Salaojat – Osa 3 ”Ei tarvita, mutta laitetaan silti. Asiakashan sen maksaa.”

No niin, jatketaan salaoja aiheella. Kaikille edelliset osat lukeneille lienee jo tullut selväksi, että meillä salaojat on asennettu aikanaan väärin ja vähintäänkin huolimattomasta. Virheitä ja suunnitelmapoikkeamia ei ole vastaavan työnjohtajan tarkastuksessa havaittu tai ne on kylmästi jätetty huomioimatta. Aineiston valossa uskaltaisin väittää, ettei salaojia ole ainakaan putkitusten osalta tarkastettu lainkaan.

Tällä kertaa kirjoitan vastaava työnjohtaja / rakennuskonsultti Jarmo Kekin minulle 12.6.2013 antamasta vastineesta, jossa Jarmo Kekki käsitteli myös talomme salaojitusta. Vastineessa Jarmo Kekki tuo esiin sen, ettei rakennuskohteemme tarvitse salaojitusta. Vastineessaan Jarmo Kekki kirjoittaa talomme salaojituksesta muun muassa seuraavasti:

”Saamani tiedon mukaan tilaaja ei ole ollut yhteydessä palkkaamaansa rakennesuunnittelijaan mm. salaoja-asiassa. 
Saamani tiedon mukaan tilaajan palkkaama rakennesuunnittelija on lausunut asiasta mm. seuraavaa:
Rakennuskohde ei tarvitse salaojitusta, koska rakennus on perustettu kokonaisuudessaan louhitun kallion päälle.
Rakennesuunnittelijan kanta asiassa perustuu mm. Suomen rakentamismääräyskokoelmaan  KOSTEUS Määräykset ja ohjeet 1998 C2, kohtaan 2.2
Asiasta suora lainaus:

2.2 Rakennuspohjan salaojitus
2.2.1
Rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, mikäli erikseen selvitettynä perusmaan vedenläpäisykyky todetaan riittävän hyväksi eikä korkein pohjaveden korkeus ole haitallinen.

Pohjaveden taso ei edellytä rakennuskohteeseen salaojituksen rakentamista.
Rakennuspohjan vedenläpäisykyky on erinomainen, koska rakennus on perustettu kokonaisuudessaan louhitun kallion päälle, niin kuin tilaaja valvojana on asian hyvin tiedostanut mm. tarkastuskäynneillään, tai ainakin olisi pitänyt tiedostaa.
Tasolouhittuun rakennuspohjaan on perustettu kunnallistekniikka yli roudattomaan syvyyteen kanaalilouhimalla ja muutoin viittaan edelliseen.
Kanaalikaivannon kautta mahdollinen vesi pääsee rakennuspohjalta siirtymään viimeistään pois.
Kanaalikaivanto on louhittu rakennuspohjasta poispäin viettäväksi ja sen korkeusasema on tasolouhintaa selkeästi alempana, joka mahdollistaa viimeistään sen, että rakennuspohjaan ei pääse kertymään vettä.
Kanaalikaivanto sijoittuu myös osittain rakennuksen alle, koska tekninen tila sijaitsee karkeasti arvioituna keskellä rakennuspohjaa.

Salaojajärjestelmä ei toimi rakennuspohjan kuivatuksessa, koska mm. salaojiin ei voi kertyä vettä, koska mahdollinen vesi joka tulisi salaojaputkeen imeytyy vettäläpäisevien rakennekerroksien kautta ensisijaisesti alaspäin maan vetovoiman johdosta.

Kokonaisuudessaan voidaan siis yksiselitteisesti todeta, että po. asennustyö on tehty täysin asianmukaisesti huomioiden määräykset sekä tilaajan vastuulla ollut rakennesuunnittelu. Vastaava työnjohtaja on täyttänyt velvollisuutensa 100%:sesti siltä osin, että perusmaan vedenläpäisykyky on todettu asiantuntijahavainnoin riittävän hyväksi eikä korkein pohjaveden korkeus ole haitallinen ja tältä osin toteutettu rakenne täyttää rakentamismääräyskokoelman laatuvaatimuksen.”

No niin, nyt kyllä lienee muutama muumi eksynyt laaksosta.

Miksi minä olisin ollut yhteydessä rakennesuunnittelijaamme salaoja-asiassa? Käsittääkseni rakennesuunnittelijallamme ei ole mitään tekemistä salaojien asennuksen, asennusvirheiden eikä tarkastuksenkaan kanssa.

