29.1.2015

Rahtausta - Osa 4 "Ei näiden oikeasti niin kauhean vaikeita juttuja pitäisi olla..."

Tarinoidaanpa tähän rakoon taas vähän tavaratoimituksista ja rahdeista ja muutama sana myös määrälaskennan äärettömästä vaikeudesta. Monien mielestä tämä on taas varmasti turhanpäiväistä jorinaa ja pikkuasioihin takertumista, mutta toivottavasti ei liian monen mielestä. Joka tapauksessa tämäkin tarina saattaa antaa jonkinlaista kuvaa siitä, kuinka rehellisellä ja ammattimaisella otteella tämä entinen projektijohtomme operoi. Ja tokihan tässä on myös sitä, että katsoipa tarkemmin mitä asiaa tahansa, isoa tai pientä, niin aina näyttää olevan jotakin vilunkia. Yksittäisenä tapauksena tämäkään ei tietenkään olisi mikään maata kaatava tapaus, mutta tilanne vähän muuttuu, kun vastaavia löytyy useampia.

UYV 23x145 ja UTK 28x170
Lähdetään taas liikkeelle Jarmo Kekin kanssa tehdystä talon materiaalien hankintasopimuksesta. Hankintasopimuksen yhtenä artikkelina on talon ulkoverhouslaudat. Sopimukseen ulkoverhoukseksi on sovittu pohjamaalattu UYV 23x145. Tuo ei kuitenkaan ollut aivan se, mitä me taloomme halusimme. Verhouksen osalta päädyttiin ratkaisuun, että verhous päätetään myöhemmin ja Kekki laskuttaa meiltä muutoksen mahdolliset lisäkustannukset erikseen. Me päädyimme lopulta valitsemaan verhoukseksi pohjamaalatun UTK 28x170 laudan. Sopimuksen mukaan Kekin piti toimituksen jälkeen laskuttaa meiltä muutoksen aiheuttamat lisäkustannukset, mikä tietysti onkin reilua, valitsemamme lauta kun on selvästi kalliimpaa kuin alkuperäisen hankintasopimuksen mukainen lauta.

Muutoksesta koitui tietysti Kekille lisätöitä, koska valitsemaamme leveämpää lautaa tarvitaan juoksumetreinä huomattavasti vähemmän kuin hankintasopimukseen alun perin merkittyä lautaa ja näin ollen määrälaskenta tulee tehdä uudemman kerran. Toimenpide on kuitenkin ammattilaiselle sen verran yksinkertainen ja nopea, ettei siinä ehdi kissaa sanoa. Jos minä – amatööri – en aivan väärin laskenut, niin kapeampaa lautaa olisi tarvittu noin 18 % enemmän. Ja tämä on asia, joka Kekin ammattilaisena pitäisi tietysti osata ottaa huomioon.

Kekki otti ja tilasi lautaa pari kilometriä, tarkasti ottaen 1 967,7 metriä. Kyseisen laudan menekki on 6,25 m/m², joten tuo määrä riittää ilman materiaalihukkaa noin 315 m² verhoiluun. Hukkaprosentti on valmistajan mukaan 7–10 %, joten materiaalihukka huomioiden tuon pitäisi riittää noin 283–293 m² verhoiluun. Tästä päästäänkin sitten siihen, että verhouksen asennuksen jälkeen lautaa jäi jäljelle noin 300 m, eikä tuo määrä sisällä metriäkään hukkatavaraa vaan kaikki on ehtaa tavaraa. Mutta, koska ehtaa lautaa on jäänyt noin 300 m, niin sanoisin, että herra Kekki on varautunut vähintäänkin kohtuulliseen materiaalihukkaan. Itse laskin tarpeeksi suunnilleen 250 m², eli noin 1 670 m materiaalihukka (7 %) huomioiden. Kekki puolestaan päätyi materiaalihukka huomioiden noin 18 % suurempaan määrään. Kekin tulos näyttäisi ihan sattumalta osuvan lähes yksi yhteen lautojen menekkieron kanssa. Ja ihan puhdas sattumahan tuo toki on. Mutta, Kekin laskuopin mukaan verhoilulautaa kannattaa varata noin 25 % enemmän kuin absoluuttinen tarve on. Ilkeät pikkulinnut ovat laulelleet, etteivät Kekin asiakkaiden hankkeet oikein millään tahdo pysyä kustannusarvioiden raameissa. Voisikohan tässä olla yksi syy?

Yksi hauska asia näissä tarvikkeiden määrälaskennassa ja toimituksissa on se, että määrälaskenta on mennyt jotakuinkin kaikkien vähänkään suurempien toimitusten kohdalla pieleen. Ja suunta on luonnollisesti riippunut maksajasta. Niitä tarvikkeita, jotka toimittajat ovat laskuttaneet suoraan minulta, Kekki on tilannut vähintäänkin reippaalla kädellä. Hankintasopimukseen kuuluvia tarvikkeita Kekki on taas tilannut niin, ettei tavara ole riittänyt alkuunkaan. Syitä saa jokainen arvailla. Mitä nämä laudat sitten maksoivat minulle? No, ensinnäkin ne hankintasopimuksen riu'ut. Siitä minulla ei tosin ole harmaintakaan aavistusta, mitä noiden kustannus on loppujen lopuksi ollut, hankintasopimuksessa kun ei hintoja ole eritelty. Niiden lisäksi Kekki laskutti tietysti lautojen väri-, dimensio- ja profiilimuutoksesta yhteensä 1 823,00 €, eli noin 0,93 euroa per metri.

Koska Kekki on sotkenut näppinsä tähänkin asiaan, niin on selvää, ettei määrälaskenta ole ainoa asia, joka on mennyt pieleen. Ei tietenkään, ei. Laudat laskutettiin ensin minulta sen sijaan, että ne olisi laskutettu Kekiltä. Rautia Riihimäki lähestyi minua lautojen toimituksen jälkeen laskulla, jossa he pyysivät minua maksamaan 1 967,7 metristä ulkoverhouslautaa yhteensä 4 466,68 euroa, eli 2,27 euroa per metri. Nämä olisi siis pitänyt laskuttaa Kekiltä, ei minulta. Tästä ei kenelläkään olisi pitänyt olla pienintäkään epäselvyyttä. Pienenä nyanssina voisi mainita vielä, että nuokin laudat olisin itse saanut reilut 5 % edullisemmin 70 km lähempää. Laskutusvirhe tietysti korjattiin, kun ilmoitin siitä. Sitä minä kuitenkin vähän ihmettelen, että miten tällainen virhe on ylipäätään mahdollinen. Kauppahan laskuttaa saamiensa ohjeiden mukaan ja lasku laitetaan sinne, minne tilaaja sen ohjeistaa laittamaan. Ja jos tilaaja ei erikseen ohjeista, niin lasku lähetetään tilaajalle. Kauppahan ei tietenkään voi lähteä laskutettavaa tahoa arpomaan, vaan epäselvissä tilanteissa oikea taho selvitetään tavalla tai toisella. Näin ollen lienee aika selvää, että tilaaja on ilmoittanut minut laskutettavaksi tahoksi. Muutoinhan lasku olisi lähetty tilaajalle, tai ainakin jollekulle muulle kuin minulle.

