Radonkanavisto - Osa 1 "Mahtuu, mahtuu, kyllä se mahtuu."

No niin, ja taas mennään eteenpäin kohti katkeraa loppua. Edellisissä tarinoissa sain radonsuojaukset käsiteltyä tiivistysten osalta jotakuinkin loppuun. Tässä tarinassa pysytään edelleen radonin kimpussa, mutta tällä kertaa tarkastelun kohteena on radonputkitus, joka meillekin on tietenkin asennettu. Niin no, minä en osaa sanoa siitä muuta kuin sen, että sitä on asennettu ainakin jonkinlainen pätkä. Entisen vastaavan työnjohtajamme asiakirjoihin tekemien merkintöjen mukaan putkitus on tietenkin asennettu asianmukaisesti. Ikävä kyllä luotto entiseen vastaavaan työnjohtajaan on tässä tyhjässä päässä pyöreä nolla.

Radonkanaviston toteutuksesta annetaan ohjeita jo edellisissä radonin torjuntaa käsittelevissä tarinoissani mainitsemissani RT-korteissa RT 81-11099 ja RT 81-10791. Näistä 11099 on uudempi, 2012 julkaistu kortti. Putkitusten osalta korteissa ei suuria eroja ole, mutta vaikuttaisi siltä, että uudemmassa kortissa ohjeet on annettu hieman yksiselitteisemmin ja tarkemmin. En viitsi käydä putkitusten ohjeita kokonaisuudessaan läpi, koska ohjeita on paljon, eivätkä ne suurimmalta osin ole relevantteja tämän tarinan suhteen. Tämä taas johtuu siitä, että minulla ei ole harmaintakaan aavistusta siitä, miten varsinainen imukanavisto on meillä toteutettu. Mutta jos nyt katsotaan näitä muita Jarmo Kekin hankkimien rakennusmiesten tekemisiä, ja Jarmo Kekin ”tarkastamia” työvaiheita, niin todennäköisyys radonputkituksen asianmukaiselle toteutukselle on mielestäni aika minimaalinen. Täytyy varmaan napata putki jossakin vaiheessa poikki ja tuupata kamera putkeen. Sillä saisi ainakin viitettä siitä, onko putkitus millään järjellisellä tavalla asennettu.

Keskityn tässä tarinassa lähinnä siirto- ja poistokanavien osuuteen koko radonkanaviston sijaan. Mutta toki käsittelen imukanavistoakin vastaavan työnjohtajan tarkastusten kohdalla, minulla kun on jonkin verran vaikeuksia hahmottaa sitä, milloin ja miten entinen vastaava työnjohtajamme on kanaviston tarkastanut.

Kuva 1. Radonkanavisto.

Mennäänpä niihin ohjeisiin. RT-korttien mukaan radonkanavisto koostuu perusmallissa kolmesta eri osasta, jotka ovat imukanavisto, siirtokanava ja poistokanava. Imukanavisto on siis se osa putkitusta, joka asennetaan salaojakerrokseen keräämään radonkaasua alapohjasta ja imukanavisto toteutettaneen poikkeuksetta salaojaputkella. Siirtokanava on se osa kanavistoa, joka siirtää radonkaasun imukanavistosta poistokanavaan, mikäli poistoa ei voida tehdä suoraan imukanavistosta. Siirtokanava voitaneen toteuttaa esimerkiksi sadevesiputkella vaikka RT-korttien ohjeiden mukaan siirtokanava tulisikin toteuttaa viemäriputkella. Poistokanava on puolestaan se osa kanavistoa, joka siirtää radonkaasun lopulta alapohjasta ulos. Poistokanava lähtee siis alapohjasta ylös, ja mieluiten pystysuoraan koko matkalta. Poistokanavan tulisi ohjeiden mukaan olla kokonaisuudessaan viemäriputkea, ei sadevesiputkea. Tosin Uponorin uusien ohjeiden mukaan poistokanava voidaan toteuttaa myös sadevesiputkella aina ulos saakka. Mutta nämä ohjeet on laadittu vasta elokuussa 2011, joten ne eivät ole koskeneet meidän rakennuskohdettamme sillä Uponorinkin aikaisempien ohjeiden mukaan poistokanava tulisi toteuttaa viemäriputkella, aivan kuten RT-korttien ohjeissa.

