15.5.2014

Betonin kosteusmittaus - Osa 3 "Mä oon mittamies, oon hitto soikoon"

Palataanpa takaisin betonin kuivumiseen ja kosteuden mittaukseen. Meillä betonin kosteuden mittauksesta ja pinnoitettavuuden varmistamisesta on vastannut entinen vastaava työnjohtaja / konsulttimme Jarmo Kekki. Tietojeni mukaan Jarmo Kekillä ei ole rakenteiden kosteuden mittaajan sertifikaattia, eikä minun näkemykseni mukaan minkäänlaista muutakaan pätevyyttä tehdä kosteusmittauksia. Tämä ikävä kyllä selvisi liian myöhään.

Kosteuden mittauksen yksi olennaisista asioista on tietenkin mittaustulosten tulkinta ja dokumentointi, eli mittausraportin laatiminen. Äkkiseltään mittausraportti saattaa tuntua hieman yliampuvalta pientalojen rakennusprojekteissa, mutta se ei sitä kuitenkaan ole. Mittauksesta tulee laatia raportti, joka liitetään rakennustyön asiakirjojen joukkoon. Rakentamismääräyskokoelman osassa C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet määrätään seuraavasti:
”Kosteiden rakenteiden ja rakennuskosteuden on annettava kuivua tai rakenteita on kuivatettava riittävästi, ennen kuin ne peitetään kuivumista hidastavalla ainekerroksella tai pinnoitteella.”
Tämä siis määrää sen, että rakenteiden tulee antaa kuivua riittävästi. Maankäyttö- ja rakennuslaki puolestaan edellyttää, että rakennustyömaalla pidetään rakennustyön tarkastusasiakirjaa, johon kirjataan katselmukset ja tarkastukset. Tämä mielletään ilmeisesti usein siten, että tarkastusasiakirja olisi vain ja ainoastaan rakennustyön tarkastusasiakirja nimellä kulkeva lomake ja sen mahdollinen liitemateriaali. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin, vaan rakennustyön tarkastusasiakirja(t) on laajempi käsite. Se pitää sisällään kaikki olennaiset asiakirjat, pöytäkirjat, raportit, mittaustulokset jne. Tämä selviää muun muassa rakentamismääräyskokoelman osan A1 Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus, määräykset ja ohjeet kohdasta 7.1.2, jossa määrätään seuraavaa:
”Tarkastusasiakirjaan kuuluvia olennaisia asioita ovat muun muassa: rakennustyön aikaisen kosteuden haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja rakennuksen kuivatuksen varmistaminen.”
Määräys on selvä, kosteuden haitalliset vaikutukset tulee ehkäistä ja rakennuksen kuivatus varmistaa. Betonivalut ovat rakenteita, joiden osalta kuivuminen tulee varmistaa ja huolehtia siitä, ettei niiden mahdollisesti sisältämä ylimääräinen kosteus aiheuta ongelmia myöhemmissä vaiheissa. Näin ollen asiakirjojen joukossa tulee olla dokumentti, joka osoittaa, että betonirakenteet ovat olleet riittävän kuivia. Tämä dokumentti ei käsittääkseni voi olla mikään muu kuin kosteusmittausraportti tai muu dokumentti, jonka perusteella voidaan osoittaa betonin riittävä kuivuminen. Tarkastusasiakirjasta ja muista siihen liittyvistä dokumenteista vastaa rakennustyön vastaava työnjohtaja (Maankäyttö- ja rakennusasetus 73 §).

Vaatimukset kosteudenhallintaan tulevat edellisten lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaista (117 §, 117 § a - i) sekä terveydensuojelulaista (26 §), joiden mukaan rakennuksen tulee täyttää käyttötarkoituksen edellyttämät perusvaatimukset sekä tarjota olosuhteet, joista ei aiheudu terveyshaittaa. Lahoaminen ja homekasvustot eivät sovi tähän kuvioon.

Seuraavaksi voidaankin sitten tarkastella sitä, mitä kaikkea betonin kosteusmittausraportin tulisi sisältää varsinaisten mittaustulosten lisäksi. Nämä saadaan jälleen näppärästi RT-kortista 14-10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus. RT-kortin mukaan raportista tulee ilmetä kaikki mittaukseen liittyvät olennaiset yksityiskohdat, jotta raportin lukija voi tarkastella mittausten laatua ja toistettavuutta. Näiden lisäksi mittaajan tulisi määritellä tekemiensä mittausten tarkkuus. Mittausraportista tulisi näin ollen löytyä seuraavat asiat:

  • Mittauskohdetiedot (osoite, yhteyshenkilö yhteystietoineen)
  • Mittaajan yhteystiedot
  • Mittauksen tarkoitus
  • Kohteen kuvaus (huoneisto/tila, rakenne, betonilaatu, valupäivä, jne.)
  • Piirros tai valokuvia mittauskohdasta (mittauspisteiden sijainti pohjakuviin)
  • Käytetyt mittalaitteet
  • Mittausmenetelmän kuvaus (kuvataan porareikien puhdistus, putkitus ja tiivistystoimenpiteet)
  • Sisäilman lämpötila ja suhteellinen kosteus mittauskohdassa ja tarvittaessa ulkoilman olosuhteet
  • Mittaussyvyydet
  • Mittaustulokset (suhteellinen kosteus, lämpötila)
  • Mittaustarkkuustarkastelu (epävarmuustekijät)
  • Tulosten tulkinta
  • Johtopäätökset

Olen merkinnyt edelliseen listaan lihavoituina ne asiat, jotka ovat mittaustulosten luotettavuuden kannalta olennaisimpia ja, jotka raportissa tulee olla, jotta tuloksilla olisi yhtään mitään merkitystä. Ilman näitä tietoja tuloksista ei voida vetää johtopäätöksiä, joiden perusteella voitaisiin puolestaan arvioida rakenteen pinnoitettavuutta.

Itselläni ei ollut näistäkään asioista mitään tietoa, eikä käsitystä ennen kuin aloin selvittämään projektimme ihmeellisyyksiä ja kiinnostuin muiden asioiden ohella myös betonivalujen kuivattamisesta. Osittain tähän vaikutti yhden alan ammattilaisen kommentti siitä, onko meidän betonivalumme voinut kuivua riittävästi siinä ajassa, kuin mitä sen on annettu kuivua. Ihan selvyyden vuoksi lienee syytä myös tuoda esiin se, että me olemme Jarmo Kekin kanssa sopineet, että Jarmo Kekki huolehtii betonin riittävän kuivuuden varmistamisesta ja, että tämä tapahtuu nimenomaan porareikämittauksella.

Tivasin kosteusmittausraporttia Jarmo Kekiltä ensimmäisen kerran maaliskuun alussa 2012. Jarmo Kekki ei luonnollisestikaan reagoinut tähän millään lailla. Tivasin tämän jälkeen raporttia useita kertoja – mutta tuloksetta. Vihdoin 22.5.2012 Jarmo Kekki nöyrtyi toimittamaan pyytämäni raportin, jonka hän on nimennyt mittauspöytäkirjaksi. Yhden helvetin pöytäkirjan toimittaminen sähköpostitse kesti kaiken kaikkiaan kaksi ja puoli kuukautta. Tämä kertoo jälleen Jarmo Kekin tavasta toimia.

Se, mikä pöytäkirjassa kiinnittää huomion ensimmäisenä, on se, että pöytäkirja on laadittu 22.5.2012. Pöytäkirja on siis todellakin laadittu yksitoista kuukautta kosteusmittauksen jälkeen. Jo yksin tämä asettaa pöytäkirjan luotettavuuden hyvin kyseenalaiseksi. En tiedä, mikä rakennusalan yleinen käytäntö on, mutta itse olen tottunut siihen, että pöytäkirjat laaditaan tapahtuman aikana tai aikalailla heti tapahtuman jälkeen. Ja nämä myös toimitetaan kaikki osapuolille mitä pikimmiten.

Kuva 1. Jarmo Kekin mittauspöytäkirja.
Katsotaanpa seuraavaksi sitä, minkälaisen pöytäkirjan herra Kekki minulle toimitti. Pöytäkirja on laadittu sähköpostiohjelmalla (Outlook) HTML-muodossa ja pöytäkirja näkyy oheisessa kuvassa. Olen poistanut pöytäkirjasta osoitteemme, mutta muuten pöytäkirja on kokonaisuudessaan tuossa. Pöytäkirjassa ei todellakaan ole mitään muuta kuin kuvassa näkyvät asiat.

Pöytäkirjassa ei ole mitään mainintaa siitä, minkälaisesta betonista on kysymys, ei rakenteesta eikä edes valupäivästä.

Pöytäkirjasta ei ilmene tarkasti, mistä kohdin mittaukset on tehty. Tällä olisi meidän tapauksessamme merkitystä, kun huomioidaan se, että ainakin pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen kohdalla saattaa valuvahvennoksilla olla vaikutusta mittaustuloksiin.

Pöytäkirjasta ei ilmene millään tavoin, millä tai minkälaisella laitteella mittaukset on tehty.