Mutta, minunhan piti tarinoida tällä kertaa rahdeista, eikä niinkään Kekin määrälaskennasta ja tilauksista. Mennäänpä vihdoinkin siis niihin rahteihin, tai rahtiin. Hankintasopimuksen tarvikkeiden hintaan sisältyi tarvikkeiden rahtikustannukset, kuten olen jo useaan otteeseen aiemmissa tarinoissa todennut. Minä olen siis maksanut niiden rahdit kertaalleen Kekille. Hankintasopimukseen kuuluvat tarvikkeet olisi siis pitänyt toimittaa meille Kekin laskuun. Niinpä niin, olisi pitänyt.

Mutta eihän asia tietenkään näin mennyt. Ulkoverhouslaudat rahdattiin meille minun kustannuksellani, niin kuin moni muukin hankintasopimuksen tavara. Tällä kertaa nämä oli ujutettu rahtiin, jossa oli mukana sentään muutakin kuin pelkkiä ruuveja ja nauloja. Mutta eipä tuo muun tavaran määrä tälläkään kertaa päätä huimaa. Kyydissä oli paneelien lisäksi 17 kappaletta teräsverkkoja, kolme Styrofoam 300 SL-AN 70x585x2385 levyä ja yksi kolmimetrinen 115x115 liimapuutolppa. En tiedä, millä perusteilla rahtikustannukset määräytyvät, mutta tarkastelipa tuota sitten massan tai tilavuuden mukaan, niin yli 90 % rahdista on Kekin kustannettavaksi kuuluvaa. Rahti maksoi minulle tällä kertaa 180,00 euroa. Ja kappas kummaa, minä olen maksanut ulkoverhouslautojenkin rahdin kahteen kertaan. Kekki ei kertaakaan. Reilua peliä taas.

Tämän rehdin ammattilaisen ottein optimoidun tarviketoimituksen kokonaiskustannus oli 651,08 euroa. Rahti lisäsi kokonaiskustannuksia näiden tarvikkeiden osalta näin ollen ainoastaan maltilliset 38,2 %. Vaikka talomme periferiassa onkin, niin ei tämä Siperiassa sentään ole. Maalikylät ovat kuitenkin sen verran liki, ettei tällaisia rahtikustannuksia oikein voi hyväksyä. Etteikö tässä sitten olisi toinen syy noihin vihaisten pikkulintujen visertämiin kustannusarvioiden ylityksiin?

Mistään viattomasta vahingostahan tässäkään ei tietenkään ole kysymys, Kekki on takuuvarmasti tiennyt, että niin laudat kuin niiden rahtikustannuksetkin kuuluvat hänen kontolleen. Niin, ja näidenkin tarvikkeiden määrälaskennasta ja tilauksesta, aivan kuten rahtijärjestelyistäkin, on tietenkin vastannut itse herra rehellisyys – Jarmo Kekki. Hauskaahan tässä on myös se, ettei Kekki ole missään vaiheessa huomannut tätä pientä rahtilaskuvirhettä, ei edes siinä vaiheessa, kun huomautin hänelle lautojen laskutusvirheestä. Puhumattakaan, että olisi itse huomannut lautojen laskutusvirheen. Mitä ilmeisimmin kustannusseurantakaan ei ole ihan niitä Kekin vahvimpia taitoja. Josta seuraakin ilmiselvä kysymys, että mitkä ne Kekin vahvimmat taidot sitten ovat? En tiedä, mutta itselleni tulee mieleen lähinnä kusetus ja paskanjauhanta.

Rehtiä kauppaa jo vuodesta 2007
Ihan selvennyksen vuoksi vielä se, että nämä rahtikuviot selvisivät minulle vasta siinä vaiheessa, kun aloin selvittämään Kekin touhuja vähän tarkemmin. Ja tämä tapahtui Kekin irtisanomisen jälkeen. Syy siihen, miksi en tätä aiemmin huomannut, on näissä rahtien järjestelyissä, joista olen kertonut aiemmissa rahtitarinoissa (osa 1, osa 2A, osa 2B, osa 3). Lyhykäisyydessään kuvio oli se, ettei tilauksista ja toimituksista informoitu minua millään tavoin. Minulla ei siis ollut tietoa siitä, mitä toimituksissa on, mitä niissä pitäisi olla, tai edes siitä, milloin toimituksia työmaalle tulee. Ja kun ne rahtiluettelot, keräilymääräykset etc. ovat kummasti kadonneet, niin tällaisia pikku juttuja ei vain voinut huomata. Kuvio on tietenkin ihan tietoisesti ja tarkoituksella laadittu peittämään näitä pieniä viattomia "virheitä". Tokihan minua voidaan tässä kritisoida siitä, että miksi en seurannut Kekin toimia tarkemmin ja vaatinut kaikkia tilausvahvistuksia, toimitustietoja, rahtikirjoja jne. Miksipä olisin, Kekin tehtävähän on ollut huolehtia kaikista näistä järjestelyistä ja luonnollisesti myös varmistaa, että kaikki tapahtuu oikein. Ja minulla on toki oikeus odottaa, että asiat hoidetaan asianmukaisesti ja rehellisesti. Siitähän Kekille on muun muassa maksettu. Enkä minä ole koskaan lähtenyt siitä ajatuksesta, että joku kusettaisi kaikessa. Varsinkaan, kun siihen ei pitäisi olla mitään syytä. Tässä asiassa on toki tapahtunut jonkinasteinen muutos viime vuosien aikana.

Kokonaisuutena tämäkin homma on mennyt Kekin tehtävien osalta oikeastaan niin vituiksi, kuin jokin vain voi mennä. Kekin tehtävänä on ollut laskea lautojen tarve, tehdä tilaus ja järjestää toimitus. Määrälaskenta on epäonnistunut. Tai no, eihän se Kekin näkökulmasta ole epäonnistunut. Tilauskin on mennyt maksajan suhteen yhtä lailla pieleen. Toimitus on niin ikään mennyt täysin pieleen rahtilaskun osalta, joskin ihan tarkoituksella. Kyseessä on yksinkertainen homma, jonka vähän rajoitetummallakin kapasiteetilla varustettu pystyisi hoitamaan oikein. Vaan ei meidän Kekki. On siinä pätevä ja rehti ammattimies. Ja tuolle pitäisi sitten vielä maksaa vahingonkorvauksiakin, voi vittu.

Joka tapauksessa tästäkin episodista tulee mieleeni muutama hassun hauska fraasi, kuten esimerkiksi oikeudeton taloudellinen hyöty, taloudellinen vahinko ja vastuulliseen asemaan perustuva erityinen luottamus. Nähtäväksi jää, tuleeko joillekin muillekin samat fraasit mieleen.

Rahtitarinoista saatte nauttia vielä jatkossakin, mutta tämä tarina oli tässä. Seuraavalla kerralla jotakin muuta. Saapa nähdä, että mitä.