Kuva 2. Radonkanavisto LVI-suunnitelmassa.

LVI-suunnittelijamme on tietenkin suunnitellut putkituksen ja oheisessa kuvassa 2 nähdään LVI-suunnittelijan laatima suunnitelma. Suunnitelmasta nähdään, miten putkitus on suunniteltu kiertämään alapohjassa. Suunnitelman mukaan poistokanavan pitäisi olla teknisen tilan vasemmassa peränurkassa ovelta päin katsottuna. Oheista kuvasta on hankala hahmottaa maalämpöpumpun sijaintia, mutta se on kuitenkin piirretty suunnitelmaan teknisen tilan peräseinälle. Eli poistokanavan olisi tarkoitus kulkea ylös katolle maalämpöpumpun takaa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin imu- ja siirtokanaviemme tilasta ja toteutuksesta en osaa sanoa tässä vaiheessa yhtään mitään. Meillä pitäisi tietenkin olla imukanavisto asennettuna suunnitelman mukaisesti. Sitä en tiedä, onko se. Enkä usko, että entinen vastaava työnjohtajamme tietää yhtään sen paremmin. Sen verran tiedän, että ainakin poistokanava on asennettu ja se vaikuttaisi pääosin olevan asianmukainen ja ohjeiden mukaan toteutettu betonilaatan pinnasta katolle saakka.

Kuva 3. Imukanavan vienti
perustusten läpi.

Imukanaviston toteutuksessa ei pitäisi meidän tapauksessamme olla mitään ihmeellistä. Yksinkertainen homma. Ainoat vähänkään haastavammat kohdat ovat väliseinälinjan perustusten läpiviennit keittiön ja olohuoneen välillä sekä siirtokanavan osuudella. Ohjeiden mukaan läpivienti tulee toteuttaa siten, että imukanava muutetaan läpiviennin kohdalla tiiviiksi putkeksi tai imukanava sijoitetaan tiiviin putken sisään. Tiiviin osuuden tulisi olla noin 1,2 m pituinen.

Meillä poistokanava on toteutettu osittain sadevesiputkella, eli kanava on tuotu betonilaatan läpi sadevesiputkena ja betonilaatasta ylöspäin kanava jatkuu viemäriputkena ylös katolle saakka. Tämä ei esimerkiksi Uponorin uusien ohjeiden mukaan ole ongelma, vaikka RT-korttien mukaan sekä siirto- että poistokanava olisikin syytä toteuttaa viemäriputkella. En tiedä, mikä siihen on loppujen lopuksi syynä, että RT-korttien mukaan poistokanavan tulisi olla juuri viemäriputkea eikä esimerkiksi sadevesiputkea. Epäilen, että kyse on putken tiiveydestä, ja erityisesti liitoskohtien tiiveydestä. Toinen tekijä saattaa olla putken jäykkyys. Ongelmamme ei varsinaisesti olekaan itse poistokanavassa vaan sen sijoituksessa. No, onhan poistokanavassa toki se ongelma, ettei betonilaatan läpivientiä ole lainkaan tiivistetty, eikä sitä enää millään järjellisellä tavalla saakaan tiivistettyä, kuten jäljempänä olevista kuvista voinette helposti todeta.

Edellisten tarinoiden perusteella lienee jo selvää, että meillä on jonkinasteinen ongelma radonin suhteen ja asialle täytyy tehdä jotakin. Tiivistysten osalta peli on ainakin osittain menetetty, joten seuraavaksi vaihtoehdoksi jäänee huippuimurin asentaminen radonkanavistoon. Tämä saattaa olla riittävä ratkaisu, jos tuo imukanavisto vain on asianmukainen. Tulin jossakin aiemmassa tarinassani maininneeksi, että itse pidän järkevimpänä tukeutua ensisijaisesti passiivisiin suojauksiin aktiivisten sijaan, joihin imurikin kuuluu. Yksi syy tähän on se, että kaikki aktiiviset järjestelmät vaativat enemmän tai vähemmän niiden toiminnan seurantaa ja huoltoa, toisin kuin passiiviset. Mutta imurin käyttöön liittyy muitakin mahdollisia ongelmia. Tämä selviää muun muassa RT-11099 kortista, jossa asiasta mainitaan seuraavasti:

Tuuletusjärjestelmän mahdollisuudet alentaa radonpitoisuutta ovat rajalliset huippuimurilla varustettunakin. Erityisesti kohteissa, joissa rakenteiden puutteellisten tiivistysten lisäksi on karkeaa täyttöainesta ja mahdollisesti vielä karkeaa ainesta perusmuurin ala- ja ulkopuolella, tuuletusjärjestelmä saattaa olla kyllin tehokas vain erittäin suurilla ilmavirroilla. Ilmavirta, jolla saavutetaan riittävä alenema radonpitoisuudessa, saattaa ylittää mitoitusilmavirran moninkertaisesti. Mitoitusilmavirran ylittyminen saattaa johtaa kylmä- tai routaongelmiin. Tiivistystyöt tulee tämän vuoksi tehdä huolella eikä jättää torjuntaa yksin tuuletusjärjestelmän varaan.

Tuossakin sanotaan mielestäni vähintäänkin selvästi ja ymmärrettävästi, että tiivistykset tulisi tehdä huolellisesti siitäkin huolimatta, että kanavistoon asennetaan imuri. Tämänkin perusteella on hämmästyttävää, kuinka pahasti alan ammattilaiset tuntuvat ylenkatsovan tiivistysten merkitystä.

Kuva 4. Poistokanava eristettynä
oikeassa reunassa.

Niin, se kanavan sijainti. Suunnitelman mukaan poistokanavan pitäisi olla teknisen tilan vasemmassa peränurkassa. Oheisessa kuvassa 4 poistokanavaa näkyy vähän kuvan vasemmassa reunassa. Kuvan ottohetkellä kanava oli jo eristettynä Armaflexillä ja muutenkin niin sanotusti valmis. Mutta ei näytä minusta peränurkalta tuo sijainti.

Itse tulin kiinnittäneeksi asiaan huomiota jossakin vaiheessa kesää 2011, kun ihmettelin, kuinka ihmeessä nämä meidän sankarimme ovat aikoneet saada maalämpöpumpun mahtumaan tekniseen tilaan suunnitelman mukaiseen paikkaan. Mittailin tuolloin teknisessä tilassa maalämpöpumpun paikkaa ja totesin omien mittausteni perusteella, ettei pumppu siihen paikkaan kyllä millään mahdu, mihin se suunnitelman mukaan kuuluisi.

Kuva 5. Putkien etäisyys teknisen
tilan peräseinästä.

Meillä on Lämpöässä V-13 pumppu, jossa on myös lämminvesivaraaja samassa paketissa. Pumpun leveys on 105 cm ja syvyys 65 cm. Asennusohjeiden mukaan pumppu tulisi asentaa minimissään 5 cm päähän seinistä ja pumpun oikealla puolella pitäisi olla matkaa seinään vähintään 50 cm. Kuvasta 4 näkyy, että putkien väli on suunnilleen 98 cm. Kuvasta 5 puolestaan nähdään, että kuvassa näkyvät putket ovat noin 45 cm päässä teknisen tilan peräseinästä. Tuohon pitäisi sitten saada maalämpöpumppu mahtumaan. Justiinsa. Tässä vaiheessa se tuolloinkin jo ikävän tutuksi käynyt v-käydä lähti jälleen hienoiseen nousuun.

Olin asiasta luonnollisesti yhteydessä (sähköpostitse) silloiseen vastaavaan työnjohtajaamme Jarmo Kekkiin ja totesin hänelle aikalailla ykskantaan, ettei maalämpöpumppu nähdäkseni mahdu tekniseen tilaan. Jarmo Kekki vastasi toteamukseeni seuraavasti:

”Tämän asian olen jo katsonut Janarin kanssa viimeviikolla.
Toinen suojaputki on pois linjasta ja se katkaistaan lattiantasosta, kuten muutkin suojaputket. Sitten kone mahtuu.”

