Sadevesijärjestelmä - Osa 2 "Asja raskendab veel fakt..."

Käsittelen tässä tarinassa vielä rännikaivojen asennuksia ja meillä työskennelleeltä rakennusmieheltä asennusvirheisiin saamiani selityksiä. Käsittelen lyhyesti myös sadevesijärjestelmän purkukanavan sijoitusta, kun sitäkään ei oikein ole saatu asennettua suunnitelman mukaisesti.

Kuva 1. Routaeriste poistettu
rännikaivon ympäriltä.

Oheisessa kuvassa on yksi putkitusten toteutuksista osittain esiin kaivettuna ja kuvasta näkyy aika selvästi syöksytorville tulevien putkitusten järjettömyys. Tuon kohdalla lienee täysin selvää ettei kaivoa noin vain ”kohdisteta” syöksytorvelle vaan rännikaivon saaminen asiallisesti syöksytorven alle vaatii hieman enemmän työtä. Ensimmäisenä kaivetaan routaeristelevy esiin ja nostetaan se pois, kuten kuvan tilanteessa on jo tehty. Tämän jälkeen kaivetaan itse putkea esiin niin paljon, että putkea saadaan jatkettua syöksytorvelle saakka, jossa putki nostetaan käyrällä pystysuoraan ylös. Sitten laitetaan uusi eristelevy paikoilleen tai leikellään vanhaan eristelevyyn uusi reikä, laitetaan eriste paikoilleen ja tilkitään vanha putken reikä. Heitellään maat päälle ja vähän tiivistellään niitä. Helppoa ja yksinkertaista.

Tilanne olisi tietenkin hieman hankalampi, jos routaeristys olisi toteutettu kahdella, limittäin asetetulla routaeristelevykerroksella. Siinähän saattaisi mennä jo hermotkin rännikaivoja kohdistellessa.

Niinpä niin, tässähän ei todellakaan ole järjen hiventäkään. Mutta mitäpä sillä on väliä, tuntitöillä kun tehdään ja asiakas maksaa. Kuten aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, niin vastaava tilanne oli neljän kaivon kohdalla ja ainoastaan yhden orvon pirun kohdalla olisi selvitty rännikaivon ”kohdistamisella”.

Kaikin puolin helpompaa ja järkevämpää olisi jo ensimmäisellä asennuskerralla nostaa putki ylös syöksytorvelle edes suunnilleen oikeassa paikassa ja jos ei muuta, niin ainakin riittävän lähellä sokkelia. Eikä tämän pitäisi olla edes erityisen vaikeaa, sillä sitä vartenhan niitä suunnitelmia laaditaan, että putket saadaan oikeille paikoilleen. Vai olenko jotenkin erehtynyt suunnitelmien roolista rakentamisessa? Mielestäni rakennusmiehiltä voidaan vaatia sen verran järkeä, että he ymmärtäisivät, ettei syöksytorvi missään tapauksessa tule puolen metrin päähän sokkelista.

Reipas rakennusmiehemme Janar Lipasaar on myöhemmin selitellyt näitä kohdistamisvirheitä muun muassa seuraavasti:

”Asja raskendab veel fakt, et majal on erilises nurgalauas, seoses sellega pole ka teada kuhu tälselt vihmavee torud tulevad.” 

”Projektides pole märgitud sadevee torude asukoha mõõte.” 

”Vundamendi ehituse ajal ei ole tellija andnud infot, kuhu tulevad vihmavee torud.”

Rakennusmies tosiaankin lähestyi minua muutamaan otteeseen vironkielisillä sähköpostiviesteillä vaikka osaa toki suomeakin ja tietää varmasti, etten minä osaa viron kieltä. Mitä taas tulee varsinaiseen sisältöön, niin sanoisin, ettei rakennusmies ole suinkaan itse sitä kirjoittanut. Tämä taas pistää hieman miettimään, mikä näiden asiaan liittyvien eri tahojen välinen suhde todellisuudessa oikein on. Mutta sadevesijärjestelmän virheitä rakennusmies selitti viiden kohdan listalla ja näistä selityksistä kolme olen esittänyt edellä, tosin eri järjestyksessä kuin ne listassa olivat. Kaksi muuta selitystä kuuluivat suunnilleen siten, että asennus on tehty tuntitöinä eikä työtä ole tehty valmiiksi sekä siten, että kaivot asennetaan lopulliseen paikkaansa sen jälkeen kun syöksytorvet on asennettu.