20 kommenttia:

  1. Jostain, varmaan perverssistä, syystä palaan lukemaan tätä blogia ja odotan uusia juonenkäänteitä tarinaan. Ainakin omassa projeksisa kohdattavat pienet vastoinkäymiset asettuvat näin kummasti mittakaavaan. Omassa hankkeessa totesin alkumetreillä että työmaalla on parempi olla itse paikalla ja sijoittaa peräkärryyn ja koukulliseen autoon etteivät osaavat ja kalliit kaverit suotta suhaa parin ruuvin perässä. Silti tuntuu että hommat menee usein ns. reisille ja työnjälki on jotain muuta kuin sitä mitä tilattiin. Mutta kiitokset tästä ja toivottavasti keissi päättyy parhain päin.

    t.Ville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa se tänne palaamisesi syy on sen perverssimpi kuin muillakaan, tai perverssi lainkaan. Pitäisin sitä aika ymmärrettävänä, jos tästä on joillekin muodostunut jonkin sortin referenssikohde, josta on hyvä ammentaa voimia omiin projekteihin silloin, kun asiat eivät oikein tahdo sujua odotusten mukaisesti. Itsekin olisin mieluummin lueskellut näitä tarinoita ja myhäillyt tyytyväisenä siitä, ettei meillä mene noin huonosti. Mutta ei, sen sijaan minun osakseni lankesi näiden eläminen ja kirjoittaminen.

      Meillä oli odotuksena, että tämä rautainen ammattilaisemme olisi osannut hoitaa hankinnat siten, ettei noita turhia tilpehöörien hakuja tulisi eteen ja, että hankinnat tehtäisiin ajoissa ja ylipäätään ennakoiden. Ja, että tilauksissa ja rahdeissa olisi edes jotakin järkeä, eikä esimerkiksi saunan SPU-levyihin (9 kpl) olisi tarvittu kahta eri tilausta ja rahtia kuukauden välein. Mutta ilmeisesti tämä oli vähän liikaa odotettu. Rahtien lisäksi kaikki ammattilaiset ja ”ammattilaiset” ovat noutaneet tarvikkeita sieltä täältä. Ja kyllähän sitä tuli itsekin noudettua jos jotakin. Mutta näistä asioista on luvassa omia tarinoita. Muun muassa siitä, kuinka paljon Kekki on saanut sopimaan tavaraa 15 rahtiin. Se määrä ei nimittäin ole kovin kummoinen.

      Kommentissasi pisti erityisesti silmään tuo toteamuksesi siitä, että vaikka olet itse paikalla, niin ”hommat menee usein ns. reisille ja työnjälki on jotain muuta kuin sitä mitä tilattiin”. Tuo on ihme juttu, samaa kun tuntuu kuuluvan vähän jokaiselta työmaalta. Jotakin alassa on pielessä – ja pahasti.

      Ole hyvä vaan ja tervetuloa takaisin tarinoiden pariin, olipa syy sitten mikä tahansa. Ja kiitokset, pikku hiljaa tässä aletaan varmaankin näkemään, mihin suuntaan tämä homma lopulta päättyy.

      Poista
  2. "verhouksen asennuksen jälkeen lautaa jäi jäljelle..."
    Tässä kohtaa tahtoo olla ihan oikeaa ropleemia ihan kaikille rakentajille, eli ylijäämää tulee ja sitä pitää sitten kaupitella toisille rakentajille puoleen hintaan tai melkein ilmaiseksi - pieniä määriä ei kukaan lähde mistään kauempaa edes hakemaan. Ja joku alan ammattilainen joskus sanoi niinkin, että kyllä sitä yhden ison kerrostalotyömaan ylijäämistä aina pystyisi yhden pienen omakotitalon rakentamaan...

    Itse ratkaisin tämän ongelman niin, että minkäkin hommasin Villen tapaan koukullisen auton + jarrullisen kärryn, johon sai 6 metristä tavaraa melkein pari tonnia kerralla (pakettiautoon meni kaikki pikkutilbehööri). Sillä sitten vetelin rautakaupasta aina ensin noin 95% siitä määrästä mitä tiesin, että varmuudella tulee menemään - ja loput puuttuvat palat toin sitten seuraavalla rautakauppakäynnillä. Eli ei tullut ylimääräistä ajoa, eikä tullut ylijäämiä tontille Ainut poikkeus oli lattialaattojen kohdalla, koska siinä rautakaupan myyjä sanoi, että parempi kun otat nyt vaan kerralla kaikki, laattavalikoimat aina vaihtuu kuitenkin, ja vaikka saisit samaakin tavaraa, niin eri polttoerissä on aina hiukan erilainen sävy. Eli niitä ylijäämälaattoja pyörii nyt nurkissa jonkin verran vieläkin. Osalle on kyllä käyttöäkin keksitty, sitten kun tässä nyt jossain vaiheessa hommia taas jatketaan...

    (Eli tässä nyt ihan niin kuin Villeltäkin yksi mahdollinen toimintatapa tuleville rakentajille, jos sellaisia näillä sivuilla liikkuu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylimääräistä tavaraa jäänee aina jonkin verran, eikä sille kai oikein mitään voi. Eikä siinä sinänsä mitään ongelmaa mielestäni ole, kunhan määrä pysyy edes jossakin järjellisissä rajoissa. Eihän sekään ole oikein järkevää, että tavaraa joudutaan hankkimaan moneen otteeseen pienissä erissä. Tuo sinun systeemisi kuulostaa varsin hyvältä systeemiltä, jos siihen on mahdollisuus. Meillä ei ollut siihen mahdollisuutta. Mutta, tässä tavaran määrässä on aika pitkälle kysymys siitä, kuinka paljon sitä jää. Liika on liikaa. Meidän tapauksessamme kysymys on kyllä siitäkin, miksi ammattilaisen määrälaskemat eivät ylipäätään tahdo vastata tarpeita lainkaan. Miksi hankintasopimukseen kuuluvat tavarat tuntuvat loppuneen jatkuvasti kesken ja minun piikkiini on tilattu tavaraa ylen määrin, esimerkiksi siten, että tilattu määrä on yli 30 % enemmän kuin tarve on ollut? Enkä tarkoita nyt mitään pieniä eriä, vaan näissä on kysymys nimenomaan suuremmista eristä tavaraa. Äkkiseltään väittäisin myös, että olen itse kyennyt huomattavasti parempaan tarkkuuteen määrälaskennassa kuin Kekki. Itse asiassa tuo meidän virolainen ”rakennusmieskin” näytti kykenevän huomattavasti parempaan tarkkuuteen kuin Kekki – ammattilaisemme.

      Laattojen kanssa tuo myyjäsi kertoma lienee ihan totta. Me ainakin uskoimme, kun meille kerrottiin sama asia. Mutta eipä laattojenkaan kohdalla mitään järisyttävää ylijäämää kertynyt. Omat laskelmani menivät laattojenkin suhteen itse asiassa hyvinkin nappiin. Niitä jäi sen verran kuin pitikin. Omien kokemusten perusteella määrälaskenta ei todellakaan ole mitään korkeampaa tiedettä, vaan hyvinkin simppeliä hommaa. Ei siinä tarvitse kuin vähän pähkäillä ja laskea.

