26.8.2015

Oikeuskäsittely – Osa 3 ”Ugh, käräjäoikeus on puhunut”

No niin, taas on päässyt vierähtämään aivan liian pitkä tovi edellisestä tarinasta. Mutta tässä sitä tarinaa on taas luvassa – tällä kertaa tosin lyhyesti.

Meillähän oli tuo käräjäoikeuden käsittely viime toukokuun lopussa ja sitä riemua vietettiin kaiken kaikkiaan reilu viikko. Oikeuden päätös luvattiin loppukesäksi ja niin se myös saatiin. Itse asiassa päätös saatiin jo kuukausi sitten, eli heinäkuun viimeisenä päivänä 2015. Niin, Pirkanmaan käräjäoikeus antoi päätöksensä tapauksessa Järvelä vs. Kekki ja vice versa.

Kaikkia tietysti kiinnostaa, jotta mikä se päätös oli? No, päätös oli oman kanteeni osalta jonkinasteinen yllätys. En olisi uskonut, että käräjäoikeus päätyy aivan tällaiseen näkemykseen asiassa, mutta niin ne vain tekivät. Käräjäoikeuden päätös oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava:


TUOMIOLAUSELMA
  1. Järvelän kanne hylätään.
  2. Kekin kanne hylätään.
  3. Asianosaiset saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Että näin. Vahingonkorvauksia ei siis oikeudelta tippunut latiakaan. Jatkotarinoissa käynkin sitten läpi sitä, mitä kaikkea käräjäoikeus tuli todenneeksi ja miksi päätös oli tällainen kuin oli.

It ain't over till the fat lady sings
Osaa – ellei peräti kaikkia – lukijoista kiinnostanee varmasti myös se, että mitä tästä eteenpäin? No, me olemme toki ilmoittaneet tyytymättömyytemme päätökseen. Ja tämä on tietysti edellytys päätöksestä valittamiselle. Kekki sen sijaan on tyytynyt päätökseen sellaisenaan, eli Kekki ei päätöksestä tule valittamaan.

Se onkin sitten vielä hieman auki, valitammeko päätöksestä vai lähdemmekö ajamaan asiaa muuta kautta eteenpäin. Paniikkiin ole mitään syytä. The fat lady hasn't sung yet.

Jatketaan taas lähiaikoina. Pysykää kanavalla.


10 kommenttia:

  1. Olipa varsin yllättävä lopputulos käräjiltä.

    Kohta nro3 ei yllättänyt, että oikeudenkäyntikulut voi nykyään useinkin jäädä kummallekin osapuolelle itse kannettavaksi (ja usein ne yritetään sen jälkeen saada oman vakuutusyhtiön oman oikeusturvavakuutuksen korvattavaksi - jos tällainen vakuutus on, ja jos vakuutus jotain suostuu korvaamaan). Matematiikka oikeudenkäyntiin lähtiessä usein toimiikin juuri niin, että arvioidaan voisiko oikeusteitse voittaa enemmän mitä oikeudenkäynti tulee maksamaan. Se näiden erotus on sitten se mahdollinen voitto noin euromääräisessä tarkastelussa ainakin.

    Mitä jos käräjäoikeuden päätös jäisikin lopulliseksi? Siis siitä toki voi valittaa, mutta valittaminen ei ole tae nyt annetun päätöksen muuttumisesta (siis vaikka lopputulos käräjien ja hovioikeuden jälkeen usein onkin erilainen, niin ei se aina ole erilainen, joskus hovioikeus voi todeta käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta), niin mitä sitten opimme tästä? Voidaanko oppia esim. että toiselle voi rakentaa talon ihan kuinka huonosti vaan, ja silti ei joudu mihinkään vastuuseen mistään???

    On tämä kyllä nyt tosi raskas prosessi teille, ei voi muuta sanoa. Ei sitä arvaisi mihin kaikkeen sitä voi elämässään joutua, kun taloa ryhtyy rakentamaan/rakennuttamaan.

    VastaaPoista
  2. Melkoista.

    Omassa rakentamiseen liittyvässä keississä pohdimme asianajan (itse asiassa useamman) kanssa käräjille lähtemisen kannattavuutta jo reklamointivaiheessa ja tuolla otoksella kaikki olivat sitä mieltä että käräjäoikeus on arpakone. Tuomareilla ei ole perehtyneisyyttä rakentamiseen eikä oikein sopimusjuridiikkaankaan, joten tuomiot tulevat keskimääräisellä musta-tuntuu-periaatteella. Siksi päätelmä oli että oikeuteen lähtiessä mennään aina hoviin saakka ja että kustannuksia kertyy sen mukaisesti.

