Radonkanavisto - Osa 3 "Tässä seison enkä muuta voi, totesi poistokanava"

Jatkanpa tarinointia vielä yhdellä tarinalla radonkanavistosta. Tilanne on siis se, että meillä on radonpoistokanava toteutettu suunnitelmista poikkeavasti ja tämän seurauksena maalämpöpumppu on jouduttu sijoittamaan parikymmentä senttiä korkealle jalustalle, kuten aiemmista tarinoistani (osa 1 ja osa 2) selviää. Jalustaratkaisu oli toinen entisen projektijohtajamme tarjoamista ratkaisuvaihtoehdoista. Toinen oli se, että betonilaatta piikataan auki ja kanava siirretään suunnitelman mukaiselle paikalleen, tai itse asiassa jatketaan kanavaa siten, että se saadaan tuotua betonilaatan läpi suunnitelman mukaisessa paikassa. Totesin jo edellisessä tarinassani, että katsoin tämän ratkaisun toteuttamiskelvottamaksi. Yritän tässä tarinassa selventää tätä näkemystäni. No niin, mennään itse asiaan.

Jarmo Kekki tarjoili tämän toisen, vaihtoehtoisen ratkaisuehdotuksensa elokuun loppupuolella 2011. Mainitsin jo aiemmissa asiaa käsittelevissä tarinoissani, että projektimme oli jo tuossa vaiheessa pahasti myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, itse asiassa jo useita kuukausia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt päästä muuttamaan heinäkuun lopussa 2011. Elokuussa projekti oli siis siinä tilassa, ettei muuttoajankohdasta ollut mitään tietoa. Sen verran toki tiedämme, ettei lokakuussa oltu todellisuudessa vielä lähelläkään muuttoa – puhumattakaan siitä, että talo olisi ollut valmis. Ja lokakuussahan minä sitten vihdoinkin siirsin Jarmo Kekin sivuun projektin johdosta, pistin työmaan säppiin ja aloitin kaiken tämän paskan tonkimisen.

Kuva 1. Kanavan siirtäminen.

Jarmo Kekin ratkaisu olisi ollut siis se, että betonilaatta piikataan auki niin, että kanavaa voidaan jatkaa ja nostaa se ylös noin puolen metrin päässä suunnitelman mukaisessa kohdassa teknisen tilan peräseinän edessä. Mitenkään muuten tuo ei käsittääkseni olisi ollut käytännössä enää mahdollista. Toiseen suuntaan kanavaa ei olisi voitu kaikkien muiden putkien vuoksi jatkaa lainkaan, eikä toisessa suunnassa olisi muutenkaan ollut kanavalle tilaa. Eihän siinä mitään, äkkiseltäänhän suunnitelmana saattaa kuulostaa yksinkertaiselta ja jopa ihan toteuttamiskelpoiselta. Mutta tuossa tilanteessa se ei kyllä sitä ollut. En tosin ole varma, olisiko se ollut järkevää missään muussakaan vaiheessa.

Kuva 1. Siirto- ja poistokanavat.

Piikataan siis auki pintakäsitelty, 80 mm paksu raudoitettu betonilaatta, jossa kulkee tietysti myös lattialämmityksen kiertovesiputkia siellä täällä ja ristiin rastiin. Putkien sijainnista ei kuitenkaan ole kenelläkään tarkkaa tietoa, koska putkituksen toteutus ei vastaa likimainkaan suunnitelmia, eikä näitäkään muutoksia ole yllättäen mihinkään suunnitelmiin merkitty. Putkia ei voida etsiä edes lämpökameralla, koska lämmitys ei ole vielä toiminnassa. No, ei se mitään, piikataan pikku hiljaa ja tosi, tosi varovasti.

Tämän jälkeen nakerretaan 2 x 100 mm EPS-lämpöeristys auki aina sorakerrokseen saakka, kaivetaan vähintään puolen metrin syvyydessä oleva putki soran sisältä esiin ja kaivetaan soraan kanaali suunnitelman mukaiseen sijaintiin saakka. Ne, joilla on kokemusta salaojasoran kaivelusta, tietänevät kuinka helppoa ja mukavaa siihen on kaivaa kapeaa kanaalia soran valuessa kokoajan reunoilta kaivannon pohjalle. Tämän jälkeen tehdään kanavaan 90° mutka kohti peräseinää, jatketaan putkea ja nostetaan se teknisen tilan perällä kohtisuoraan ylös, luonnollisesti samalla huolehtien siitä, että putkessa on riittävä kaato aina imukanavistoon saakka.