      Mutta, kuten jo mainitsin, niin tuolla sinun metodillasi hukka jäänee aika minimaaliseksi. Olen itse asiassa itsekin noudattanut vastaavaa systeemiä, varsinkin sen jälkeen kun siirsin Kekin syrjään sähläämästä. Mutta toisaalta, olen löytänyt myös tavarantoimittajan, jonka rahtikustannukset ovat sitä luokkaa, ettei itse hakemalla juurikaan voita mitään. Ja kun hintataso on muutenkin kohdallaan, niin eipä noita vähänkään suurempia settejä ole tullut itse noudettua. Mutta en minä sieltäkään mitään pikku tilpehöörejä ja vajaita settejä tilaile.

      Poista
  3. Näitä erilaisia "rakennusonnettomuus-blogeja" tulee seurattua ammatillisesta kiinnostuksesta. Yleensä ongelmat voi jakaa kategorioihin: a) puutteet rakennusalan ymmärtämisessä, b) puutteet sopimusoikeden ymmärtämisessä, c) puutteet projektin johtamisessa d) jonkun osapuolen rikollinen tai sen kaltainen toiminta e) ongelmat rahoituksessa, f) ongelmat viranomaisten kanssa.

    Tuossa on blogi, josta en oikein saa otetta: http://www.vasen-pakki.fi/414135307 Näyttäisi menevän B-puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmastikin hyvinkin lähellä totuutta tuossa kategorioinnissasi. Jossakin vaiheessa antanet tuomiosi siitä, mihin kategoriaan/kategorioihin meidän ongelmamme kuuluvat.

      Linkittämäsi blogi onkin uusi tuttavuus, mutta itse tapaus on toki jossakin määrin tuttu. Tuosta Aholan tapauksestahan on ollut jonkin verran juttua lehdissäkin ja jostakin muualtakin olen jotakin tapauksesta lueskellut. Sen perusteella, mitä olen tapauksesta lukenut, niin tuo on aikamoinen soppa ja tapaukseen tuntuu liittyvän paljonkin kaikenlaista epämääräistä. Mutta enpä minä siitä oikein sen enempää osaa sanoa. Saamari, kun en muista, missä minä törmäsin tuon rakennusliikkeen omistajan kertomuksiin kyseisestä hankkeesta. Niiden kertomusten perusteella kuvaan astuisi muutkin kategoriat kuin vain B.

      Poista
  4. Huonosti työnsä hoitavia ammattilaisia on joka alalla ja rakennuspuolella ne pystyvät toimimaan aika pitkään, kun asiakas ei useinkaan kykene arvioimaan työsuoritusta, näkee vain lopputuloksen päältä.

    Nämä ammattilaiset ovat monesti vilpittömiä ja mukavia, mutta huolimattomia ja ammatillisesti puutteellisia. Jos noista ominaisuuksista poistetaan vilpittömyys, niin lopputulema on asiakkaalle katastrofi.

    Tämän vuoksi omakotirakentajan kannattaa oikeasti osallistua projektiin fyysisesti, jolloin työmaan tapahtumat ja tilanne ovat koko ajan tiedossa. Hyväkään vastaava mestari ei kustannussyistä käy työmaalla "ylimääräistä".

    Tuntiveloituksella toimiva konsulltti sitten voi käydäkin vaikka joka päivä ja laskuttaa siitä, tai sitten vaan laskuttaa, niin kuin Kekki. Tuntiveloitusporukoissa on valitettavan paljon ylilaskuttajia ja niiden käynneistä kannattaakin laatia työmaalle työkirja, jota kukin tekijä omalta osaltaan täyttää joka käyntinsä jälkeen. Toistuvat epämääräisyydet ilman kunnollista selitystä kielivät vilpistä tai asiansa huonosti hoitavasta tekijästä.

    T. Visa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidatpa olla ihan oikeassa. Näitä huonosti työnsä hoitavia ammattilaisia on taatusti kaikkialla, mutta jotenkin vain tuntuu, että rakennusalalla niitä on enemmän kuin muualla. Enhän minä tietenkään tiedä, miten asiat todellisuudessa ovat, mutta omalla alallani nämä ainakin tuntuvat olevan aika harvassa. Ei nimittäin tule heti mieleeni kuin yksi, eikä siinäkään tapauksessa homma henkilöidy niinkään yksittäisiin henkilöihin.

      Tuokin on valitettavan totta, että asiakas näkee usein vain sen pintasilauksen ja todellisuus paljastuu vasta aikojen päästä, jos paljastuu. Tämäkin asia on minulle niin kovin tuttu. Jos minä en olisi alkanut tonkimaan näitä Kekin ja muiden tekemisiä ja ennen kaikkea tekemättä jättämisiä, niin meillä olisi ollut edessä nimenomaan se, että virheet olisivat paljastuneet vasta aikojen päästä.

      Yksi ongelma näiden epäkelpojen toimijoiden kohdalla on myös se, ettei tieto näistä oikein mene asiakkaille saakka – ainakaan ajoissa ja pientalohankkeissa. Jos en aivan väärin ole käsittänyt, niin lähialueen urakoitsijoilla taitaa nykyisin olla jo aika hyvä käsitys esimerkiksi juuri Kekin pätevyydestä, mutta tämä ei juurikaan lohduta mahdollisia asiakkaita. Sana kun ei asiakkaille saakka kulje, ellei asiakkaalla satu olemaan kontakteja alalle. Ja kun tieto ei asiakkaita tavoita, niin nämä epäkelvot pääsevät huseeraamaan siellä täällä lähes loputtomiin.

      Olen tullut aivan samaan johtopäätökseen kuin mitä mainitset työmaalla olemisesta. Jos ikinä enää hairahdan rakennushankkeeseen ja otan vielä ulkopuolisia tekemään jotakin, niin taatusti olen itse paikalla koko ajan vahtimassa. Se ei tietysti ole kivaa kenellekään, mutta minkäs teet. Omien kokemusten perusteella se tulee kuitenkin kokonaisuutena helpommaksi ja halvemmaksi kuin maksella toisten virheiden korjaamisia jälkikäteen. Työkirja voisi olla hyvinkin olla yksi osaratkaisu ongelmiin. Ei sekään sitä varsinaista tautia tapa, mutta auttaisi edes oireisiin.

      Tuntilaskutus on tietyssä mielessä ongelmallista juurikin ylilaskutuksen suhteen ja myös sen suhteen, että mistä ylipäätään on kohtuullista laskuttaa. Itse esimerkiksi en oikein pidä kohtuullisena, että asiakasta laskutetaan seuraavanlaisen sähköpostin lähettämisestä:

      ”Moi,

      Sähkömiestä kaipaillaan.
      Sisä- ja ulkopuolisiin töihin, saisi tulla pikimmiten.”


      Tokihan työstä pitää laskuttaa ja onhan tuon kirjoittaminen ja lähettäminen kiistämättä työtä, mutta itse en kehtaisi moisesta laskuttaa. Varsinkaan, kun on sovittu, että konsultti on itse yhteydessä suoraan sähköurakoitsijaan ja ilmoittaa urakoitsijalle hyvissä ajoin, milloin työmaalla tarvitaan sähkömiestä.