Pöytäkirjasta ei ilmene millään tavoin, onko porareikiä puhdistettu lainkaan, onko niitä putkitettu, eikä sitä, onko niitä tiivistetty. Pöytäkirjasta ei ilmene edes sitä, onko mittaus tehty pora- vai peräreiästä – tai reiästä ylipäätään.

Pöytäkirjasta ei ilmene mittausolosuhteet millään tavoin. Ei ilman lämpötila sen enempää kuin rakenteenkaan lämpötila. Ei ilmakosteus, ei mitään olosuhteista.

Ei ilmene mittaussyvyys, eikä edes mittauspisteen lämpötila.

Johtopäätöksistä ja tulosten tulkinnasta on turha edes uneksia, puhumattakaan siitä, että herra mittaaja olisi tarkastellut mittausten tarkkuutta ja luotettavuutta.

Pöytäkirja on siis täysin jonninjoutava räpellys. Tuolla ei tee yhtään mitään, ei sitten niin mitään. Selvää on, ettei näiden herra Kekin mittausten perusteella voida tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä betonin pinnoitettavuuden suhteen. Tai no, itse asiassa yksi johtopäätös voidaan kyllä tehdä: betonia ei voida mittausten perusteella pinnoittaa ja mittaus tulee suorittaa uudelleen – pätevämmän mittaajan toimesta.

Jotta edellinen ei lepäisi ainoastaan minun näkemykseni varassa, niin pyysin sertifioidulta kosteusmittaajalta lausunnon pöytäkirjasta. Tämän ammattilaisen lausunnon mukaan:
”Mittauspöytäkirja on vakavasti puutteellinen ja sen perusteella ei voi tehdä minkäänlaisia betonisen tai minkään muunlaisenkaan alustan pinnoitettavuudesta päätelmiä.”
Että näin. Eri epävarmuustekijöiden vaikutuksista mittaustuloksiin olen kertonut edellisessä osassa. Niiden avulla voitte itsekin arvioida, kuinka luotettava tämä pöytäkirja mittaustuloksineen on.

Mittausraportin kohdalla tulee muistaa myös se, että raportin tulee olla tulkittavissa vielä vuosienkin kuluttua ja sen tulee olla kaikkien tulkittavissa, ei ainoastaan Jarmo Kekin. Jarmo Kekin laatima säälittävä ja täydellisen ala-arvoinen pöytäkirjaräpellys ei sitä ole.

Mutta ei tämä asia ole ihan näin tylsä ja yksinkertainen. Tähän liittyy kaikenlaista muutakin pientä kivaa.

Lähdetään liikkeelle siitä, että olen ollut rakennuskohteessamme esimerkiksi 27.6.2011, eli siis kaksi päivää ennen ”kosteudenmittausta”. Ohjeiden mukaan porareikien pitäisi antaa tasaantua vähintään 3 vuorokautta. Tuolloin meillä olisi näin ollen pitänyt olla porareiät lattiassa tasaantumassa. Ja näitä reikiä olisi pitänyt olla pesuhuoneessa, kodinhoitohuoneessa ja WC:ssä. Minä en nähnyt ensimmäistäkään reikää näissä tiloissa sen enempää kuin muuallakaan – puhumattakaan putkitetuista ja tiivistetyistä rei’istä. Eikä niitä reikiä ole nähnyt kukaan mukaan, joilta olen asiasta kysellyt. Eivät edes ne, jotka ovat niin ikään olleet rakennuskohteessa samana päivänä. Hassua, etten sanoisi.

Mittauspäivältä Jarmo Kekki on laskuttanut minua yhteensä kahden tunnin työstä. Tämä aika sisältää seuraavat tehtävät: Työmaakäynti, sähköpostiasiat, kosteusmittaus, kosteudenkeräinten haku, lämmittimien haku, kaksi puhelinkeskustelua. Kosteudenkeräinten ja lämmittimien haku tarkoittaa tässä sitä, että Jarmo Kekki on käynyt hakemassa em. tavarat pois taloltamme. Paitsi, että mitään lämmittimiä siellä ei ole tuolloin ollut.