Tässä vastauksessa on pari hauskaa juttua. Ensinnäkään Jarmo Kekki ei sanallakaan mainitse, tai edes vihjaa siihen suuntaan, että myös poistokanava olisi täysin väärässä paikassa. Toinen juttu on se, että hän kertoo olevansa täysin tietoinen ongelmasta ja katsoneensa asian Janarin kanssa jo viime viikolla. Minulle ei kuitenkaan katsonut olevan mitään aihetta ilmoittaa asiasta? No, mitäs sitä nyt moisista, eihän sitä ennenkään ole asiakkaita tällaisilla pikku seikoilla ole vaivattu. Itse en jakanut Jarmo Kekin huoletonta näkemystä ja olinkin tuossa vaiheessa jo aika varma siitä, ettei tämä tule päättymään hyvin.

Toisinaan sitä vaan yksinkertaisesti vituttaa olla oikeassa. Niin, tämä Jarmo Kekin ja Janar Lipasaaren viimeistäkin yksityiskohtaa myöden viilattu suunnitelma ei sitten todellakaan toiminut. Maalämpöpumpun sijoituksessa päädyttiin lopulta varsinaiseen ad hoc ratkaisuun. Maalämpöpumppu jouduttiin laskemaan parikymmentä senttiä korkean, kakkosnelosista kyhätyn jalustan päälle. Ja minkä vuoksi? Yksinkertaisesti sen vuoksi, että osa putkista, ennen kaikkea poistokanava, on tuotu betonivalun läpi vääristä paikoista. Radonin poistokanavan lisäksi maanlämpökaivolta tulevat putket on tuotu maalämpöpumppua ajatellen huonosta paikasta betonivalun läpi. Eikä niidenkään sijaintia ei ole tarkastanut sen enempää vastaava työnjohtaja kuin erityisalojen työnjohtajakaan. Ja kuinka erityisalojen työnjohtaja olisikaan voinut, kun meillä ei ole ollut erityisalojen työnjohtajia rakennustyön aikana lainkaan. Eikä ole muuten vieläkään.

Kuva 5. Mikäs se sieltä ujosti
kurkistelee?

Kuvassa 6 näkyy tätä ammattilaisten viimeisen päälle harkittua jalustaratkaisua ja kuvassa näkyy myös poistokanava kurkistelemassa ujosti maalämpöpumpun alta. Voin vain toivoa, että tuo jalustaräpellys kestää pumpun (~ 1000 kg) painon seuraavat parikymmentä vuotta. "Sitten kone mahtuu", juu, helvetin hyvä suunnitelma. Seuraavalla kerralla sitten mittanauha mukaan.

Mutta siitä poistokanavasta. Niin, meillä on nyt sitten poistokanavan läpivienti, tai pitäisikö sanoa läpituonti, maalämpöpumpun alla. Pumpun alta kanava on sitten tuotu varsinaisella mutkahässäkällä pumpun eteen, josta se nousee ylös pumpun etupuolella kääntyäkseen taas takaisin suunnilleen suunnitelman mukaiselle linjalleen. Kanava on jouduttu vielä kuristamaankin 110 mm putkesta 75 mm putkeksi ja pumpun ohituksen jälkeen takaisin 110 mm putkeksi, jotta se olisi saatu kulkemaan edes jotenkin järkevästi pumpun editse. Kaiken kaikkiaan tämä poistokanava- ja maalämpöpumppuseikkailu on jo tähän mennessä ollut varsinainen farssi. Ikävä kyllä tämä farssi jatkuu vielä, enkä uskalla edes arvioida, miten se tulee päättymään.

Kuva 6. Poistokanava.