Kuva 2. Todella erikoiset
nurkkalaudat, jotka haittaavat
ikävästi rännikaivojen
asennusta oikeaan paikkaan.

Ensimmäinen selitys tarkoittanee sitä, että meillä on erikoiset nurkkalaudat eikä näin ollen ole ollut tarkasti selvää, mihin kohtaan (syöksytorvet?) tulevat. Niinpä niin, meillä tosiaan on niin erikoiset nurkkalaudat (kuva 2), että kaivot piti niiden vuoksi asentaa puolen metrin päähän sokkelista. Ihan kivasti keksitty selitys, eihän siinä mitään. Ikävä kyllä selitys ei ole validi – meillä ei ole nurkkalautoina puolen metrin paksuisia palkkeja. Nurkkalautojen paksuuksissa puhutaan käsittääkseni korkeintaan millien, eikä suinkaan desimetrien eroista. Nurkkalautojen leveyden ei taas mielestäni pitäisi vaikuttaa millään tavoin siihen, kuinka kauas sokkelista rännikaivot asennetaan. Ja vaikka taloon tulisi kuinka erikoiset nurkkalaudat, niin eikö ammattilaisen pitäisi osata asentaa rännikaivot siltikin edes suunnilleen oikeille paikoilleen?

Kuva 3. Jos suunnitelmaan ei ole merkitty
tarkkoja mittoja, kannattaa kaivot tällöin
asentaa riittävän etäälle sokkelista etteivät
ne vahingossakaan tule syöksytorvien alle.

Edellisen lisäksi selityspatteriin kuului myös se, ettei suunnitelmiin ole merkitty sadevesiputkien (syöksytorvien?) sijoituspaikkojen mittoja. Tämähän se selittääkin rännikaivojen asennuksen puolen metrin päähän sokkelista. Voisiko ammattilaisilta odottaa, että osaisivat arvioida rännikaivojen etäisyydet sokkelista edes jollakin järkevällä tasolla? Tai osaisivat laittaa kaivot edes suunnitelman mukaiseen nurkkaan tai oikealle seinälinjalle. Mutta ilmeisesti tämä on ylivoimaista, jos suunnitelmaan ei ole merkitty mittoja. Itse en tosin ymmärrä, miten mittojen lisääminen suunnitelmaan olisi auttanut asentamaan esimerkiksi nuo puuttuvat kaivot tai asentamaan kaivot suunnitelman mukaiselle puolelle nurkkaa. Mutta minähän en olekaan rakennusalan ammattilainen.

Jos nuo kaksi ensimmäisenä esittelemääni selitystä eivät ole ihan terävimmästä päästä, niin viimeiseksi jättämäni selitys nykäiseekin sitten selitysten typeryyden ihan omiin sfääreihinsä.

Kuva 4. Jos suunnitelmaan ei ole
merkitty tarkkoja mittoja, kannattaa
rännikaivo ehdottomasti asentaa
toiselle puolelle nurkkaa kuin mihin
se suunnitelmassa on piirretty.

Viimeinen selitys kuuluu suunnilleen siten, ettei tilaaja ole perustusten teon aikana kertonut sitä, mihin sadevesiputket (syöksytorvet?) tulevat. Mitä, miten niin tilaaja ei ole kertonut syöksytorvien sijaintia? Onhan työmaalla ollut sadevesijärjestelmän suunnitelma, onhan? Jos ei, niin rakennusmiehen sormi osoittaa silloin kyllä ihan väärään suuntaan, sillä vastaava työnjohtaja huolehtii siitä, että ”rakennustyömaalla ovat käytettävissä hyväksytyt piirustukset ja tarvittavat erityispiirustukset”.