    Itseäni kiinnostaa kovasti miten tällä näytöllä voidaan kanne hylätä - ymmärtääkseni sen merkitys on että käräjien mielestä asia on mennyt ainakin suunnilleen oikein. Kirjoita ihmeessä lisää ja kiitos tarinan päivityksestä jo nyt.

    t.Ville

    VastaaPoista
  3. On tainnut käydä perinteisesti, eli oikeudessa ei ole mitään väliä sillä, mikä on oikein tai totta, vaan sillä, mitä pystyy perustelemaan – ja mitä tuomari ylipäätään kykenee ymmärtämään. Parasta on, kun selittää asiat kuin viisi-vuotiaalle. Sillä tasolla suurin osa liian pitkään virassaan olleista tuntuu olevan.

    Meillä on oma keissi "neuvottelu"pöydällä. Lainausmerkit, koska vastapuolen vastine oli sitä tasoa, että haemme todennäköisesti myös vastapuolen asianajajalle seuraamuksia, kunhan asia on käsitelty loppuun saakka.

    Oma tilanteemme on toivottavasti vähän yksinkertaisempi oikeudenkin ymmärtää: tekijöitä ei tarvinnut heittää pihalle huonon työn vuoksi, vaan lähtivät aivan itse kälppimään, kun sovittu hinta oli tulossa vastaan ja puolessa välissä. Lupasimme jopa viimeisenä keinona töiden jatkamiseksi, että maksamme kaiken mitä firma keksii laskuttaa, ja tappelemme rahasta jälkikäteen. Ei kelvannut. Yrityksen asianajajan kanssa sovimme, että työt jatketaan loppuun sovittuun hintaan. Tällöin yrityksen edustajia ei ollut paikalla. Ei kelvannut, vaan asianajaja laitettiin vaihtoon.

    Isompia virheitä ei ollut kuin muutama, ja niiden korjaamiseen kului alle 5000 euroa. Lopullinen hinta sen sijaan ylitti yli 100000 eurolla alunperin sovitun, kun uusi yritys tuli jatkamaan työt valmiiksi.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset kommenteista Mika, Ville ja Anonyymi. Toivottavasti ette pahastu siitä, että vastaan tässä kaikille yhteisesti.

    Kommenttinne asettavat minut vähän hankalaan tilanteeseen sikäli, että mielelläni kertoisin jo nyt, mikä tässä meidän tapauksessamme on tilanne. Mutta, en ikävä kyllä voi vielä, koska kaikki on kesken, enkä halua tiettyjen osapuolinen toistaiseksi tietävän suunnitelmistamme sen tarkemmin. Oikeuden päätöstä tulen toki avaamaan tulevissa tarinoissa ja saanette niiden myötä vastauksia kysymyksiinne. Yksi mielenkiintoinen asia päätöksessä on se, etteivät asiat käräjienkään mielestä ole menneet edes suunnilleen niin kuin piti. Joskin täytyy kyllä todeta sekin, etteivät esittämänne näkemykset oikeuden asiantuntemuksesta ja ymmärryksestä rakentamisen suhteen ole suinkaan tuulesta temmattuja. Mutta malttakaa, kyllä tämä tästä vielä aukenee.

    Koska asia tulisi Kekin tietoon jo tulevana maanantaina, niin voin päätöksen osalta jo tässä vaiheessa kertoa sen, ettemme valita päätöksestä. Tässä tilanteessa siinä ei vain ole mitään järkeä.

    Mutta, päätös ei itsessään ole suinkaan niin katastrofaalinen kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella. Siihen, miksi päätös oli tällainen, on nähdäkseni syynsä. Ensinnäkin päätös on siinä mielessä hyvä, ettei se antanut Kekille mitään mahdollisuuksia valittaa päätöksestä meidän kanteemme osalta. Jos Kekille olisi tuomittu korvauksia maksettavaksi, niin asia olisi varmasti viety hovioikeuteen.