      Poista
  5. Ehkä aihetta ja hukkaa sivuten.. Tilasin saunan suunnittelun ja materiaalit (lauteet, kiuas, paneeli) ammattimaielta saunafirmalta. Kutsutaan sitä vaikka Amatöörisaunaksi. Saunan koko on 2*2*2m. Tai vähän alle, mutta noin pyöreästi. Paneeli oli sävytetty ja sahattu 210cm mittaan.. Kun sauna oli paneloitu oli jäljellä puolet(!) paneeleista. Silloin tuli laskettua että toimitus oli 22m2. Saunafirma ei ota paneelia takaisin koska sävytetty. Kiusaa on siis kolmea lajia. A. Ylimääräisen paneelin varastointi B. Ylim.hylkääminen/myynti C. Ylimäärästä maksettu raha. Ko. Firma teki sillä ihan hyvän katteen. Ongelma tiivistyy siihen että ammattilaisiin ei voi luottaa, vaan itse pitää amatöörinä tarkistaa, varmistaa jne.

    t.Ville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tilasin saunan lopullisen suunnittelun ja romppeet niin ikään ammattimaiselta firmalta ja kutsuttakoon sitä tässä vaikkapa SunSaunaksi. Tuon firman kanssa koko homma meni kaikin puolin kivuttomasti. Palvelu oli koko ajan ensiluokkaista, vaikka muutamia muutoksia jouduttiinkin meidän puoleltamme kesken kaiken tekemään.

      Ylijäämää jäi kyllä suht runsaasti meilläkin, mutta se johtuu ihan siitä, että vaimo käski toimituksen jälkeen vaihtamaan kattopaneelit toisenlaiseen. Olisi pitänyt tässäkin konsultoida vaimoa ennen saunan tilausta. Muuten tarvikkeita oli täsmälleen se, mitä tarvittiinkin. Ja muutenkin toimitus oli juuri sitä, mitä pitikin. Minulla ei siis ole tuosta toimijasta mitään pahaa sanottavaa – päinvastoin. Omien kokemusten perusteella tohdin jopa suositella.

      Ylimääräisestä tavarasta on juuri nuo harmit, mitä listasit. Ja minulla on enemmän kuin tarpeeksi kokemusta kaikista noista harmeista, vaikka meillä olikin alan rautainen ammattilainen laskemassa tarpeita. Tuo, ettei ammattilaisiin voi luottaa, tuntuu olevan niin valitettavan totta. Itsehän kaikki pitäisi amatöörinä tarkistaa, mutta siitä herää kysymys, että mihin hemmettiin niitä ammattilaisia sitten enää tarvittaisiin?

      Tämä ammattilaiskysymys onkin yksi niistä asioista rakentamisessa, joka minua on alkanut ihmetyttämään ja erityisesti näiden hankkeisiin vaadittujen ammattilaisten osalta. Hankkeisiin vaaditaan jos jonkinlaisia ammattilaisia, joilla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään vastuuta mistään. Ei edes siitä, että hoitaisivat heille säädöksillä määrätyt tehtävät. Vastuu sysätään ammattilaisten sijaan hankkeisiin ryhtyneille. En oikein ymmärrä, miten tällaisten ammattilaisten mukanaoloa voidaan ylipäätään sitten vaatia?

      No, on minulla kokemusta toki niistäkin ammattilaisista, joihin voi luottaa ja jotka hoitavat työnsä kunnolla. Kaikki eivät ole rosvoja rakennusalallakaan.

      Poista
  6. "Vastuu sysätään ammattilaisten sijaan hankkeisiin ryhtyneille. "

    Se taas johtuu Maankäyttö- ja rakennuslaista. Sillä todetaan useaan otteseen seuraavaa: "Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että ...."

    On ihan luonnollista, että virkamiehet eivät vastaa mistään. Hehän lait luonnostelevat.

    Jos taas palkkaa jonkun tekemään työsuoritteen, niin pääsääntöisesti vastuu on työnantajan, ellei työntekijän toiminnassa ole tahallisuutta. Se taas mitataaan tuomioistuimessa dolus-harkinnassa.

    Sopimusoikeus on sitten toinen asia. Siihen pätevät sopimusoikeuden menettelyt.

    Kiinteistö taas kuuluu esineoikeuksien sumeaan piiriin, jossa kirjoitetun lain lisäksi jylläävät maan tavat ja muut kummallisuudet.

    Isäni kertoi oman isänsä todenneen, että rakennusala on yksi rikollisuuden muodoista. Mikään ei ole muuttunut 100 vuoden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, MRL:ssä todetaan juurikin noin ja nimenomaan 119 §:ssä. Mutta tuon tulkinta ei käsittääkseni ole se, että hankkeeseen ryhtyvä vastaisi toisten virheistä. Tuossa asetetaan hankkeeseen ryhtyvälle vastuu varmistaa hankkeen edellytykset ja se, että käytettävissä on pätevä henkilöstö. Pätevä henkilöstö tarkoittaa tässä yhteydessä formaalit edellytykset täyttävää henkilöstöä, ei välttämättä oikeasti pätevää. Henkilöstön (mm. suunnittelijat ja työnjohtajat) tehtävä on huolehtia siitä, että suunnitelmat ja rakennustyö tehdään luvan ja säädösten mukaisesti. Tämä taas tarkentuu muun muassa asetuksissa ja määräyksissä. Pätevällä henkilöstöllä on siis vastuu omista tekemisistään. Ja meillä henkilöstönkin hankintavastuu oli ulkoistettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

      Olen itsekin käsittänyt niin, että työnantaja/työntekijäsuhteen osalta vastuu tosiaankin on yleensä työnantajan, ellei tahallisuutta löydy. Toimeksisaajan kohdalla toiminnassa ei tarvitse olla tahallisuutta, tuottamuksellisuus riittää. Laiminlyöntien johdosta syntyvät tai huomaamatta jääneet virheet ovat tuottamuksellisia esimerkiksi vastaavan työnjohtajan tehtävien osalta. Mutta se, täyttyykö tahallisuuden ja/tai tuottamuksellisuuden merkit, jää toki oikeuden ratkaistavaksi. Niin, ja se sopimusoikeus on sitten tosiaankin ihan oma juttunsa. Mutta eipä sekään aina ihan niin mene, että kaikki se, mitä sopimuksiin on rustattu pätisi ihan sellaisenaan. Oikeuksissa on käsittääkseni, varsinkin tavallisten pulliaisten kohdalla, muun muassa ristiriitatilanteita tuomittu heikomman eduksi ja muutenkin kohtuullistettu sopimusehtoja. Ja lainvastaiset sopimuskohdathan eivät tietenkään päde lainkaan. Tästä on meilläkin ainakin yksi esimerkki. Sitä tosin ei koeteltane oikeudessa tällä kertaa.

      Esineoikeuden sumeudesta en osaa sanoa mitään. Enkä kyllä osaa samoa mitään noihin mainitsemiisi maan tapoihin ja muihin kummallisuuksiinkaan tässä yhteydessä. Mutta eipä meidän tapauksemme pitäisi esineoikeuden alueelle juuri eksyäkään.

      Ja ne viranomaiset. Niin, katsotaan nyt, tapahtuuko missään mitään muutosta. Minun mielestäni viranomaisten olisi syytä pikku hiljaa alkaa tekemään töitään ja kantamaan myös vastuutaan. Puhumattakaan siitä, että viranomaisilta olisi syytä alkaa sitä penäämään. Mielenkiinnolla odotan tuon Laukaan maneesiturman käsittelyn lopputulosta. Saapa nähdä, joutuuko viranomainen tuossakaan tapauksessa minkäänlaiseen vastuuseen.

