Kulukorvauksia - "Naftisti sumeampaa logiikkaa"

Kuten olen jo aiemmin maininnut, niin entinen vastaava työjohtaja / rakennuskonsulttimme Jarmo Kekki on toimittanut käräjäoikeudelle vastahaasteen, jossa hän vaatii minulta korvausta kuvitteellisista taloudellisista menetyksistä. En puutu itse vastahaasteen sisältöön sen tarkemmin, mutta yhteen sen osaan en millään malta olla puuttumatta – nimittäin kilometrikorvauksiin.

Meillä on ollut sopimus Kekin kanssa rakennussuunnittelusta, pääsuunnittelusta, rakennuskonsultoinnista ja vastaavan työnjohtajan tehtävästä. Kaikissa näissä sopimuksissa on, vastaavan työnjohtajan tehtävää lukuun ottamatta, sovittu kilometrikorvausten laskuttamisesta.

Konsulttihan saattaa joutua aika ajoin käyttämään omaa autoaan työtehtäviensä hoitamiseen. Tällöin konsultilla on mahdollisuus laskuttaa asiakkaalta kilometri- tai vastaavat korvaukset oman auton käytöstä aiheutuneista kustannuksista. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että korvausten laskuttamisesta on sovittu, kuten meidän sopimuksessamme on. Sopimusten mukaan myös matka-aika laskutetaan normaalisti työtehtävään kuuluvana aikana, eli matkoihinkin käytetystä ajasta maksetaan palkkio.

Konsultti piipahtamassa työmaalla omalla autolla.
Mukana rakennusprojektin johtamisessa tuiki tarpeellinen
venetraileri (ja perhe).

Minulta ex-konsulttimme Kekki on laskuttanut edellä mainittujen tehtävien hoitamiseen liittyvien matkojen kilometrikorvauksia tammi-elokuun 2011 välisenä aikana keskimäärin noin 91 euroa per kuukausi (~160 km/kk), eli yhteensä noin 730 euroa. Pääsääntöisesti nämä kilometrit ovat kertyneet työmaakäynneistä (edestakainen matka 32 km), mutta onpa joukossa muun muassa Bauhausissa käyntikin.

Vastaavan työnjohtajan tehtävien hoitamisesta johtuvien matkojen kilometrikorvauksia ei ole voitu laskuttaa, kun siitä ei ole sovittu. Vastaavan työnjohtajan tehtäviin liittyvien matkojen kustannukset ovat siis jääneet verovähennysten varaan. Työmaakäyntejä on Kekin oman kertoman mukaan ollut ehkä 2–3 per viikko, eli keskimäärin siis 2,5 kertaa viikossa. Näistä olisi Kertynyt 80 km ajoa joka viikko ja yhteensä noin 2 800 km tammi-elokuun välisenä aikana. Kilometrikorvauksina kokonaisajomäärä tarkoittaisi noin 1.600,00 euroa (200,00 €/kk).

Vastaavan työnjohtajan ja konsultin ajot viikoittain.

Nyt vähän ihmetyttääkin, että miksi Kekki ei ole halunnut laskuttaa minulta kilometrikorvauksia vastaavan työnjohtajan työmaakäynneistä, vaikka näistä on kertynyt yli tuplasti enemmän kilometrejä kuin muiden tehtävien hoitamisesta yhteensä. Siitähän ei voi olla kysymys, etteikö Kekki olisi tietoinen ajomäärien jakautumisesta juuri näin. Jälkiviisaasti voisin todeta, että olisi asiakkaankin kannalta paljon mielekkäämpää, jos Kekki laskuttaisi kilometrikorvaukset myös vastaavan työnjohtajan tehtäviin liittyvistä ajoista. Näin asiakaskin pystyisi helpommin seuraamaan, milloin vastaava työnjohtaja on käynyt työmaalla piipahtamassa. Mutta tämä ei tietenkään voi olla syy siihen, ettei Kekki ole halunnut laskuttaa kilometrikorvauksia vastaavan työnjohtajan ajoista, eihän? No eipä tietenkään, sehän vaikuttaisi jo vähän liian laskelmoidulta ja suunnitelmalliselta.

Pohditaanpa seuraavaksi sitä, mitä nämä Kekin laskuttamat kilometrikorvaukset ovat. Kysymys ei ole palkansaajan kilometrikorvauksesta, vaan konsultin asiakkaaltaan laskuttamasta kilometrikorvauksesta. Tämä on siis hieman eri asia, kuin esimerkiksi juuri palkansaajalle maksettu kilometrikorvaus. Tämä jo yksin sen vuoksi, että asiakkaalta laskutettavaan korvaukseen lisätään arvonlisävero ja saatu korvaus on veronalaista tuloa siinä missä mikä tahansa muukin tulo. Tässä tapauksessa kilometrikorvaus ei siis missään nimessä ole verovapaata tuloa.