    Kekin kanteen osalta päätös oli toki juuri sitä, mitä oli odotettavissakin ja päätös oli myös sitä luokkaa selvä, ettei valituksella olisi mielestäni ollut mitään mahdollisuuksia. No, eipä tuolla kanteella ollut kyllä muutenkaan. Ja kun Kekille ei tuomittu meidän kanteemme osalta korvauksia maksettavaksi, niin tämä varmisti sen, ettei Kekki iloripaskansa keskeltä valita omankaan kanteen päätöksestä. Joka tapauksessa Kekin vahingonkorvausasia on nyt pois pöydältä, eikä siitä tarvitse enää murehtia. Ainakin niiden, joille on esitetty ja esitetään vastaavia korvausvaatimuksia, kannattanee tutustua päätökseen ja sen perusteluihin. Mutta, nyt siis säästymme yhdeltä turhalta oikeusastekierrokselta.

    Kuten tarinassa jo mainitsin, niin asiat eivät ole saaneet vielä lopullista päätöstä – siis muuten kuin Kekin kanteen osalta.

    Anonyymille vielä sen verran, että pahoittelen, että tekin olette joutuneet omassa projektissanne näiden epäkelpojen kanssa tekemisiin. Tuntuu jotenkin tutunoloiselta, varsinkin tuo ”neuvottelu”taktiikka. Toivon, että asia päättyy teidän kannaltanne oikeudenmukaisesti. Ainakin minusta tuo kuulostaa aika selvältä peliltä.

    VastaaPoista
  5. En ole lainkaan yllättynyt. Oikeus on rulettipöytä, jossa varmuudella voittaa vain asianajaja. Tapaus on niin sekava, että se ylittää tuomarien ymmärryskyvyn.

    Hovioikeudessa tuskin tullaan asianomaisia kuulemaan, joten se lähinnä tarkastaa sen, oliko käräjäoikeuden päätös paperien perusteella osapuilleen lainmukainen. Hovioikeuden tuomareilla ei tietääkseni ole rakennusalan osaamista.

    Jos käräjäoikeuden päätöksessä on prosessivirhe (katso oikeudenkäymiskaari), niin päätös saattaa muuttua. Asiaperusteisten argumenttien kantavuuteen suhtaudun erittäin skeptisesti.

    Ainoa lohtu on siinä, että hovioikeus maksaa vähemmän kuin käräjäoikeus. Työhän on jo tehty ja kannetta ei voi muuttaa. Rulettia voi pelata pienemmällä panoksella. Todennäköisyys voittaa (ts. saada tilille rahaa) on silti pieni. Ensin pitäisi voittaa hovissa ja sada korkeimmalta oikeudelta negatiivinen valituslupapäätös ja SEN lisäksi vastapuolen pitäisi vielä maksaa. Vaihtoehtoisesti pitää laskea todennäköisyys sille, että negatiivinen hovioikeuden päätös saa korkeimmasta oikeudesta valitusluvan, KO kumoaa hovioikeuden ja käräjäoikeiden päätökset omaksi eduksi ja että vastapuoli maksaa.

    Käräjäoikeuksien kyky ymmärtää rakentamista on notoorisen heikkoa. Espoon käräjäoikeden päätöksistä on löydettävissä kaksi lähes 100 % identtistä tapausta, joissa tuomiot olivat päinvastaisia. Se siitä oikeusvarmuudesta.

    Tässä tapauksessa lienee käynyt niin, että tuomari(t) ovat luovuttaneet, kun eivät ole asiaa ymmärtäneet. Jäljelle jää Salomonin tuomio.

    Summa summarum: rakennusriitaa ei kannata viedä oikeuteen.

    Seuraus edellisestä => joko rakennat itse tai ostat valmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentistasi. Siinä olet aivan oikeassa, että oikeudenkäynneissä ainoat varmat voittajat ovat asianajajat ja kyllähän tämäkin tapaus oli niin rulettia kuin sekavakin. En jaksa kuitenkaan uskoa, että tämä nyt sentään niin sekava asiakokonaisuus on, etteikö homma olisi jotakuinkin pysynyt tuomarien käsityskyvyn rajoissa.

      Kuten mainitsin jo tuossa aiemmassa kommentissani, niin hovioikeuteen emme asiaa vie. Siinä ei vain tällä asetelmalla ole mitään järkeä.

      Oikeudenkäymiskaari on toki tuttu. En minä tähän leikkiin ihan ummikkona ole lähtenyt.