Putkiurakoitsijamme ovat ensin asentaneet poistokanavan betonivalusta ylöspäin ja luonnollisesti myös eristäneet sen, kuten kuvista 4 ja 5 nähdään. Tämän jälkeen poistokanava on purettu betonilaatan yläpuoliselta osalta, jotta maalämpöpumppu on saatu paikalleen. Tämä ei tietenkään ollut ihan yksinkertaisimmasta päästä oleva temppu, maalämpöpumppu jouduttiin nimittäin kiepauttamaan paikoilleen nostotaljan avulla. Nyt meillä on sitten sellainen tilanne, jossa maalämpöpumppua ei ongelmatilanteessa saada teknisestä tilasta pois muuten kuin purkamalla jotakuinkin kaikki LVI-asennukset tai se saamarin pumppu itse. Maalämpöpumpun ”paikoilleen” saamisen jälkeen putkiurakoitsijamme ovat asentaneet ja eristäneet poistokanavan uudelleen siten, että nyt se kiertää maalämpöpumpun. Muutamia satasia taas taivaan tuuliin.

Uudelleenasennuksen jälkeen eristys ei kuitenkaan ole enää ihan säädösten mukainen, kanavaa ei nimittäin ole eristetty koko matkalta vaan vasta mutkahässäkästä ylöspäin. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää putkiurakoitsijaa millään muotoa koska eristystä ei vain yksinkertaisesti ole voinut maalämpöpumpun paikoilleen laittamisen jälkeen asentaa mitenkään muuten. Tilanne on joka tapauksessa se, että putkesta on osa eristämättä ja tämä aiheuttaa sen, että kosteus pääsee kondensoitumaan putken pintaan ja tiputtelemaan siitä teknisen tilan lattialle.

Maalämpöpumpun ovat sijoittaneet paikoilleen käsittääkseni nämä meidän virolaiset rakennusmiehemme ja nämä sankarit onnistuivat sijoittamaan pumpun näppärästi siten, että se otti kiinni seiniin kahdelta sivulta. Pumpun käydessä meillä olikin sitten kunnon tärinä päällä koko talossa. Itse asiassa pelkäsin jo, että alakerran WC:n laatoitukset varisevat pikku hiljaa lattialle, jos tärinää ei saada loppumaan. Ongelma saatiin onneksi pois päiväjärjestyksestä sillä, että putkiurakoitsijamme siirsivät pumppua sen verran kun sitä vielä tuolloin pystyi siirtämään. Tässäkin katosi taas rahaa ihan turhaan taivaan tuuliin. Mutta sitä minä en ymmärrä, että mitä näiden rakennusmiesten päässä on pyörinyt, kun ovat pumppua laittaneet paikoilleen. Kuvittelisi, että vähän heikommallakin valolla varustettu ymmärtäisi edes sen verran, ettei tärisevää, tonnin painoista möhkälettä laiteta seiniin kiinni.

Mutta mikä tämän koko farssin on saanut aikaiseksi? Yksinkertaisesti se, ettei putkien läpivientien sijainteja ole lainkaan tarkistettu. Räikeimpänä esimerkkinä radonkanaviston poistokanavan sijainti, joka on minun nähdäkseni ainoa todellinen syy siihen, että maalämpöpumppu on pitänyt asentaa jalustalle lattian sijaan. Noiden maalämpökaivolta tulevien putkien kanssa olisi ollut riittävästi pelivaraa siihen, että pumppu olisi saatu asennettua oikealle paikalleen – lattialle. Ja kenenköhän tarkastuksiin nämä radonputkitukset mahtoivatkaan kuulua? Niinpä.

Huh huh, tulipas tästä taas pitkä tarina vailla selvää kantavaa ajatusta. Minun piti tarinoida radonkanavistosta, mutta tarinasta tulikin sitten jotakin ihan muuta. Pahoitteluni siitä ja toivottavasti ette pitkästyneet.

Seuraavassa osassa voidaankin tarkastella lähemmin sitä, kuinka radonkanavisto on vastaavan työnjohtajan toimesta ”tarkastettu” ja minkälaisia selityksiä olen näihin liittyviin asioihin entiseltä vastaavalta mestarilta saanut. Samalla voidaan vähän tarkastella yhtä Jarmo Kekin tarjoamaa – siinä tilanteessa mielestäni täysin järjetöntä – ratkaisua poistokanavan väärään sijaintiin.