Rakennusvalvonta - Osa 1 "Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä"

Tässä menee nyt nämä omat julkaisusuunnitelmat ihan sekaisin muun muassa mielenkiintoisten kommenttien vuoksi. Yksi kommentoijista tiedusteli sitä, että vieläkö Jarmo Kekki hyväksytään vastaavaksi työnjohtajaksi Lempäälässä. Kuten vastauksestani selviää, niin kyllä Kekki edelleenkin on hyväksyttyjen kirjoissa. Tämäkin asia on mielestäni siinä määrin mielenkiintoinen, että ansaitsee tulla käsitellyksi omassa tarinassaan. Päätinkin tuon kommentin innoittamana tarttua aiheeseen jo tässä vaiheessa.

Olen informoinut Lempäälän rakennusvalvontaa näistä meidän projektimme tapahtumista ja vastaavan työnjohtajan selvistä laiminlyönneistä. Olen käynyt sekä paikanpäällä että toimittanut myös lukuisia ilmoituksia rakennusvalvontaan eri laiminlyönneistä. Jos en väärin muista, niin olen informoinut rakennusvalvontaa ainakin 10 selkeästä laiminlyönnistä jo vuoden 2013 aikana. Olen myös vaatinut rakennusvalvontaa ryhtymään toimenpiteisiin asian suhteen ja muun muassa nimenomaisesti vaatinut peruuttamaan Jarmo Kekin hyväksynnän vastaavaksi työnjohtajaksi. Mihinkään toimenpiteisiin rakennusvalvonta ei ole ryhtynyt. Toimenpiteiden sijaan johtava rakennustarkastaja lähetti minulle 25.6.2014 selvityksen, jossa hän varsin pätevästi perustelee muun muassa sitä, miksi hyväksyntää ei voida peruuttaa yleisesti ja niin edelleen.

Tässä tarinassa käsittelen rakennustarkastajan selvitystä hyväksymisen peruuttamisen osalta ja myöhemmissä osissa selvitystä muilta osin. Tarinan osalta tulee taas huomioida se, että tämä on omaa pohdintaani ja kuten yleensäkin, minä saatan olla hyvinkin väärässä.

Seuraavaksi rakennustarkastajan selvitys:

Vaatimus työnjohtajan oikeuksien peruuttaminen koko kunnan alueella

MRL 122 §:n mukaan vastaava työnjohtaja hyväksytään rakennushankekohtaisesti. Samoin hyväksynnän peruuttaminen voi pykälän 2 momentin sanamuodon mukaan koskea vain tiettyä rakennuskohdetta edellyttäen, että siihen on tehtävien laiminlyömisen johdosta tai muusta vastaavasta syystä aihetta.

MRL: iin ei sisälly säännöstä, jonka nojalla vastaavana työnjohtajana toimiminen voitaisiin joltakin henkilöltä kieltää yleisesti ja etukäteen. Eri asia on, että jos kokemus osoittaa henkilön kykenettömäksi suoriutumaan tietyn tasoisista vastaavan työnjohtajan tehtävästä, hänelle ei voida MRL 123§:n säännökset huomioon ottaen antaa kyseiseen hankkeeseen hyväksyntää. Tällöin päätös kuitenkin tehdään vain tähän rakennushankkeeseen liittyvän tapauskohtaisen harkinnan perusteella.

Oikeudesta toimia MRL: n mukaisena vastaavana työnjohtajan koskee perusoikeutena voimassa olevaa työ- ja elinkeinovapautta. Suomen perustuslain 18 § 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Pykälän 3 momentin mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan on säädettävä lailla eli eduskuntalain tasoisin säännöksin. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.

Yleisen toimintakiellon asettamisen yhteys perusoikeussäännösten toteutumiseen, asiasta tulisi perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 80 §:n 1 momentin säännökset huomioon ottaen olla nimenomaan lain tasoinen säännös, samaan tapaan kuin esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetussa laissa säädetään.

Rakennusvalvonnalla ei ole voimassa olevaa lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa kohdistaa keneenkään ja millään edellytyksillä yleistä kieltoa toimia MRL: mukaisena vastaavana työnjohtajana.

Vastaava työnjohtaja hyväksytään aina hankekohtaisesti. Rakennusvalvonta voi perua työnjohtajan hyväksynnän, mikäli katsoo sen aiheelliseksi tai olla hyväksymättä. Myös työnjohtaja voi itse irtisanoutua tehtävästä tai hankkeeseen ryhtyvä voi irtisanoa työnjohtajan.