      Mitä taas tulee isäsi isään, no, mitä ilmeisimmin viisas mies.

      Poista
    2. Tämä taaus alkaa kirkastua ainakin minulle. Kysymyshän on erosta "kuluttajan" ja "yrittäjän" roolien välillä. Lainlaatija lähtee siitä, että "rakennushankkeeseen ryhtynyt" on astunut kuluttajan roolista eräänlaiseksi "yrittäjäksi".

      Tämä näkemys läpäisee koko lainsäädännön sikäli, että itse talonsa rakentaneella on mm. kaupanteossa laaja vastuu myös piilevistä virheistä.

      Minusta lainlaatija on monella tapaa kohtuuton. Taloja olen rakentanut, myös omia, enkä kuitenkaan ole saanut röntgennäköä, jolla voisin havaita rakenteiden sisällä olevat piilevät viat.

      Minun mielestäni rakennushankkeeseen ryhtyminen tarkoittaa sitä, että hoitaa mahdollisimman paljon itse. Esimerkki: en koskaan ulkoista ostoja, koska reklamaatiot ja hinnat on rettelöitävä sellaisella tarmolla, jota ulkopuolisella ei ole.

      Kilpailuttaminen on sinänsä hauskaa. Paras vitsi on taannoin saatu LVI-tarjous. Teen homman itse ja säästän tuohon tarjoukseen verrattuna neljän keskimääräisen palkansaajan BRUTTOVUOSITULOT! Eikä PVC:n ja PEXien levittämiseen tietenkään mene neljää vuotta. Olivat kaiketi laskeneet käyttävänsä 110 mm PVC:n sijasta kultaa tai muuta arvokasta.

      Poista
    3. Itse en osaa mieltää hankkeeseen ryhtyvää ”yrittäjäksi”. Mielestäni kuluttaja on selkeästi kuluttaja tässäkin yhteydessä. Itse en ainakaan äkkiseltään löydä yhtäläisyyksiä yrittäjän rooliin.

      Asunto/kiinteistökaupoissa on laaja vastuu, myös niistä piilevistä vioista. Tämä on täysin totta. Mutta tämähän pätee muuhunkin kauppaan kuin yksin asunto/kiinteistökauppaan. Varsinainen vastuu virheistä on kuitenkin aina sillä, jonka huolimattomuudesta, laiminlyönnistä tms. virhe johtuu. Usein asunto/kiinteistökaupassa vain käy niin, ettei vahingonkorvauksia voida enää hakea. Räikkönen/Salonoja –tapaus taitaa olla aika hyvä esimerkki tilanteesta, jossa vaatimukset kohdistuvat nimenomaan virheet aiheuttaneeseen, eikä suinkaan myyjään. Piilovirheistähän myyjä ei joudu maksamaan vahingonkorvauksia, vaan kyseeseen tulee hinnanalennus tai joissakin tapauksissa jopa kaupanpurku. Miten tuon nyt sanoisi. Myyjää ei pidetä vastuullisena virheiden syntymisestä, vaan siitä, ettei kaupan kohde ole sitä, mitä ostajalla on ollut oikeus olettaa?

      Lainlaatija on kohtuuton. Niin no, tavallaan on. Mutta, miten asian sitten pitäisi mennä? Onko oikein, että ostaja kärsisi virheistä, joihin ei ole syypää millään tavoin? Ostajahan on ostamassa hyvin ja määräysten mukaan tehtyä, ja sitä ostajalle useimmiten kai myydäänkin. Eihän se tietenkään ole reilua sekään, että hankkeeseen ryhtynyt tai myyjä ylipäätään kärsisi virheistä, joihin ei ole syypää hänkään. Myyjähän on vain uskonut, että ammattilaiset olisivat hoitaneet hommansa kunnolla, kun kerran papereissa niin allekirjoituksella varmennettuna lukee. Se on todella ikävää, että aivan liian usein ne oikeasti vastuussa olevat pääsevät kuin koirat veräjästä. Tämä on varmasti yksi syy siihen, miksi ala on niin mätä.

      Koko aihe on minulle vähän turhankin läheinen. Meillä on talo, johon on uponnut rahaa, no, vähän helvetisti. Omiamme emme tule koskaan saamaan, emme edes lähelle. Myynti olisi itse asiassa aikamoinen riskikin, juurikin noiden mahdollisten piilovirheiden vuoksi. En nimittäin jaksa uskoa, että olisin löytänyt kaikki virheet. Toisaalta myyntiä ei kannata oikeastaan edes murehtia, koska eihän tätä kukaan ostaisi.

      Noihin poskettomiin urakkatarjouksiin olen itsekin törmännyt ainakin kertaalleen. Pihatöitä yksi urakoitsija tarjosi noin 100 000 eurolla. Emme ottaneet tätä sankaria pihaa laittamaan.

      Poista
    4. Tuo kuluttajan rooli istuu sitkeässä ja sopii äärettömän huonosti rakentamiseen.

      Rakentaminen on, valitettavasti, vähemmän älykkäiden miesten ala. Siksi tilaajan on syytä varautua siihen, että toteutuksesta vastaavalla on jopa puolet pienempi mitattu älykkyysosamäärä. On tullut vastaan näitä tapauksia, jossa puutteellinen ymmärryskyky kompensoidaan lihas- tai konevoimalla. Toinen ongelma on se, että vaikka älyä olisi, puuttuu yhteinen kieli.

      On aika uskaliasta antaa taloprojekti, jonka budjetti liikkuu normaalisti 500.000 euron kieppeillä, ihmiselle, jolla on matala tai erittäin matala älykkyysosamäärä. Virheitä tulee jokseenkin varmasti, eivätkä ne ole tahallisia.

      Toinen ongelma liittyy rakentamiseen: kyseessä on erittäin poikkitieteellinen ja haastava tehtävä, jossa on otettava mm. huomioon kaikki faasit. On höyryä, nesteitä, jäätä ja lisäksi fysikaalisia ilmiöitä kuten lämpölaajenemista, adheesiota, jne. jne.

      Minun mielestäni kuluttaja ei kykene taloa rakennuttamaan.

      Hieman ihmetyttää se, että naapurin työmaan virolaiset työntekijät kertoivat minun vierailevan työmaalla useammin kuin rakennuttaja. Minä käyn rakennuksilla vain katsomassa, olisiko siellä hyviä työntekijöitä. Naapurin sentään pitäisi valvoa sitä, miten hänen puolen miljoonan euron investointinsa käy.

      Nopeasti vilaistessakin naapurin työmaalla on sellaisia asioita, joita ainakin minä pitäisin vähintäänkin riskirakenteina. Naapurin toimista voisin päätellä, että osan riskeistä hänkin on havainnut. Vaan pitääkö odotaa siihen asti, että riski alkaa realisoitua esimerkiksi murtuvan maavallin osalta?

      Onko Suomessa yhtään hyvin onnistunutta kuluttajan rakennuttamaa taloa?

      Poista
    5. Kiitos kommentistasi. Nyt täytyy kyllä todeta, etten allekirjoita näkemystäsi – ainakaan kaikilta osin.