Siitä huolimatta, että asiakkaalta laskutettu kilometrikorvaus on kirjanpidollisesti ja verotuksellisesti liiketoiminnan tuloa, se on kuitenkin nimenomaan korvaus aiheutuneesta kulusta, eikä millään muotoa palkkio. Kilometrikorvaus on myös Kekin tapauksessa korvaus oman auton käyttämisestä aiheutuneista käyttö- ja ylläpitokustannuksista. Siis korvaus oman auton käyttämisestä työtehtävien hoitamiseen niissä tilanteissa, kun se on välttämätöntä tai tarkoituksenmukaista. Korvauksen osalta tulee myös ymmärtää se, että sitä ei makseta siitä, että konsultti on ajanut autolla, vaan korvausta maksetaan siitä, että konsultin autolla on ajettu. Näin ollen se on siis täysin yksiselitteisesti kulukorvaus. Tästä taas seuraa se, että jos kulua ei aiheudu, niin silloin ei voi laskuttaa korvaustakaan.

Asiaa voidaan toki pähkäillä myös toisesta suunnasta. Jos kulua ei aiheudu, syntyy säästöä. Eli, jos konsultin ei tarvitse ajaa omalla autollaan työtehtävien vuoksi, säästää konsultti tällöin auton käytöstä aiheutuvat kustannukset.

Omalla vaatimattomalla aivokapasiteetillani vetelen hätäisen johtopäätöksen, että kaikesta edellisestä seuraisi se, etteivät aiheutumatta jääneiden kulujen vuoksi laskuttamatta jääneet korvaukset ole jotakin, josta voidaan hakea korvausta taloudellisista menetyksistä. Jos ei ole kuluja, niin ei tule korvauksiakaan, eikä tästä voi syntyä taloudellisia menetyksiäkään. Minun näkemykseni mukaan tämä on loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen asia, enkä ymmärrä, mitä epäselvää tässä voisi olla. Mutta joudun taas toteamaan, kuten niin usein aiemminkin, etteivät kaikki tietenkään ole tästäkään asiasta samaa mieltä kanssani.

Ei jumalauta...

Tästä päästäänkin sitten näppärästi siihen, että Jarmo Kekki vaatii minua korvaamaan hänelle sopimuksen irtisanomisen vuoksi menetettyjä kilometrikorvauksia yhteensä 2.365,38 euroa. Nämä korvaukset Kekki vaatii kilometreistä, jotka Kekki olisi omien hämärien laskelmiensa mukaan ajanut omalla autollaan kohteemme työtehtäviin liittyen – siis olisi, jos sopimusta ei olisi irtisanottu. Väännetäänpä asia vielä rautalangasta: näitä kilometrejä ei siis ole koskaan ajettu, eikä niistä näin ollen ole myöskään voinut syntyä kuluja. Mutta, Kekki kuitenkin vaatii minulta korvauksia niistä kustannuksista, jotka hänelle olisi syntynyt, jos hän olisi käyttänyt omaa autoaan näiden kilometrien ajamiseen. Toisin sanoen: korvauksia kuluista, joita hänelle ei ole koskaan syntynyt. Kekin logiikan mukaan minun pitäisi maksaa hänelle korvauksia siitä, ettei hän ole joutunut käyttämään omaa autoaan kohteeseemme liittyvien työtehtävien hoitamiseen irtisanomisen jälkeen. Jos ette ymmärtäneet edellisestä mitään, niin älkää hätäilkö, minullakin on todella suuria vaikeuksia ymmärtää tätä asiaa. Mutta, en voi kuin pahoitellen nostaa kädet pystyyn ja todeta, että tällä kertaa Kekkilogiikka on minulle niin kimuranttia, etten osaa pukea asiaa sanoiksi tämän paremmin. Tässä kun ei vaan ole järjen hiventäkään.

Minä en vain pysty käsittämään, miten jonkun päässä voi kehittyä ajatussyherö, että asiakas olisi velvollinen korvaamaan konsultille liiketoiminnan kuluja, joita ei ole? Miten joku voi saada päähänsä, että asiakkaan pitäisi maksaa korvauksia siitä, ettei konsultti ole joutunut käyttämään omaan autoaan työtehtävien hoitamiseen? Miten joku voi sekoilla niin, että väittää kärsineensä taloudellisia menetyksiä saamatta jääneistä kulukorvauksista, jos niitä korvausten edellyttämiä kuluja ei koskaan ole syntynyt? Tämä ei mene minulle jakeluun – ei sitten jumalauta niin millään. Mutta ilmeisesti minä olen vain liian yksinkertainen ja tyhmä kuin saapas, enkä ymmärrä näistä huippukonsulttien äärimmilleen viritetyistä ansaintamalleista tuon taivaallista. Kyllä nyt hävettää.

Korvausta siitä, että meidän projektimme ei ole aiheuttanut Kekille lisää kuluja... Voi Jeesus.