9.7.2015

Sauna - Osa 1 "Saunassa viha viilenee, harteilla taakka kevenee"

Hemmetti, että on taas päässyt vierähtämään aikaa edellisestä tarinasta. Mutta nyt mennään jälleen tarinoissa eteenpäin. Tällä kertaa palaan saunaamme ja sen hienoihin toteutusratkaisuihin. Saunasta olen tarinoinut jo useaan otteeseen aiemminkin, tosin lähinnä höyrynsulkujen (osa 1, osa 2 ja osa 3) osalta. Yksin noiden tarinoiden perusteella jotakuinkin kaikille lukijoille lienee selvää, ettei saunamme toteutus ole ihan parasta A-ryhmää. No, tilanne on sitten loppujen lopuksi vielä hieman karumpi kuin tähän mennessä selvinneiden asioiden perusteella kuvittelin.

Seuraavissa tarinoissa tullaan vilkaisemaan, miten virolainen rakennusmiesten aateli rakentaa saunan – ja suomalainen täysamatööri purkaa sen. Tässä osassa keskityn lähinnä alalauteiden asennukseen, eikä tarinassa ole mitään suurta dramatiikkaa, kunhan nyt kiinnitän huomiota muutamiin pikkuseikkoihin. Tulevissa osissa vilkaistaan sitten ylälauteiden ja eristysten asennuksia. Niin, tarinat etenevät tosiaan nurinkurisesti kalusteista pintoihin ja siitä sisäänpäin. Purkujärjestyksestä johtuen luonnollisesti. Ja kyllä, purkuhommiinhan tässä oli pakko ryhtyä. Perkele.

Saunan tilanne oli vielä muutama päivä sitten se, että pinnat olivat asennettuina kattopaneeleita lukuun ottamatta. Kattopaneelithan olin purkanut jo aikapäiviä sitten tavarantarkastustilaisuutta varten. Lauteet olivat paikoillaan samoin kuin kiuas. Kiukaassa ei tosin ollut kiviä, eikä sitä ollut edes kytketty. Niin no, ei se kiuas varsinaisesti ollutkaan paikoillaan. Saunaa ei siis ole päästy käyttämään vielä kertaakaan ja saunan osalta homma on seissyt paikallaan vuodesta 2011. Se, miksi korjauksiin ei ole päästy aiemmin, on taas sitten ihan oma tarinansa. Joka tapauksessa tulin nyt siihen tulokseen, että sauna laitetaan kuntoon tänä kesänä. Silläkin uhalla, että se joudutaan vielä myöhemmin purkamaan kokonaan.

Sauna meni siis purkuun. Ensimmäisenä irti lähtivät tietysti lauteet. Homma oli sinänsä yksinkertainen ja helppo. Laudetasot ja väliorret oli helppo nostaa pois, eikä itse rungonkaan purkamisessa ollut sen kummempia ongelmia. Muutama ruuvi ja pultti pois ja osat kasaan. Virolaiset ammattimiehemme, Lipasaar ja Anton, olivat vieläpä kaukaa viisaasti helpottaneet purkuhommaa jättämällä muutamia ruuveja rungosta kokonaan pois ja muutenkin asentaneet roippeet osittain seinäpaneeleiden varaan, joista ruuvien poisvääntäminen oli mukavan helppoa ja kevyttä. Kiitokset ammattimiehille tästä.

Mutta, mutta. Jos en ole taas aivan väärin ymmärtänyt, niin lauteiden rungot tulisi kiinnittää tukevasti seiniin myös siinä tapauksessa, että laiteiden etureunat ovat jalkojen varassa. Seiniin kiinnittäminen taas pitäisi tehdä joko riittävän tukevasti asennettuihin koolauksiin tai sitten erikseen asennettuihin tukipuihin. SPU-levyjä (Sauna-Satu tms.) käytettäessä paras tapa lienee erillisten tukipuiden asentaminen suoraan seinän runkoon, joihin lauteiden runko saadaan välikappaleiden avulla asennettua tukevasti näihin tukipuihin. Lauteiden kiinnittäminen koolauksiin ei siis tässä tapauksessa taida olla se tukevin ja kestävin mahdollinen ratkaisu. Jos en aivan väärin ole ymmärtänyt, niin tukevien liitosten yksi edellytyksistä on se, että kaikki liitoksessa olevat kappaleet ovat tiiviisti toisiaan vasten. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei liitoksessa ole ilmaa (tai heppoista höttöä) välissä vaan kaikki liitoksen kappaleet ovat todellakin tiukasti toisiaan vasten ja kappaleiden välille muodostuu näin riittävän suuri kitka. Liitoksen pitkäaikaisen kestävyyden edellytyksenä on tietysti myös se, että kaikki liitoksen kappaleet säilyttävät muotonsa, eikä liitos pääse muodonmuutosten vuoksi löystymään. SPU ei mielestäni oikein sovi tähän yhtälöön.