Edellisen perusteella lienee selvää, että Jarmo Kekin näkemyksen mukaan rakennuskohteemme ei tarvitse salaojitusta. Tämän on lausunut Jarmo Kekin saaman tiedon mukaan rakennuskohteemme rakennesuunnittelija Kari Kekki. Mistä Jarmo Kekki on tämän tiedon saanut? Minulta ei ainakaan, eikä sanojensa mukaan myöskään itse rakennesuunnittelijalta. Vai onko rakennesuunnittelijamme kertonut Jarmo Kekille antaneensa jollekin taholle lausunnon, jonka mukaan rakennuskohteemme ei tarvitse salaojitusta? Kenelle rakennesuunnittelija on tämän ”lausunnon” antanut? Hassua, ettei tästä ole minkäänlaista dokumenttia olemassa, ainakaan sellaista, joka olisi toimitettu myös minulle. Tällaisessa asiassa pitäisi mielestäni olla selvää, että lausunnot annetaan kirjallisina ja ne toimitetaan myös minulle. Tarkemmin ottaen sanoisin, että lausunnot tulee toimittaa ensisijaisesti minulle. Asian käsittelyn kannalta olisi joka tapauksessa parempi, ettei näissä asioissa tukeuduttaisi huhupuheisiin.

Muutenkin pidän hieman omituisena, että rakennesuunnittelijamme auliisti lausuu Jarmo Kekille ja ilmeisesti myös muille tahoille jos vaikka mitä rakennuskohteeseemme liittyen, mutta minulle saakka lausunnot eivät rakennesuunnittelijalta tunnu kulkeutuvan. Saati, että minä saisin lausuntoja edes niitä erikseen pyytäessäni. Omituista, kun minä kuitenkin olen se, jolle rakennesuunnittelun laskut ovat tulleet. Esimerkkinä voisin esittää talomme routaeristyksen virheet, joista pyysin rakennesuunnittelijaa antamaan lausunnon koostamani dokumentin perusteella. Lähetin rakennesuunnittelijallemme sähköpostitse 16.5.2013 dokumentin, jossa oli kuvattuna talomme routaeristyksen virheitä ja pyysin rakennesuunnittelijaamme antamaan lausunnon routaeristysten asennuksesta mahdollisimman pikaisesti. Lausuntoa en ole edelleenkään saanut. Rakennesuunnittelijamme ei itse asiassa vaivautunut vastaamaan viestiini lainkaan. Siitä, onko viestini toimitettu perille, ei ole epäselvyyttä. Jostakin syystä rakennesuunnittelija kuitenkin tuntuu jakelevan näitä asiaan sopivia lausuntoja Jarmo Kekille ja muille hyvinkin auliisti mutta minulle ei edes kirjallisesta pyynnöstä. Olen nimittäin kuullut huhuja, että routaeristyksistäkin rakennesuunnittelijamme olisi lausunut jotakin jollekin taholle. Todella hämmästyttävää. Tuntuu siltä, että joidenkin tahojen käsitys toimeksisaajan / toimeksiantajan rooleista on päässyt jossain määrin hämärtymään.

Mutta palataan itse aiheeseen. Miten on mahdollista, ettei tällaisesta asiasta ilmoiteta asiakkaalle lainkaan ennen salaojituksen asennusta ja miksi salaojitus on ylipäätään asennettu jos sitä ei tarvita? Asia on Jarmo Kekin selvityksen mukaan ollut tiedossa jo ennen salaojajärjestelmän asennusta. Jarmo Kekkihän vakuuttaa, että ”perusmaan vedenläpäisykyky on todettu asiantuntijahavainnoin riittävän hyväksi”. Tämä ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että nimeltä mainitsematon asiantuntija, joka ei siis voi olla Jarmo Kekki itse, on käynyt paikan päällä omin silmin toteamassa perusmaan ja sen vedenläpäisykyvyn ennen salaojien asennusta. Olisikin ihan kiva tietää, kuka tämä mystinen asiantuntija on ollut? Asiasta olisi myös kiva saada jonkinlaista dokumenttia Jarmo Kekin väitteen tueksi.