      Esittämääsi näkemystä alan toimijoiden älykkyydestä en voi millään muotoa allekirjoittaa. Ensinnäkin jo sen takia, että mistäpä minä tietäisin, kuinka älykästä sakkia rakennusalalla yleisesti ottaen on. Eikä asia omien kokemustenkaan perusteella ole näin. Enkä myöskään usko, että rakennusalan ongelmat johtuvat siitä, että alan toimijat olisivat vähemmän älykkäitä. Toteuttavalla puolella pitäisi aika pitkälle riittää se, että osaa tulkita suunnitelmia ja toteuttaa työt suunnitelmien mukaisesti. Tästä pitäisi suoriutua, vaikka Mensan jäsenyys ei ihan käden ulottuvilla olisikaan. Se, ettei suunnitelmia noudateta ja töitä tehdä huolellisesti, ei johdu älyn vaan ihan jonkin muun puutteesta.

      Yhteisen kielen puuttumisenkaan ei mielestäni pitäisi olla merkittävä tekijä, mikäli tarkoitat tällä kuluttajan ja toteuttajien väliltä puuttuvaa yhteistä kieltä. Muun muassa tätä vartenhan hankkeissa on mukana niitä alan ammattilaisia.

      Itse en, toki oman vähäisen kokemuksen perusteella, pidä rakentamista toteutuksen osalta mitenkään erityisen haastavana lajina. Toteutuksessa pitäisi käsittääkseni noudattaa suunnitelmia, eikä siinä tehtävässä pitäisi juurikaan olla syytä vaivata päätä fysikaalisilla ilmiöillä. Pitäisi riittää, että noudattaa niitä suunnitelmia ja ohjeita. Se, etteivät suunnitelmat ole riittävän tarkkoja tai, että suunnitelmissa tai ohjeissa on virheitä, on sitten eri juttu.

      Jos kuluttuja ei kykene rakennuttamaan taloa, niin eikö tämä tarkoita sitä, ettei siihen kykene mikään muukaan taho, jolla ei itsellään ole kaikkea rakentamiseen liittyvää ammattitaitoa? Eikö vastaava koske sitten myös kaikkien muidenkin alojen hankkeita, eli IT-järjestelmähankkeeseenkin kelpaa tilaajaksi ainoastaan IT-alan eri teknologiat, menetelmät ja säännöt, käyttäjät ja sovellusalueen jne. läpikotaisin tunteva asiantuntija tai asiantuntijoiden yhteenliittymä? Jos näin on, niin en enää ymmärrä, mihin näitä palveluita tarjoavia asiantuntijoita oikein tarvitaan.

      Rakentamisessa vastuut niin suunnittelun kuin toteutuksenkin asianmukaisuudesta on osoitettu aika selvästi. Nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslain versiossa on esimerkiksi vastaavan työnjohtajan rooli esitetty jopa harvinaisen selvästi ja yksiselitteisesti: ”Vastaavan työnjohtajan on vastattava rakennustyön kokonaisuudesta ja laadusta sekä huolehdittava, että rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan mukaisesti.” Miten edellisen voi ymmärtää muutoin kuin siten, että vastaava työnjohtaja vastaa rakennustyön asianmukaisesta toteutuksesta?

      Se, ettei rakentamisen laatu ole sitä, mitä sen pitäisi olla, ei mielestäni johdu siitä, ettei hankkeisiin ryhtyneillä ole tietoa ja taitoa. Eikä siitä, etteivät hankkeisiin ryhtyneet valvo riittävästi. Miten ihmeessä he voisivatkaan valvoa, jos itsellä ei ole riittävää tietoa ja taitoa. Varsinainen ongelma on jossakin ihan muualla. Olen jo useammankin kerran tuonut esiin sen, että koko rakentamisen laatukeskustelussa minua hämää suunnattomasti se, että keskustelu näyttää keskittyvän ainoastaan siihen, miten lääkitä oireita, eikä siihen, miten tappaa tauti.

      ”Onko Suomessa yhtään hyvin onnistunutta kuluttajan rakennuttamaa taloa?” Eiköhän niitä ole, ihan siinä missä muidenkin rakennuttamana. Jos ei ole, niin tuskin niitä juuri ammattilaistenkaan jäljiltä sitten on.

      Poista
    6. Rakennuspuolelle ajautuu sellainen osa työvoimasta, joka ei pääse tai halua siisteihin sisätöihin. Tästä syystä monttuun ajautuu ulkomaalaisia ja heikkolahjaisia suomalaisia.

      Montun pohjalla oppii rakentamisesta yllättävän paljon. Viimeisimmästä perustusten kaivusta opin sen, ettei alalla yli 30 vuotta työskennellyt kaivinkoneyrittäjä osannut lukea piirustuksia. Tasolaaserinkin käyttö tuntui ylivoimaiselta, koska siinä joutui tekemään muutaman peruslaskutoimituksen.

      Kuinkahan korkeaksi arvioisit sellaisen henkilön älykkyysosamäärän, joka ei osaa vähennyslaskua? Meneekö alle 70?


      Myös taloushallinto oli kyseisellä yrittäjällä hukassa, vaikka onneksi olikin kirjanpidon ulkoistanut.

      Suunnitelmien lukutaitoa ei edellytetä edes ammattilaisilta. Esimerkiksi LVI-asentaja nousee toiseksi korkeimpaan palkkaluokkaan, jos osaa tulkita suunnitelmia.

      Rakennusalan suunnitelmat ovat p......tä. Tuli tuossa taannoin vastaa rakennesuunnittelijan suunnittelema katto, joka ei olisi pysynyt koossa, jos sen olisi rakentanut suunnitelman mukaan. No en rakentanut, vaan vahvistin ja lisäsin puuttuvat tukirakenteet.

      Eipä ole pitkä aikaan siitä, kun huomasin, ettei arkkitehti ollut laittanut ontelolaattoja läpäiseviä kuiluja toistensa päälle, kuten olisi ollut tarkoitus. Myös ikkunat olivat väärissä paikoissa. Pari vuotta sitten löysin arkkitehdin jäljiltä huoneen, jossa ei ollut ikkunaa eikä ovea. Varsin mielenkiintoisia hukkaneliöitä siis!

      Huonoista suunnitelmista johtuu se, että jonkun on taukoamatta ajateltava.

      Kaikesta huolellisuudestani huolimatta teen itsekin virheitä ja niiden korjaaminen harmittaa aivan hirveästi. Tavoite on tehdä kerralla oikein. Koskaan en ole koko projektia pystynyt vetämään jotain korjaamatta.

      Kokemusperäisesti sanoisin, että rakentaminen on vaikeaa ja vaikeammaksi tulee. Esimerkiksi LVIS, ts. talotekniikka, kehittyy nyt nopeasti, että esim. perinteiset putkimiehet ovat epäkurantteja. Otaniemen AIT DI:t ovat lähempänä sitä, mitä laitteiden virittely vaatii kuin LVI-asentajan tutkinnon suorittaneet. Minua hirvittää jo ajatuskin KNX-sähköistetystä talosta. Kukahan niistäkin osaa viat etsiä ja korjata?