      Minun on vaikea arvioida käräjäoikeuksien kykyä ymmärtää rakentamista tai ylipäätään mitään muutakaan alaa, minulla kun ei kokemusta juurikaan näistä oikeusasioista ole. Tällä kokemuksella olen tosin taipuvainen kallistumaan esitettyjen näkemysten suuntaan. Onhan siinä jotakin hieman pielessä, jos tuomarit eivät ymmärrä sauman ja uran eroa. Ja jos asia on näin, niin meillä on silloin tilanne, jolle pitäisi ehdottomasti tehdä jotakin. Tällaisessa tilanteessa kansalaisten oikeusturvan toteutuminen on vähintäänkin kyseenalaista. No, tokihan meidän oikeusjärjestelmämme vaatisi muutenkin ”pientä hienosäätöä”.

      Itse en usko, että tässä päätöksessä on kysymys siitä, että tuomarit olisivat luovuttaneet ymmärryksen puutteessa. Kysymys on mielestäni jostain muusta. Mutta eiköhän sekin selviä, kun saan tarinoitua päätöksestä lisää. Jos tässä olisi kysymys siitä, että tuomarit olisivat luovuttaneet ja antaneet sen vuoksi nahkapäätöksen, niin silloin meillä olisi tilanne, jossa oikeusturva on raiskattu. Se, ettei tuomari ymmärrä, ei ole hyväksyttävä syy siirtää asian käsittelyä seuraavalle asteelle. Mutta, en usko tämän nahkapäätöksen takana olevan se, että tuomarit olisivat luovuttaneet.

      Rakennusriitojen oikeuteen viemisen kannattavuudesta olen jossakin määrin eri mieltä. Tai no, olet kyllä ihan oikeassakin tuossa. Hankala kysymys. Tapauskohtaista? Äh, en minä tiedä. Jotakin asialle pitäisi tehdä.

      Viimeisestä toteamuksestasi olen alan vallitsevassa tilanteessa täysin samaa mieltä. Suosittelen itse rakentamista.

      Poista
  6. Oikeuden päätöksestä tulee väkisinkin mieleen erään liikemiehen kommentti, että käräjäoikeus on aivan turha väliporras, jossa ymmärrystä vaativia päätöksiä ei edes haluta tehdä, vaan vastuu siirretään hoviin salomonintuomioilla.

    On selvää, että tuollaisen projektin vetäjältä ei voi vaatia täydellistä onnistumista kaikessa ja optimaalista minimointia kustannuksissa, mutta Kekin ammattitaidoton toiminta oli mielestäni törkeää piittaamattomuutta, jonka kustannukset eivät kuulu normaaliin rakennusprosessiin. Virheethän oli varmastikin tahattomia, mutta minun opikeustajun mukaan Kekillä pitää olla vastuu siitä, että ne pääsivät niin suuriksi.

    Lisäksi oman ymmärrykseni mukaan ylilaskutus sekä tavaralaskujen jälkihyvitykset Kekille itselleen on kaiken järjen mukaan rikos, josta pitäisi tuomita ja aiheutuneet menetykset korvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Visa.

      Siltähän tuo kieltämättä vähän on alkanut itsestäkin tuntumaan, että käräjäoikeus on tosiaankin vain väliporras. Näin se ei kuitenkaan saisi mielestäni missään tapauksessa olla. Sikäli, kun tilanne on tällainen, niin oikeudensaamisesta tulee vain ja ainoastaan varakkaamman väen etuoikeus – ellei se sitä ole jo nyt. Toisaalta, kun ajatellaan sitä, mitä tässä on jo useammassakin kommentissa pyöritelty oikeuden päätösten suhteen, niin tilanne näyttäisi siltä, ettei varakkaampikaan väki sitä oikeutta välttämättä saa. Pääsevät lähinnä kokeilemaan onneaan oikeusrulettipöytään, jonne meillä persaukisilla ei ole mitään asiaa. On tämä oikeushomma hienoissa kantimissa meillä. Sen perusteella, mitä viime vuosina on oikeusjärjestelmän suhteen tehty, tilanne ei taatusti tule muuttumaan parempaan suuntaan.

      Olet aivan oikeassa siinä, ettei kaikessa voi onnistua täydellisesti, eikä sitä ole kyllä vaadittukaan. Mutta, kuten itsekin totesit, niin Kekin toiminta on ollut täydellisen ammattitaidotonta ja piittaamatonta. Ainoa tavoite on ollut saada itselle mahdollisimman paljon mahdollisimman pienellä panostuksella. Millään muulla ei ole ollut väliä. Kekki ei ole puuttunut edes täysin selviin virheisiin, siis virheisiin, joista on ollut tietoinen. Ei, vaikka sopimuksen mukaan Kekin tehtäviin nimenomaan on kuulunut virheistä reklamointi. Virheet sinällään ovat toki varmasti tahattomia, mutta se ei enää ole tahatonta, ettei puutu virheisiin millään lailla. Eikä sekään ole tahatonta, että viivästyksiä, puutteita ja ylipäätään ongelmia piilotellaan asiakkaalta. Puhumattakaan siitä, että näistä valehdellaan päin naamaa asiakkaan tiedustellessa mieltä askarruttavista asioista. Osa virheistä, viivästyksistä jne. on ollut Kekin itsensä aiheuttamia – suoraan tai välillisesti.

