näkyvissä suunnilleen saman verran, kuin mitä lauteiden rungon pinnasta on SPU-levyn pintaan ollut. Oikeanpuoleisessa kuvassa ruuviin on laitettu roikkumaan 5 kg massa ja taipuma on aikamoinen jo noinkin pienellä massalla. Mitäköhän se olisi ollut kymmenkertaisella? Ainakaan moisella kuormalla muodonmuutos ei vaikuttanut olevan plastinen, joten ruuvihan toimii tuossa ikään kuin jousena. Ja onhan se toki tavallaan ihan hienoa, että nämä nohevat rakennusmiehemme olivat toteuttaneet meille takareunasta jousitetut lauteet. Ei moisia joka pulliaisella olekaan. Jotenkin mieltäni kuitenkin kalvaa pieni epäilys tämän jousitusratkaisun järkevyydestä pitkässä juoksussa.

En viitsi käydä kaikkia kiinnityksiä yksityiskohteisesti läpi, mutta harkkoseinän kohdalla kiinnitykset olivat siinä määrin mielenkiintoisia, että niitä sietänee tarkastella vähän tarkemminkin.

Lauteet.

Harkkoseinä on ovelta katsottuna oikeanpuoleinen seinä ja sillä seinällä ylälaudetta on noin puolitoista metriä. Lauderunko koostuu kahdesta eri kappaleesta: puolimetrisestä päätykappaleesta ja kulmakappaleesta, jonka toinen, vajaan metrin mittainen sivu oli kiinni harkkoseinällä. Tai no, oli ja oli. Kiinnityspisteitä tällä osuudella oli kaiken kaikkiaan neljä ja näistä kahdessa kohdassa oli käytetty 150 mm ruuveja, yhdessä kohdassa 90 mm ruuveja ja yhdessä 120 mm ruuveja. Tällä seinällä lauderungon ja paneeleiden välissä oli käytetty kahta 4 mm vanerilappua, jolloin etäisyys lauderungon sisäpinnasta itse seinään oli 113 mm. Aiemmin tuli jo todettua, ettei sen enempää 90 mm kuin 120 mm ruuveillakaan ole toivoakaan saada lauteita tukevasti kiinni itse seinään. Ja harkkoseinillähän ei mitään tukipuita ollut. 90 ja 120 mm ruuveilla kiinnitys oli siis parhaimmassakin tapauksessa paneelien ja koolausten varassa. 150 mm ruuveilla oli sentään jonkinlainen mahdollisuus saada lauteet kiinni itse seinään.

Peränurkassa kiinnitys oli tehty yhdellä 150 mm ruuvilla, joka oli ansiokkaasta vetäisty vinoon, mutta oli tästä huolimatta saatu osumaan nurkassa olevaan koolauspuuhässäkkään. Sinällään tämä ei ole mikään erityinen saavutus, koska nurkassa oli puuta enemmän kuin Metsäliiton varastolla. Harkkoseinässä se ei kuitenkaan ollut kiinni eli kiinnitys oli tässä kohtaan paneelin ja paneelikoolauksen varassa. Seuraava kiinnityspiste oli kolmenkymmenen sentin päässä edellisestä. Tässä kiinnitys oli tehty 90 mm ruuveilla ja kiinnitys oli osunut hienosti vieläpä paneelikoolaukseen. Onnitteluni asentajakaksikolle.

Ammattimaisen tarkka osuma koolaukseen

Kolmas kiinnityskohta oli runkokappaleiden liittymäkohdassa. Tässä kohdassa 120 mm ruuvit oli ruuvattu vinosti lauteiden runkopuun läpi. Tuossa kohdassa on koolauspuu, joten tässäkin kohtaa oli mahdollisuus saada lauteet kiinni pelkän paneelin lisäksi myös koolaukseen. Mutta, eipä tämäkään ihan putkeen mennyt. Oheisessa kuvassa näkyy, kuinka hyvin vinoon vedetyt ruuvit ovat koolaukseen osuneet. Itse kun en alan ammattilainen ole, niin en uskalla lähteä kovin voimakkaasti tuota arvostelemaan. Tohtisin kuitenkin väittää, ettei tuo osuma koolaukseen nyt ihan täydellinen ole. Omaan silmään näyttäisi joka tapauksessa siltä, että lauteiden takareuna oli tällä kohtaa yksin paneelien varassa.