Rakennusvalvonta tarkastaa hyväksymismenettelyssä sen että työnjohtaja täyttää kelpoisuusvaatimukset. Työnjohtaja on hyväksytty ilmoituksen perusteella, koska hän on toiminut aikaisemminkin Lempäälän kunnassa vastaavissa tehtävissä, eikä rakennusvalvonnalla ole ollut syytä olla hyväksymättä häntä vastaavaksi työnjohtajaksi rakennushankkeeseen. Aikaisemmista laiminlyönneistä ei ole tullut rakennusvalvonnan tietoa.

Sopimus vastaavan työnjohtajan tehtävistä on hankkeeseen ryhtyvän ja vastaavan työnjohtajan kahdenkeskinen sopimus.

Rakennusluvassa määritellään ne toimenpiteet joilla voidaan katsoa että hanke toteutetaan määräysten mukaisesti. Lisäksi katsotaan että hankkeeseen ryhtyvällä on pätevät asiantuntijat varmistamaan hyvä lopputulos. Hanketta valvotaan rakennusvalvonnan pitämillä muutamalla katselmuksella. Suunnitelmien mukainen laadullinen lopputulos ja piiloon jäävät rakenteet on vastaavien työnjohtajien, pääsuunnittelijan ja hankkeeseen ryhtyvän vastuulla.

Työnjohtajien vastuulla on suorittaa tarkastusasiakirjassa edellytetyt katselmukset ja kuitata ne pidetyksi. Tarkastusasiakirjat luovutetaan rakennusvalvontaan käyttöönottokatselmuksen yhteydessä

Rakennusvalvonnalla ei ole mahdollisuutta todentaa tarkastusasiakirjojen päivämäärien oikeellisuutta. Asiakirjaan tehdyllä kuittauksella vastaava työnjohtaja ”vakuuttaa” suorittaneensa vaaditun tarkastuksen.

Tarkastusasiakirjan päivämäärät rakennusvalvonta tulkitsee siten, että kuittauksella vahvistetaan tehty osa-alue valmiiksi. Esim. villoitusta tai höyrynsulkuja ei voi tarkastaa kerralla ja vaatii useampia tarkastuskäyntejä, koska eristys voi tapahtua monessa osassa. Vastaavan työnjohtaja tulee pitää itse tarkempaa kirjanpitoa tekemistään tarkastuksista. Rakennusvalvonnan tarkastusasiakirja- lomakkeessa on vain yksi rivi johon kuittauksen voi laittaa. Tarkastusasiakirjasta luovutetaan kopio rakennusvalvonnan arkistoon.

Yhteenvetona totean:

Rakennusvalvonnalla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta asettaa koko kuntaa kattavaa toimintakieltoa vastaavalle työnjohtajalle. Hyväksyntä tehdään aina tapauskohtaisesti.

Rakennushankkeessa esille tuodut virheet ovat rakennusvalvonnan tulkinnan mukaan laatuvirheitä, jotka hankkeeseen ryhtyvän ja vastaavan työnjohtajan on ratkaistava keskenään.

Lempäälä 25.6.214

Otetaanpa käsittelyyn ensin nuo pari asiaan liittymätöntä, perustuslakiin nojaavaa perustelua, joita rakennustarkastaja vastauksessaan esittelee. Suoraan sanoen en ymmärrä, miksi tarkastaja on nämä ottanut esiin. Näillä kun ei nähdäkseni ole asian kanssa mitään tekemistä.

Mutta, rakennustarkastaja nyt kuitenkin vetoaa perustuslakiin. Tässä mennäänkin sitten nähdäkseni metsään niin että rytisee. Tarkastaja vetoaa elinkeinovapauteen ja siihen, ettei ketään ei saa ilman lakiin perustuvaan syytä erottaa työstä. Aivan, ei saakaan. Kenet tahansa voi kuitenkin erottaa työstä lakiin perustuvalla syyllä ja irtisanomisen laillisena perusteena voi olla esimerkiksi työvelvoitteiden laiminlyönti, huolimattomuus, puutteellinen ammattitaito, luottamuspula ja niin edelleen. Minun ei varmaankaan tarvitse mennä siihen, täyttyisivätkö edellytykset Kekin tapauksessa. Mutta tällähän ei ole asian suhteen mitään merkitystä. Hyväksymisen peruuttamisella ja edellisellä perustuslain kohdalla kun ei ole mitään tekemistä keskenään. Vastaava työnjohtaja ei ole minkäänlaisessa työ- tai siihen rinnastettavassa suhteessa rakennusvalvontaan. Tämän toteaa rakennustarkastaja itsekin: ”Sopimus vastaavan työnjohtajan tehtävistä on hankkeeseen ryhtyvän ja vastaavan työnjohtajan kahdenkeskinen sopimus”.