Eivätkö rakennusmiehet todellakaan kykene hahmottamaan sitä, että jos suunnitelmaan on johonkin paikkaan piirretty rännikaivo, niin tällöin suunnilleen niille samoille sijoille olisi tarkoitus laittaa myös syöksytorvi. Kyllähän ammattilaisen tulee kyetä hahmottamaan, mihin kohtaan se syöksytorvi siihen seinään suunnilleen tulee. Ja nythän ei puhuta mistään millintarkasta asennuksesta, koska ne rännikaivothan voidaan lopuksi kohdistaa syöksytorvien alle. Ihan oikeasti, kädestä pitäenkö rännikaivojen paikat olisi pitänyt käydä ammattilaisille näyttämässä?

Rakennusmiehille ei ole kerrottu mihin syöksytorvet tulevat, joten nämä jäätävän rautaiset ammattilaiset päättävät jättää kaksi suunnitelmaan piirrettyä rännikaivoa kokonaan asentamatta, asentaa jäljelle jääneistä viidestä kaivosta kaksi suunnitelmasta poikkeavaan paikkaan ja ylipäätään asentaa putket niin, etteivät rännikaivot tule vahingossakaan osumaan lähellekään syöksytorvia. Tätä ei yksinkertaisesti voi kommentoida kuin lainaamalla Einsteinin suuhun laitettuja sanoja: ”Two things are infinite: the universe and human stupidity; and I'm not sure about the universe.”

Tiedän, että seuraava saattaa kuulostaa aivan liian radikaalilta toimenpide-ehdotukselta, mutta jos rakennusmiehillä ei ole tietoa siitä mihin rännikaivot pitäisi asentaa, niin voisiko tällaisissa tilanteissa mitenkään ajatella, että kysyisi asiaan tarkennusta joltakin taholta joka saattaisi asiasta tietää? Jos tämä taho ei osaa antaa asiaan tarkennusta, voisiko tätä tahoa kenties mitenkään pyytää selvittämään asiaa? Ensimmäisenä tulee mieleeni, että meidän tapauksessamme tällainen taho olisi voinut olla esimerkiksi vastaava työnjohtaja / pääsuunnittelija / rakennussuunnittelija / rakennuskonsultti / projektin johtaja Jarmo Kekki. Siis se sama taho, joka rakennusmiehet on työmaalle hankkinut ja työtehtävistä heidän kanssaan sopinut. Viimeisessä hädässä olisi voitu ottaa yhteyttä jopa tilaajaan ja jos hänkään ei olisi osannut vastata asiaan, niin pyytää häntä selvittämään asiaa. Olisiko tällainen lähestymistapa voinut olla toimivampi sen sijaan, että lätkittiin kaivoja silmät ummessa sinne tänne?

Joka tapauksessa pidän tietämättömyyteen vetoamista todella säälittävänä ja lapsellisena, varsinkin jos ei ole yritettykään selvittää asiaa. Lähtökohta kun kuitenkin on se, ettei mitään asennuksia tehdä, ellei ole selvillä miten asennus tulee tehdä. Ja asennustöiden aikaan ainakaan minulta ei taatusti ole tiedusteltu mitään sadevesiputkituksiin liittyen. Nämä ovat jälleen niitä selityksiä, joita voi odottaa alakoululaiselta, ei aikuiselta ihmiseltä – eikä varsinkaan ammattilaiselta.

Selityksiä kyllä siis riittää, mutta yhtäkään järkevää selitystä en ole vielä saanut. No, syy tähän lienee ilmeinen. Sitä en tosin vieläkään ymmärrä, että miksi Janar Lipasaar selittelee näitä virheitä, hänellä kun ei tietojeni mukaan ole mitään tekemistä niiden kanssa.