Poistokanava nousee ylös aivan väliseinälinjan sokkelin ja tietysti myös seinän vierestä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kaikki edellä mainitut toimenpiteet voitaisiin tehdä käytännössä ainoastaan putken toiselta puolelta. Toisin sanoen valua pitäisi piikata auki suhteellisen leveältä alueelta putken toiselta puolelta, jotta työskentely tässä pikku kaivannossa olisi edes jotenkuten mahdollista lattialämmityksen kiertovesiputkien seassa. Niin, niitä kiertovesiputkiahan ei voida työskentelyn ajaksi poistaa tai edes siirtää sivuun.

Poistokanavan siirtämisen jälkeen pitäisi sitten täyttää tämä pikku kaivanto ja tietenkin tiivistää sora. Soran tiivistäminen onkin sitten ihan oma operaationsa, koska levytäryttimellä se ei ainakaan olisi tainnut onnistua. Enkä ole aivan varma siitä, että onnistuisiko se millään keinolla asianmukaisesti. Soran tiivistämisen jälkeen pitäisi korjata lämpöeristykset ja yrittää jollakin tavoin korjata radonkermitkin. Niin, tuossa väliseinälinjallahan on myös radonkermi, joka luonnollisesti jouduttaisiin piikkauksen yhteydessä rikkomaan. Näiden jälkeen asennettaisiin tietenkin uudet raudoitukset, jotka pitäisi saada hitsattua tai sidottua ympärillä oleviin raudoituksiin. Sen jälkeen pitäisi sitten vielä valaa aukko umpeen ja odottaa valun kuivumista, jonka jälkeen päästäisiin vihdoinkin pintakäsittelemään lattia. Tähän sitten lätkäistään tonnin painoinen maalämpöpumppu päälle.

Kevyt ja helppo homma, hauskaa pikku puuhastelua ja halpaa kuin saippua. Kiitos, mutta ei kiitos. No, joka tapauksessa tämä oli toinen ammattilaisemme tarjoamista ratkaisuista ongelmaan rakennuskohteessa, joka oli jo useita kuukausia myöhässä. Ratkaisu ongelmaan, joka johtuu yksinomaan siitä, ettei ammattilainen itse ole tarkastanut poistokanavan sijaintia tai on hyväksynyt sen suunnitelmasta poikkeavan sijainnin, varmistumatta siitä, ettei sijainti aiheuta ongelmia myöhemmissä rakennusvaiheissa. Se toinen ratkaisu oli tietenkin tuo toteutettu jalustahässäkkä.

Tämä ammattilaisen ratkaisuehdotus tarjoiltiin elokuun loppupuolella 2011 ja samaisessa keskustelussa Jarmo Kekki tuli todenneeksi myös sen, että Janar (epäilemättä Lipasaar) oli asentanut kyseisen poistokanavan tarkoituksella siihen sijaintiin, missä se nyt sitten möllöttää. Ajatuksena oli Kekin mukaan ollut se, että maalämpöpumppu olisi tällöin saatu sijoitettua lähemmäs teknisen tilan peräseinää. Lipasaarella oli vain käynyt pienen pieni virhe ja kanava oli jäänyt liian lähelle tulevaa peräseinää, josta koko tämä soppa sitten pääsi syntymään. Koko soppa oli Jarmo Kekin mukaan siis Janar Lipasaaren aikaansaama, eikä hänellä itsellään tietenkään ollut osaa eikä arpaa siihen – kuten tavallista.

Olenkohan minä käsittänyt jotakin väärin, mutta minulla on ollut sellainen käsitys, etteivät rakennusmiehet voi tehdä tällaisia ratkaisuja – ainakaan omin päin. Eikä varsinkaan Jarmo Kekin työmaalle hankkima rakennusmies, joka on työskennellyt rakennuskohteessamme tuolloin ainoastaan satunnaisesti ja vieläpä ilman sopimusta. Minulta tähän omapäiseen, anteeksi, omavaltaiseen ratkaisuun ei ole pyydetty lupaa, eikä siitä ole minulle edes vaivauduttu ilmoittamaan. Omituista toimintaa, etten sanoisi. Suoraan sanoen epäilen hyvin vahvasti sitä, onko Lipasaar todellakin päätynyt tähän ratkaisuun ihan omin päin ja keneltäkään lupaa pyytämättä. Mutta tämäkään ei vaikuta millään muotoa siihen tosiasiaan, ettei entinen vastaava työnjohtajamme edelleenkään ole väitetyssä tarkastuksessaan joko havainnut poistoputken virheellistä sijaintia tai sitten hän on sen hyväksynyt sellaisenaan ja varmistamatta, ettei sijainti aiheuta ongelmia.