Todellakin, miksi salaojajärjestelmä on suunniteltu, hankittu ja asennettu jos sitä ei tarvita? Minä olen maksanut salaojituksen suunnittelusta ja vieläpä kahdelle eri taholle – niin rakennesuunnittelijalle kuin LVI-suunnittelijallekin. Miksi, jos salaojitusta ei kerran tarvita? Noin ylipäätään on hieman omituista, että salaojien suunnitelmia on tilattu kahdelta eri suunnittelijalta.

Rakennuskonsultti on hankkinut salaojitusjärjestelmän materiaalit ja tarvikkeet rahteineen minun kustannuksellani. Miksi, jos salaojitusta ei tarvita?

Rakennuskonsultin hankkimat rakennusurakoitsija ja rakennusmiehet ovat asentaneet salaojajärjestelmän minun kustannuksellani. Miksi, jos salaojitusta ei tarvita?

Rakennuskonsultti on laskuttanut minua salaojajärjestelmän määrälaskennasta ja tilaamisesta, työvoiman hankinnasta, työvoiman ohjeistamisesta jne. Vastaava työnjohtaja on laskuttanut minua salaojituksen tarkastamisesta. Miksi, jos salaojitusta ei tarvita?

Kustannuksia on valitettavasti vaikea laskea tarkasti koska kaikki salaojiin liittyvät kustannukset ovat osia suuremmista kokonaisuuksista, enkä pysty määrittelemään, mikä salaojituksen osuus on tarkasti kustakin kokonaisuudesta. Se on kuitenkin täysin selvää, että kustannusten osalta puhutaan tuhansista euroista.

Joka tapauksessa minä olen siis maksanut tuhansia euroja järjestelmästä, jota talomme ei Jarmo Kekin mukaan tarvitse. Jokin tässä kuviossa nyt mättää – ja pahasti. Eikö projektin johdolla ole minkäänlaista vastuuta asiakkaalle aiheutuvista täysin turhista kustannuksista? Eikö konsultin ensisijainen tehtävä ole huolehtia toimeksiantajan edusta – myös taloudellisesta? Toimin itse muun muassa konsulttitehtävissä ja olen ilmeisesti ymmärtänyt oman roolini konsulttina hieman väärin koska minä olen aina lähtenyt siitä, että minun velvollisuuteni on toimia kaikessa toimeksiantajani edun mukaisesti, enkä voi asettaa esimerkiksi yhteistyökumppanieni etua toimeksiantajani edun edelle. Olen kokenut tehtäväkseni huolehtia omalta osaltani siitä, että toimeksiantaja saa sen, mitä tarvitsee ja toisaalta, ettei toimeksiantajalle koidu kustannuksia tarpeettomasti ja tarpeettomista asioista. Jarmo Kekin vastineen perusteella vaikuttaa siltä, että useat eri tahot ovat saaneet taloudellista hyötyä asiakkaan kustannuksella järjestelmästä, jota asiakkaan kohde ei tarvitse. Eikä tätä mielestäni voida tulkita asiakkaan eduksi – ei sitten millään logiikalla. Joksikin muuksi sen kaiketi voisi tulkita.

Tarpeettoman – siis Jarmo Kekin mukaan tarpeettoman – salaojajärjestelmän asennuksesta ovat hyötyneet taloudellisesti ainakin suunnittelijat (rakenne- ja LVI), järjestelmän myyjät (mm. Rautia Riihimäki, tukkuliikkeet), kuljetusliikkeet, maanrakennusurakoitsija, rakennusmiehet, vastaava työnjohtaja ja rakennuskonsultti. Minä taas puolestani en ole hyötynyt yhtään mitään – vaan päinvastoin menettänyt rahaa.

Jumalauta, siis ihan oikeasti. Suunnitellaan, hankitaan ja asennetaan asiakkaan kustannuksella järjestelmä, jota asiakkaan kohde ei tarvitse ja asennuskin hoidetaan päin persettä. Virheistähän ei ole mitään epäselvyyttä. Ja kuitenkin asennustyö on Jarmo Kekin näkemyksen mukaan tehty täysin asianmukaisesti, vastaava työnjohtaja on täyttänyt velvollisuutensa 100 prosenttisesti ja järjestelmä täyttää määräysten laatuvaatimukset. Huhuu, muumit! Muumit! Onko siellä laaksossa ketään?

Saatan käsitellä tuota määräystä ja sen tulkintaa vielä seuraavassa kirjoituksessani – jos jaksan. Saapa nähdä. Ehkäpä siirryn johonkin uuteen aiheeseen, niitä kun riittää.