Lauteiden rakenne
Lauteiden malli ja runkorakenteet näkyvät noin suunnilleen oheisessa kuvassa. Jostakin syystä tuo tilausvahvistuksesta napattu kuva ei vastaa aivan täysin sitä, minkälainen lauteiden toimitettu runko sitten loppujen lopuksi oli. Mutta eipä siinä mitään hirveän suuria poikkeamia ole, erot ovat tuon alatason etuosan kohdalla. Ylälauteet ovat saunassa U-muodossa, eli kyseessä lienee ns. kehälauteet. Alataso kattaa niiden välisen alueen kokonaan samoin kuin kiukaan ympäristön. Kattamatonta tilaa ei ole kuin oviaukon kohdalla, josta tietysti käydään ylös alatasolle ja edelleen ylälauteille.

Ylälauteiden runko seisoo kuuden jalan varassa ja näiden lisäksi lauteiden runko tulee kiinnittää myös reunoista seiniin. Alataso on keskiosien osalta orsien varassa, jotka ovat puolestaan koukkuhelojen varassa. Orsien pohjassa on metalliholkit, joihin koukkuhelojen tapit luonnollisesti sopivat. Orret siis yksinkertaisesti vain painetaan noiden koukkuhelojen tappeihin kiinni. Koukkuheloja on sekä ylälauteiden jalkojen välissä olevissa poikkipuissa, seinään kiinnitettävissä kappaleissa että toisissa orsissa. Yhteensä koukkuheloja on kymmenen. Siivouksen kannalta tuo konstruktio on varmaankin varsin näppärä. Alatason rallit nousevat helposti pois paikoiltaan samoin kuin nuo orretkin ja näin siivoamisen pitäisi olla helppoa myös lauteiden alta. Saunan siivoamisesta ei kuitenkaan sattuneesta syystä ole vielä juurikaan päässyt käytännön kokemusta kertymään.

Lauderunkoa. Ympyröidyissä kohdissa koukkuhelat
kiinnitetty ainoastaan 3,5 x 25 ruuveilla.
Ohessa on myös valokuva rungosta ennen sen purkamista. Valokuvasta näkyy osittain se, miten tuo alatason runko on koostettu ja miten orret tukeutuvat eri pisteisiin. Koukkuhelat, joiden varassa orret ovat, pitäisi olla kiinnitetty 8 mm paksuilla pulteilla. Meidän asentajakaksikkomme oli tyytynyt kiinnittämään neljä helaa pultin sijaan kahdella 3,5 x 25 ruuvilla. Kuvassa näkyy ympyröitynä ne paikat, joissa tämä aikaa ja vaivaa säästävä toimenpide oli suoritettu. Sinälläänhän moinen kiinnitys on aika tukeva, mutta jos ja kun ruuvit kiskaistaan kiinni tekijämiehen varmaan tyyliin vähän turhan suurella momentilla ns. yli, niin kiinnityksen tukevuus tietysti hieman kärsii. Tiedä sitten, kuinka hyvin tämä säästöratkaisu olisi ajan saatossa kestänyt.

Alatasohässäkkä pitäisi kiinnittää myös seiniin. Kiukaan takana tuo kiinnitys ei nyt niin hirveän tarkkaa ole, siellä kun ei juurikaan tepastella. Mutta muualla se olisi mielestäni syytä tehdä tukevasti, alatasonkin päällä kun saattaa toisinaan olla jokunen kilo ruhoa.

Tässä vaiheessa lienee syytä tarkastella pikaisesti sitä, minkälainen tuo meidän saunan seinärakenne on.