      Poista
    7. Minä en todellakaan osaa sanoa, mistä syystä kukakin rakennusalalle hakeutuu. Osa on toki varmasti niitä, jotka eivät muihin töihin pääse. Heikkolahjaisiksi en edelleenkään lähde heitä arvioimaan. Mutta kyllä siellä on varmasti yhtä lailla niitäkin, jotka alalle ovat nimenomaan halunneet ja joilla työmoraali on ihan kohdillaan. Ainakin omat kokemukseni tukevat tätä. Nämä epäkelvot yksilöt pitäisi tietysti saada alalta pois tai laittaa muuten ruotuun. Ongelma on siis tiedossa, mutta onko sille tehty mitään? Kenen tähän ongelmaan pitäisi ensisijaisesti puuttua, asiakkaiden vai rakennusalan itse?

      Voisikohan tuossa mainitsemasi urakoitsijan kohdalla olla kuitenkin kyse jostakin muusta kuin siitä, että urakoitsija on vähä-älyinen. Jos urakoitsija on onnistunut pyörittämään omaa yritystä 30 vuotta, niin tuskinpa hän nyt ihan täydellinen idiootti on. Pikemminkin tuo vaikuttaa siltä, ettei vain viitsi, eikä kiinnosta. Mitä taas tulee vähennyslaskuihin, niin hemmetti, enhän minäkään niitä enää osaa ilman laskinta tai taulukkolaskentaohjelmaa. Ja kuvittelen, että ÄÖ:ni olisi ainakin piirun verran yli 70. Mutta, toisaalta…

      Rakennusalan suunnitelmista en yleisesti ottaen osaa sanoa kyllä yhtään mitään. Minä kun en niitä juurikaan oman talomme suunnitelmien lisäksi ole nähnyt, saati, että olisin niihin tarkemmin tutustunut. Nuo antamasi esimerkit ovat toki aikamoisia, eikä noiden perusteella voi kovin korkeaa arvosanaa suunnittelijoille antaa. Mutta onko tilanne yleisesti noin huono? Jotenkin noidenkin kohdalla tulee ensimmäisenä mieleen sama syy kuin urakoitsijankin kohdalla. Se nyt ei tietysti ole puolustus millään muotoa, pikemmin raskauttava tekijä. Mutta mikä se pääsuunnittelijan rooli noiden suunnitelmien suhteen olikaan?

      Virheiden tekeminen on inhimillistä ja virheitä tekee meistä jokainen. Kysymys on mielestäni ennen kaikkea siitä, miten virheisiin reagoidaan. Toki on sitten ne ”virhetilanteet”, joissa ei ole lainkaan kyse virheestä.

      Itse en edelleenkään oikein osaa mieltää itse varsinaista perusrakentamista erityisen hankalana lajina. Mitä taas tulee talotekniikan monimutkaistumiseen, niin eikö sen osalta ongelma koske erityisesti suunnittelua ja käyttöönottovaiheen säätämistä? Itse rakennuspalikat lienevät edelleenkin pääasiassa putkia, kanavia, johtoja jne? Asennustyöstä vastaavien ei käsittääkseni tarvitse juurikaan ymmärtää itse järjestelmän sielun elämästä, riittää kun laitetaan palikat sinne, mihin ne on suunniteltu. Suunnittelun rooli siis korostuu entisestään, puhumattakaan siitä, että niitä suunnitelmia pitäisi noudattaa pilkulleen. Jos taas järjestelmät ovat niin pirullisen hankalia asentaa, että niihin tarvitaan DI-koulutusta, niin vika on kyllä sitten itse järjestelmissä. Automatiikkaa on ollut ilonamme jo iät ja ajat, eikä sen asentamiseen muuallakaan ole tietääkseni tarvittu korkeakoulutusta. Miten ihmeessä siitä on rakennusalalla tullut niin hankalaa? No, minä en tiedä näistä talotekniikan jutuista yhtään mitään. Käsitykseni asiasta on siis mitä todennäköisimmin aivan väärä.

      Poista
  7. Kyllä KNX:ssä on ideaa, ainakin myyjän kannalta :)
    Ei rakennusurakoitsijoiden ÄÖ ole muita matalampi, mutta kun "perävalotakuulla" ja nopeasti (juosten kusten, tai suurella toleranssilla) tehdystä työstä saa samat rahat (ja nopeammin) kuin hitaasti ja huolellisesti, niin kukapa viitsii? Vain ne, joiden ammattiylpeys on terästä. Näitä on noin 20-30% urakoitsijoista, oman kokemuksen mukaan.
    Rakennusvalvonnan välinpitämättömyys on myös yksi ongelma, kun eivät suitsi alaa kuntansa alueella. Rakennuttajien (niiden Matti Meikäläisten ja Maija Möttösten) tulisi vain huolellisesti tutustua projektiinsa etukäteen pysyä ajan tasalla ongelmien välttämiseksi, kun alalla mikään ei järjestelmällisesti tue laadukkuutta. Itse olen vaihtanut lähes kaikki urakoitsijat, kun ei laatutyö maistunut (ml. sähkäri, sähläri sukulaismies...)

    t. Nimim. "Hartiapankkirakentaja"

    VastaaPoista
  8. Huolellisesti tekemiseen kuluu jopa vähemmän aikaa kuin hutilointiin. Kerran hyvin tekeminen on tehokkain tapa tehdä työtä. Ongelma vain on siinä, että työ tökkii jos ajatus ei kulje. Riittävän tehokkaalla prosessorilla varustettu ehtii miettiä hankkeen työvaiheet mahdollisimman pitkälle.

    Jokainen shakkia pelattun tietää, että kyse on lopulta siitä, kuinka pitkälle siirrot kykenee hahmottamaan. Sama toimii myös rakennustyössä. Rakennustyössä työntekijä joko rutinoituu toistamaan samaa tai hahmottaa työtehtävät päässään huomattavasti ennen toteutusta.

    Sähellys tarkoittaa joko rutiinin tai pitkien siirtojen hahmotuskyvyn (i.e. älykkyyden) puuttumista.

    Katsoin tuossa eräänä päivänä pitkän uran peltisepän työtä. Turhia liikkeitä ei juuri ollut ja mies teki kolmen viikon työt neljässä 12 tunnin työpäivässä. Laatu oli erinomaista. Työ oli siis nopeaa ja laatu hyvää. Mitään ei tarvinnut korjata.

    En usko, että sukulaismiehesi sähläsi tarkoituksella. Joko ammattitaito rutiinin muodossa puuttui tai sitä korvaavaa älykkyttä ei ollut. Hyvin nopeaälyinen kykenee tekemään kaikki rakennusalan työt laadukkaasti. Vähemmän lahjakkaan taas on syytä hioa rutiinit sellaiselle tasolle, että laatua syntyy nopeaan tahtiin.

    Minulla oli yhdessä projektissa puolalainen siivooja. Ihmettelin kovasti miehen kykyä saada puhdasta aikaan nopeasti ja laadukkaasti aina siihen asti, kunnes hän pyysi luvan sivouskoneiden korjaamiseen. Kävi ilmi, että mies oli Puolassa sähkö-DI. Tuttavalla oli samanlainen kokemus puolalaisen kirurgin kanssa.

    VastaaPoista