      Nuo epäselvyydet laskutuksessa ja Kekille tilauksista mahdollisesti valuvat edut ovatkin sitten ihan oma asiansa. Tiedä sitten, mitä sille asialle pitäisi tehdä. Mutta samoilla linjoilla olen kanssasi.

      Poista
  7. Maalaisjärjellä ei ole paljon tekemistä oikeuden kanssa. Oikeus muutenkin tapahtuu lähinnä vahingossa.

    Tuo rikosoikeudellinen puoli on vieläkin kehittymättömämpää kuin riita-asioiden käsittely. Jotta rikos olisi rikos, vaaditaan petoksissa tahallisuutta. Oikeuden dolus-harkinnat muistuttavat lähinnä pakinoita.

    Minä en ole saanut rikoksena läpi edes maan myymistä kahteen kertaan. Se kuinka sellainen on edes mahdollista onkin sitten toinen juttu.

    Kerran yritin saada rikokseksi ehdotettua turhaa remonttia. Hankin kirjallisen lausunnon, että mitään korjausta vaativaa vikaa ei ollut. Esitutkinta päätettiin kirjaamalla seuraavaa: ei rikosta, kaksi asiantuntijaa eri mieltä.

    Joo, mutta toinen asiantuntija oli puolueeton, kun taas toisen tarkoituksena oli laskuttaa tuhansia euroja turhasta.

    Rakentamisen erityisongelma on se, että vastuu kuuluu rakennushankkeeseen ryhtyneelle.

    Ennakkopäätöksiä rakentamisesta on vähän. Töppäyksistä tulee mieleen muistaakseni Olarinluoman teollisuushanke, jossa rakennesuunnittelija laati toteuttamiskelvottoman suunnitelman ja joutui siitä korvausvastuuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset taas kommentistasi. Nyt täytyy sanoa, että maalaat aika karun ja synkän kuvan yhteiskunnastamme. Luomasi kuvan perusteellahan meille on luotu huijareiden paratiisi, jossa rehellisillä ei ole muuta kuin avoimen lompakon rooli.

      Näinhän se menee, että petosasioissa edellytetään tahallisuutta, joka onkin ihan loogista. Minä en ole oikeuden päätöksiin tutustunut, enkä osaa sanoa mitään siitä, miten järkevällä pohjalla oikeuden päätelmät yleensä tahallisuutta arvioitaessa ovat. Mutta, ei sen tahallisuuden arviointi pitäisi aina niin kauhean vaikeaa olla. En sitten tiedä, mistä tämä mahdollinen oikeuden alennustila loppujen lopuksi johtuu, mutta jotenkin tuntuu siltä, että koko lähtöasetelma on vääristynyt. Itsestäni kun tuntuu siltä, että oikeudet eivät ajattele asiaa lainkaan vahingon kärsineen kannalta, vaan vahingon aiheuttajan kannalta. Ja siinäkin lähtökohta vaikuttaa olevan se, ettei vahingossakaan läpsäistä liian lujaa.

      Tuosta maakauppa-asiasta olisi mielenkiintoista kuulla vähän lisää. Kuulostaa aika uskomattomalta. Varsinkin se, ettei tuossa ole nähty rikosta.

      Niin, kyllähän se vastuu kuuluu hankkeeseen ryhtyneelle. Paitsi, jos hankkeeseen ryhtynyt siirtää sen vastuun, esimerkiksi sopimuksella, jollekin toiselle taholle. Perimmäinen vastuuhan hankkeeseen ryhtyneen osalta lienee se, että hän hankkii hankkeeseen pätevän henkilöstön, joka kykenee viemään hankkeen läpi asianmukaisesti. Että, kyllä minun mielestäni rakennushankkeissakin jokainen osapuoli vastaa omasta tontistaan niin kuin muuallakin.

      Se, ettei ennakkopäätöksiä juurikaan ole, saattanee johtua juurikin siitä, että oikeuden hakeminen on siirretty tavallisten pulliaisten ulottumattomiin.

      Poista