Pinnassa on 15 mm paksut paneelit, jotka ovat kiinni 22 mm milliä paksuissa pystykoolauspuissa. Paneelien kiinnitys on tehty paneeliklipseillä. Koolauksen alla on 30 mm SPU AL –levy, joka on puolestaan kiinni joko harkkoseinässä tai puurungossa. SPU-levyn kiinnitys näyttäisi hoidetun koolauspuilla. Koolauspuut on puolestaan kiinnitetty Kahi-harkkoseiniin pikanauloilla ja puurunkoon joko nauloilla tai ruuveilla. Tosiaan, oviaukon seinä ja oviaukon viereinen seinä ovat Kahi-harkoista laadukkaasti muurattuja seiniä. Paneelin pinnan ja varsinaisen seinäpinnan välinen etäisyys on siis edellisten perusteella 67 mm.

Alatason seinään kiinnitettävien kappaleiden paksuus on 38 mm lukuun ottamatta yhtä pätkää, jossa kappale on 18 mm paksua vaneria. Seinään kiinnitettäviin kappaleisiin on jo tehtaalla lätkitty 4 mm vanerilaput, joilla varmistetaan se, että paneelin ja kiinnitettävän kappaleen väliin jää tuuletusrako. Toimituksen mukana on tullut lisää vanerilappuja, joita on sitten voitu tarpeen mukaan lätkiä runkokappaleiden ja paneelien väliin ja varmistaa rungon tukeva asennus runkoa venyttämättä. Meillä noita ylimääräisiä lappuja on jouduttu käyttämään peräseinää lukuun ottamatta kaikilla seinillä. Vasemmalla sivuseinällä kahta ylimääräistä päällekkäin ja oikealla yhtä, eli vasemmalla seinällä on ollut yhteensä kolme lappua päällekkäin, jolloin rungon etäisyys paneelista on ollut 12 mm, ja oikealla kaksi lappua päällekkäin ja runko näin ollen 8 mm etäisyydellä paneelista. Edellisistä seuraa se, että etäisyys varsinaiseen seinään on alatason seiniin kiinnitettävien kappaleiden kohdalla ollut jotakin 89 mm ja 117 mm väliltä.

Alatason kiinnitykset täkkipulteilla.
Ammattimiehemme ovat ankaran suunnittelun ja pähkäilyn jälkeen päätyneet käyttämään alatason seinäkiinnityksiin sekä 6 x 90 ruuveja että 8 x 90 täkkipultteja. No niin, edellisen perusteella on jo täysin selvää, ettei yksikään ruuvi tai pultti ole varsinaisessa seinässä kiinni. Parhaassa tapauksessa ne voisivat kuitenkin olla kiinni edes koolauksessa paneelien lisäksi. Meidän kohdallamme näistä "parhaista tapauksista" on tietysti ihan turha edes unelmoida.

Ohessa on kuva, jossa näkyy kaikki kiinnityskohdat sekä kiinnitysten erilaiset toteutukset täkkipulttien tapauksessa. Alataso oli kiinnitetty seiniin neljässä eri kohdassa yhdellä täkkipultilla ja näiden lisäksi yhdessä kiinnityskohdassa kahdella kansiruuvilla. Kiinnityskohtia oli siis kaiken kaikkiaan viisi. Nuo kansiruuvit olivat oviseinällä kiukaan takana lähellä paneelin ja koristekivien rajaa. Paikka on kuvassa merkitty harmaalla pallolla. Tässä kohdin ruuvit oli ammattimiesten varmuudella saatu osumaan hienosti koolauspuuhun. Täkkipulteista ei sitten puolestaan yksikään ollut osunut koolauspuuhun, ne olivat ainoastaan paneeleissa kiinni. Alatason seinäkiinnitykset ovat siis olleet käytännössä paneelien varassa. En tiedä, mutta melkeinpä uskaltaisin väittää, ettei paneelin varaan pitäisi tehdä mitään vähänkään raskaampia kiinnityksiä.

Katsotaanpa lopuksi vielä, miten nämä ehdat ammattimiehemme ovat suoriutuneet ylälauteiden jalkojen asennuksesta.