Tulpat harkkoseinässä.

Seuraavaa kiinnitys oli tämän osuuden viimeinen tai itse asiassa ensimmäinen. Tämä kiinnitys oli siis lauteiden reilun puolen metrin mittaisen päätykappaleen päässä. Ja tämä olikin sitten kaikkien kiinnitysten bravuuri. 150 mm ruuvit vierekkäin ja vielä ihan tulpatkin harkkoseinässä. Tulpat olivat tavallisia 8 x 40 mm NAT-tulppia, joka taas tarkoittaa sitä, etteivät ruuvit ole ihan riittävän pitkiä näille tulpille. Vaan eipä sillä taida juurikaan olla väliä, kun osumatarkkuus tulppiin on tuota luokkaa kuin mitä oheisesta kuvasta nähdään. Puhumattakaan siitä, miten hyvin tulppa on saatu porareikään. Ei ole mennyt ihan ränniin tämä tulppaus. Mutta, onhan tässä nyt sentään yritetty. Propsit siitä.

Kelataanpa asiaa vielä vähän. Sankarimme päätyvät kiinnittämään lauteet harkkoseinään ruuveilla ja 8 x 40 mm NAT-tulpilla. Tämä päätös tehdään vaiheessa, jossa harkkoseinään on jo asennettu SPU-levyt, paneelikoolaukset ja paneelit. Kokeneemmat ja vähän saapasta viisaammat rakennusmiehet olisivat tässä vaiheessa varmastikin päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun kuin nämä meidän veijarimme. Mutta, nämä meidän rautaiset ammattilaisemme ovat päätyneet poraamaan 8 mm reiät lauteiden runkopuusta läpi aina harkkoseinään saakka ja ujuttamaan sitten tulpat harkkoseinään. Jonkinlainen valaistuksen hetki on ilmeisesti koittanut siinä vaiheessa, kun herrat ovat alkaneet kiinnittämään lauteita näillä 150 mm pitkillä ja noin 6 mm paksuilla ruuveilla halkaisijaltaan 8 mm rei’istä. Olisikohan tuntunut vähän väljältä?

Reikien tapituksen mallisuoritus.

Mitäs kaksikkomme nyt sitten tekee? No, kekseliäs ja reipas parivaljakko tietysti ”tapittaa” juuri lauteiden runkopuuhun suurella vaivalla tekemänsä reiät. Tämä hienopuusepän taitoja lähentelevä suoritus näkyy oheisessa kuvassa. Ja ei muuta kuin ruuvit läpi ja tapit seinään kiinni. Niin, eihän tuossa lauteet seinässä ole olleet kiinni vaan nuo saatanan tapit, eikä nyt oikeastaan nekään. Tässä on taas sellainen ammattitaidon näyte, ettei paremmasta väliä. Kun olisivat edes liimanneet nuo tapit reikiinsä. Vitun spedet.

Harkkoseinällä lauteiden takareuna on kaiken edellisen perusteella ollut kiinni käytännössä kolmenkymmenen sentin matkalta nurkan seutuvilla ja silläkin pätkällä ainoastaan paneelissa ja koolauksessa. Ensimmäisen reilun metrin matkalta takareuna on ollut kiinni ainoastaan paneelissa, eikä siinäkään oikeastaan kuin yhdessä kohdassa.

Seuraavassa tarinassa pysytään edelleen saunan parissa. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä tästä saunasta riittää vielä tarinaa ihan kyllästymiseen saakka. Ja aina näyttää löytyvän jotakin uutta ja ihmeellistä, kun vähän jostakin pintaa raottaa. Toisaalta nämä yllätykset alkavat jo jossain määrin myös vituttamaan. Saunan purkamisen yhteydessä törmäsin muun muassa sellaiseen kantavien rakenteiden toteutukseen, etten olisi ennen tätä uskonut, että joku voisi mitenkään päätyä moiseen ratkaisuun. Mutta ilmeisesti kaikki on tosiaankin mahdollista. Eikä nuo saunan höyrynsulkujenkaan ongelmat rajoittuneet yksinomaan niihin, joista olen jo aiemmin tarinoinut (osa 1, osa 2 ja osa 3). Mutta, seuraavissa tarinoissa on siis luvassa tarinaa saunan höyrynsuluista, paneelien asennuksista ja kantavista rakenteista.