Kuva 5. Purkukanavan sijainti.

Mainitsin edellisessä kirjoituksessa ettei purkukanava ollut aivan siinä, missä sen suunnitelman mukaan olisi pitänyt olla. Oheisessa kuvassa näkyy suunnitelman mukainen purkukanavan paikka merkittynä oranssilla nuolella ja sinisellä renkaalla olen merkinnyt paikan, josta purkukanava suunnilleen todellisuudessa lähti. Eihän tuossa nyt suuri heitto ole, ainoastaan noin 6 metriä. Eikä tämän päivän rakentamisessa muutama metri sinne tänne merkitse yhtään mitään, eihän? Paitsi ehkä siinä tilanteessa, että joskus tulevaisuudessa joudutaan esimerkiksi kaivamaan sadevesien purkukanavan liittymäkohta esiin. Tällöin voisi olla ihan kiva, jos toteutus vastaisi suunnitelmaa eikä liittymäkohdan löytämiseksi tarvitsisi kaivaa puolta pihaa auki.

Tämäkin muutos olisi tietysti pitänyt merkitä suunnitelmiin, vaan eipä ole näin tehty. Tämä nyt ei tietenkään ole mikään yllätys. Eihän niitä muitakaan muutoksia ole suunnitelmiin merkitty, niin miksi ihmeessä tätäkään olisi.

Kuva 6. Purkukanavan lähtö.

Mitä taas tulee itse purkukanavaan ja sen lähtöön, niin sen olisi kaiketi voinut tehdä vähän järkevämminkin kuin miten se meillä oli tehty. Meillä purkukanava lähti T-haaralla eri suunnista tulevista putkituksista, joka ei kai sinällään ole väärin, mutta ei se kyllä ihan järkevimpiäkään ratkaisuja ole. Varsinkaan kun haaraan tulevien putkien kaadot eivät olleet ihan viimeisen päälle. Eli tuo meillä ollut purku ei taatusti ole ollut tehokkain mahdollinen. Suoraan sanoen en lainkaan ymmärrä, miksi tuo on tehty noin ja miksi purkukanavan lähtö on laitettu tuohon kohtaan.

Korjausten yhteydessä muutin purkukanavan edes suunnilleen sinne, missä sen suunnitelman mukaan pitäisi olla. Samalla vaihdoin myös kaikki T-haaroilla olevat liitännät Y-haaroiksi. Meillähän oli osa rännikaivoilta tulevista putkista liitetty niin ikään T-haaroilla ”runkoputkeen” eikä siinäkään kyllä meidän tapauksessamme ollut juurikaan järkeä.

Kuten jo aiemmassa osassa mainitsin, niin näkemykseni mukaan Jarmo Kekki on taatusti ollut tietoinen siitä, ettei rännikaivoja voida kohdistaa noin vain syöksytorvien alle vaan tämä vaatii huomattavasti suurempia toimenpiteitä. Ja Jarmo Kekki on taatusti ollut tietoinen siitä, että kyseessä on selkeä asennusvirhe. Sikäli kun Jarmo Kekki on vilkaissutkaan suunnitelmaa, hän on taatusti ollut tietoinen myös siitä, ettei toteutus vastaa suunnitelmaa likimainkaan. Ammattilainen ei voi olla havaitsematta kahta puuttuvaa rännikaivoa. Ja virheisiin puuttumisen sijaan Jarmo Kekki on koko ajan vakuuttanut minulle, että tilanne on aivan normaali, eikä asiassa ole mitään ongelmaa. Eikä Jarmo Kekki ole missään vaiheessa tuonut esiin sitäkään, ettei suunnitelmaa ole noudatettu kaikilta osin. Mutta, palaan tähän asiaan seuraavassa osassa.

Seuraavassa osassa käsittelen myös tuota ylimääräistä, siis Jarmo Kekin mukaan ylimääräistä, syöksytorvea ja Jarmo Kekin siihen antamaa mielenkiintoista selitystä. Pysykää kuulolla.