Rungon jaloista muodostuu ikään kuin kolme jalkaparia, joiden välissä on kulmien kohdalla viistot poikkituet, eli jalkaparit muodostavat ikään kuin kulmikkaan U:n. Näihin poikkitukiin lauteiden valmistaja on kaikessa ystävällisyydessään porannut ruuvien reiät jo valmiiksi – kaksi kuhunkin päähän. Asentajalle jää kuitenkin vielä ruuvien äärimmäisen vaativa ruuvaustehtävä. Ja siitä ei sitten ihan kuka tahansa amatööriräpeltäjä kunnialla suoriudukaan. Onneksi meillä on ollut ammattimiehet asialla.

Poikkitukien kiinnitykset ammattimiesten jäljiltä.
Oheisessa kuvassa näkyy, kuinka hienosti reipas kaksikkomme on suoriutunut tästä vaativasta tehtävästä. Kahdeksasta ruuvista paikoilleen on onnistuttu saamaan peräti neljä. Ja tämä on toki kaikin puolin hieno suoritus kun huomioidaan se, kuinka vaativasta tehtävästä on kyse. Ja onhan neljä kiinnitettyä ruuvia selvästi parempi tulos kuin esimerkiksi kolme. Mutta erityisen kunniamaininnan arvoista tässä on se, että ruuveja on onnistuttu laittamaan jokaiseen neljään poikkituen päähän.

Tämmöistä tällä kertaa. Ensi kerralla katsotaan, kuinka nämä nohevat innovaattorimme toteuttavat jousitetut ylälauteet.


4 kommenttia:

  1. "Pinnassa on 15 mm paksut paneelit, jotka ovat kiinni 22 mm milliä paksuissa pystykoolauspuissa."
    Paneelin paksuus ihan se normaali - mutta onko pystykoolaukset 22mm vähän ohutta kamaa? Vai jääkö näilläkin tarpeeksi tuuletusrakoa paneelien taakse? Meillä laitettiin 50x50 mm koolaukset, johon kiinnityskin tarvittaessa onnistuu jo aika tukevasti.

    Paneeliin kiinnitys on aina "väärä tapa" (pois lukien lämpömittarit, lämpötila-anturit, valaisimet yms. sen tapaiset kevyet härpäkkeet). Mutta joskus näkee kiukaitakin kiinnitettynä pelkästään paneeliin, ja kyllä ne sillä tavalla AsOy -maailman kerrostaloissa ja rivitaloissakin pysyvät kiinni jopa useamman vuoden. Lopulta alkavat roikkumaan kuitenkin tai romahtavat lattialle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noilla 22 mm koolauksilla pitäisi käsittääkseni jäädä ihan tarpeeksi tuuletusrakoa. Ainakin muistelen, että minimissään tuuletusraon tulisi olla 20 mm luokkaa. Suurempana ongelmana pitäisin sitä, että kolmella seinällä seinäpaneelien ja katon rajassa ei ole ollut käytännössä lainkaan tuuletusrakoa. Mutta tästä lisää tulevissa tarinoissa. Muutenkin olen enemmän huolissani siitä, että ovatko höyrynsulut tiiviitä. Tai no, en minä oikeastaan enää ole huolissani niistäkään kun tiedän jo, mikä tilanne niiden suhteen on.

      Tuosta paneeliin kiinnittämisestä olen täysin samaa mieltä kanssasi – se on väärä tapa. Siis vähänkään raskaampien esineiden/rakenteiden kohdalla. Ja lauteiden alataso kuuluu aika selvästi niihin raskaampiin härpäkkeisiin. Tässä meidän tapauksessamme on mielestäni ollut jo aikamoinen vaaramomentti olemassa, sikäli kun kiinnitys olisi päässyt pettämään yllättäen. Pahimmassa tapauksessa olisi saattanut käydä hyvinkin huonosti. En todellakaan ole täysin tyytyväinen näiden veijareidemme kädenjälkeen. Mutta se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä.

      Poista
  2. Purat ja rakennat nyt sitten itse?

    Mehän alamme muistuttaa toisiamme.

    Seuraavan talon rakennat sitten itse. Turha väittää vastaan. Been there dunnit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näinhän tässä näyttää käyneen. Mutta, tätähän tämä on ollut koko ajan sen jälkeen, kun potkin tuon Kekin kuviosta pihalle.

      ”Seuraavan talon rakennat sitten itse. Turha väittää vastaan. Been there dunnit.”

      You bet.

      Poista