Jotenkin nämä entisen vastaavan työnjohtajan selitykset eivät tunnu tässäkään asiassa oikein natsaavan keskenään. Etteikö olisi taas kysymyksessä yritys selitellä omia laiminlyöntejä itselle parhain päin, ettei vaan joutuisi vastuuseen tekemisistään – tai tekemättä jättämisistään.

Eiköhän tämä asia ole tällä taputeltu. Seuraavalla kerralla sitten taas jotakin ihan muuta. Saattaisikin olla hyvä hetki käsitellä seuraavaksi vähän projektissamme ilmenneitä pieniä laskutusomituisuuksia.

Ei kun hetkinen, nyt täytyy kelata vähän takaisinpäin. Jarmo Kekki kertoi minulle elokuun loppupuolella 2011, että Janar oli laittanut poistokanavan suunnitelmasta poikkeavaan paikkaan sillä ajatuksella, ettei se jäisi maalämpöpumpun taakse ja maalämpöpumppu saataisiin näin lähemmäs peräseinää. Mitäs Jarmo Kekki kertoikaan minulle reilu kuukausi aiemmin, kun ihmettelin maalämpöpumpun mahtumista tekniseen tilaan? Tosiaankin, hänhän kertoi minulle:

”Tämän asian olen jo katsonut Janarin kanssa viimeviikolla.
Toinen suojaputki on pois linjasta ja se katkaistaan lattiantasosta, kuten muutkin suojaputket. Sitten kone mahtuu.”

Jarmo Kekki ja Janar ovat heinäkuussa 2011 ihan ammattimiehissä pähkäilleet maalämpöpumpun mahtumista ja sijoittamista tekniseen tilaan. Ja tässä yhteydessä ei sitten muka käynyt ilmi, että poistokanava on suunnitelmasta poikkeavassa paikassa – ja vieläpä ihan tarkoituksella? Eikä tässä yhteydessä käynyt ilmi sekään, ettei maalämpöpumppu tule sopimaan poistokanavan vuoksi sille varattuun tilaan? On siinä varsinaisia ammattimiehiä.

Sanoisinpa ihan suoraan, että Jarmo Kekki on taatusti viimeistään tuolloin ollut tietoinen poistokanavan suunnitelman vastaisesta sijainnista ja siitä, mistä virhe on aiheutunut. Mutta minulle hän ei ole vaivautunut ilmoittamaan asiasta yhtään mitään. Ei edes silloin, kun ihmettelin miten maalämpöpumppu saadaan sopimaan paikalleen. Nythän näyttää pahasti siltä, että Jarmo Kekki on tässäkin pimittänyt minulta selkeän virheen, ja tarkoituksella vieläpä niin pitkään, ettei virhettä voitu enää mitenkään järkevästi korjata. Oman laiminlyöntinsä tai huolimattomuutensa aiheuttaman virheen, josta hän on "ammattilaisena" varmasti ymmärtänyt koituvan merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia asiakkaalle. Oli miten oli, niin Jarmo Kekki on ollut tietoinen poistokanavan suunnitelman vastaisesta sijoituksesta ja jättänyt tämän täysin tarkoituksellisesti kertomatta asiakkaalle. Jumalauta, mitä touhua.

Vai voisiko olla sittenkin niin, että tuo viesti on täyttä paskapuhetta, eikä herrat Kekki ja Lipasaar olekaan "viime viikolla" katsoneet yhtään mitään? Kirjanpitoni mukaan kun herrat ammattilaiset Kekki ja Lipasaar eivät ole "viime viikolla" olleet lainkaan samoina päivinä rakennuskohteessani.

Ihmettelen kyllä aikalailla sitäkin, että miten Janar Lipasaar on voinut asentaa poistokanavan väärään paikkaan. Minun kirjanpitoni mukaan hän ei nimittäin ole ollut asentamassa kanavistoa.