Mutta, Jarmo Kekki on siis onnistunut käymään rakennuskohteessamme ja tekemään kaikki edellä mainitut tehtävät kahdessa tunnissa sisältäen ajomatkat rakennuskohteeseen ja pois sieltä. Aikamoinen saavutus, kun niiden mittapäidenkin pitäisi antaa tasaantua vähintään tunti. Sen minä haluaisin myös tietää, että miten hän on onnistunut löytämään sopivat kohdat porarei’ille, laatassa kun kulkee lattialämmitysputkia siellä täällä. Lämpökamerasta ei taatusti ole ollut mitään apua, koska lämmitys ei ole ollut toiminnassa. Suunnitelmien perusteella ei kukaan hullu mene porailemaan reikiä laattaan, varsinkaan kun toteutus ei vastaa suunnitelmia. Valokuvien perusteella olisi kenties voinut sopivat kohdat löytyäkin, mutta mitään valokuvia ei putkituksista tietääkseni ole olemassa. Jos olisi, niin tokihan Jarmo Kekki olisi ne minullekin toimittanut.

Yksi hassu juttu tuossa on vielä se, että minä olen ollut tuolloin osittain samaan aikaan työmaalla Jarmo Kekin kanssa. Ja minä olin siellä myös hänen poistumisensa jälkeen. Ihme, etten tuolloinkaan havainnut yhtäkään reikää lattiassa. Eikä niitä havainnut seurassani ollut herramieskään. Olen myös täysin varma siitä, ettei Jarmo Kekki mittaillut yhtään mitään meidän työmaalla ollessamme, saati, että olisi maininnut sanallakaan mitään kosteusmittauksesta. Outoa.

Vielä hassummaksi tämä käy, kun mietitään sitä, että Jarmo Kekki on antanut laatoittajallemme luvan aloittaa laatoitustyöt keittiön ja aulan lattioiden tasoituksella – ennen kosteusmittausta. Jarmo Kekki on siis kertonut laatoittajalle, että betonivalu on riittävän kuiva tasoitusta varten ja laatoittaja on tämän perusteella tarttunut toimeen ja roiskinut tasoitteet lattioille kaksi päivää ennen kosteusmittausta. Aikamoinen ennustaja tämä herra Kekki…

Eikä tässä vielä kaikki. Sen jälkeen, kun aloin tivaamaan kosteusmittausraporttia, oli laatoittajamme saanut jossain määrin oudon puhelun Jarmo Kekiltä. Puhelun aikana Jarmo Kekki oli vaivihkaa tiedustellut, oliko laatoittajamme mahdollisesti tullut mitanneeksi kosteuksia laatoitustöiden yhteydessä. Miksi ihmeessä, eikö herra Kekki itsekään luota omiin mittauksiinsa vai mistä tässä on kysymys?

Omituinen soppa. Pieni epäilyksenvarjo näiden ”mittausten” päällä lepää, sanoipa Jarmo Kekki mittauksista mitä tahansa.

Mitä taas tulee itse ”mittaustuloksiin”, niin niistä voidaan todeta, etteivät ne kerro betonivalun todellista suhteellista kosteutta. Se on selvää jo yksin pöytäkirjan perusteella, mutta myös muiden tekijöiden perusteella. Näistä kerron enemmän seuraavissa tarinoissa. Sen verran mainitsen vielä ”mittaustuloksista”, että nämä tulokset on saavutettu 80 mm paksulla betonivalulla tasan seitsemässä viikossa kevään ja alkukesän aikana (11.5. – 29.6.2011), jolloin ilmankosteuden keskiarvo on ollut noin 70 % (RH) ja lämpötila noin 14 °C. Talossa ei ole ollut minkäänlaista lämmitystä, eikä vaippakaan ole ollut missään mielessä tiivis. Rakennuskuivaimia talossa on ollut kaksi kappaletta pörisemässä osan aikaa (1 tai 2 kuivainta maksimissaan 40 % kokonaiskuivumisajasta). Kuivaimilla onkin saatu aikaiseksi hieman kuivemmat, joskin viileämmät kesäyöolosuhteet talomme välittömässä läheisyydessä. Betonivalun kuivattamisessa niistä ei kuitenkaan ole ollut mitään apua.

Seuraavaa tarinaa odotellessanne voitte leikkiä tuolla aiemmin julkaisemallani laskurilla. Kokeilkaa pääsettekö samaan tulokseen betonin kuivumisajassa.

1 kommentti:

  1. Ikävää, että sinulla on tällainen käynyt betonin kosteusmittauksen osalta. Ystäväni kanssa tuli keskusteltua mittauspalveluista työmailla ja eri kohteissa. Hän kertoi, että esimerkiksi teollisuuden mittauspalveluissa käytetään usein ulkoisia mittauspalveluita jotta puolueettomuudelta voidaan välttyä jos esimerkiksi on tilanne, missä jotain uutta on toimitettu tehtaalle tietyillä lupauksilla rakenteista. https://www.mittausjakalibrointipalvelu.fi/mittauspalvelu

    VastaaPoista