Eikä tässä ole kyse työ-, ammatti- tai elinkeinovapaudestakaan. Kenellä tahansa on toki vapaus toimia vastaavana työnjohtajana – jos täyttää tehtävän edellyttämät vaatimukset. Jos ei täytä, niin vastaavaksi työnjohtajaksi ei ole mitään asiaa. Yksi vaatimuksista on se, että tehtävä hoidetaan säädösten edellyttämällä tavalla, asianmukaisesti ja luonnollisesti myös hakemuksen tai ilmoituksen yhteydessä tehdyn sitoumuksen mukaisesti. Eikä tässä noin yleisestikään ole mitään ihmeellistä. Jos jollakin hommalla on tietyt vaatimukset ja tehtävä edellyttää hyväksyntää, lupaa tai vastaavaa, niin lupalappu voidaan aina peruuttaa jos hommat ryssitään. Ja kun lappu lähtee, niin sen perään on ihan turha itkeä. Helvetti, tämä on sitä aikuisuutta ja vastuunottamista omista tekemisistä.

Seuraavaksi mennäänkin siihen, että rakennustarkastajan mukaan toimintakiellon asettamiseksi asiasta pitäisi olla laintasoinen säädös. Herran jestas, siitähän on laintasoinen säädös. Maankäyttö- ja rakennuslain § 122 toinen momentti:

”Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan hyväksyy kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Rakennustyötä ei saa aloittaa tai jatkaa, ellei työssä ole hyväksyttyä vastaavaa työnjohtajaa. Hyväksyntä tulee peruuttaa, jos siihen tehtävien laiminlyömisen johdosta tai muusta vastaavasta syystä on aihetta.”

Siinähän se säädös on, ja ihan laissa. Lainaus on tosin jo vanhentuneesta lainkohdasta, ajantasaisessa laissa asia löytyy kohdasta § 122 e toinen momentti, jossa asia on mainittu hieman toisin sanoin. Edellisen lainkohdan osalta tulee huomata, että se on velvoittava – eli pakottava. Lainkohta ei siis yksin anna mahdollisuutta peruuttaa hyväksyntä vaan se yksiselitteisesti velvoittaa peruuttamaan hyväksynnän, mikäli aihetta ilmenee.

Kuten jo mainitsin, niin en todellakaan ymmärrä näitä perusteluja. Näillä (no, kahdella ensimmäisellä ainakaan) kun ei ole asian kanssa mitään tekemistä, jonka myös rakennustarkastaja itsekin varmasti ymmärtää. Nyt sopiikin kysyä, että miksi tällaista paskaa sitten selvityksessä suolletaan?

Mennäänpä sitten niihin hyväksynnän ja hyväksynnän peruuttamisen perusteluihin. Tai itse asiassa siihen, miksi tarkastajan mukaan hyväksyntää ei voida peruuttaa yleisesti vaan ainoastaan hankekohtaisesti – jos sittenkään.

Tarkastajan mukaan hyväksyntä voidaan peruuttaa vain ja ainoastaan hankekohtaisesti ja tämä selviää tarkastajan mukaan myös lainkohdan sanamuodosta. Itse en kyllä pysty tuota sanamuodosta päättelemään, varsinkaan kun peilaan sitä esimerkiksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen § 70 neljänteen momenttiin, mutta minä en olekaan viisas ja mahtava viranhaltija. No, tämä ei estä minua asiaa pohtimasta.

Peruuttaminen tulee tehdä, jos henkilö olennaisesti laiminlyö velvollisuuksiaan. Laiminlyönnit eivät johdu hankkeesta ja hankkeen vaativuustasosta, vaan henkilöstä. Jos henkilö laiminlyö velvollisuuksiansa yhdessä hankkeessa, on enemmän kuin todennäköistä, että näin tapahtuu muissakin hankkeissa. Ja vaikka ei tapahtuisi, niin rakennusvalvonnalla ei missään tapauksessa ole oikeutta ottaa tätä riskiä ja asettaa muita rakennushankkeisiin ryhtyviä tai ryhtyneitä alttiiksi vastaavan työnjohtajan laiminlyönneille ja näistä mahdollisesti aiheutuville virheille ja puutteille. Pahimmassa tapauksessa virheet, esimerkiksi puuttuvat paloeristykset tai puutteelliset suojaetäisyydet (savuhormi - osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5), saattavat johtaa jopa hengenmenetyksiin. Jos viranomainen on tietoinen vastaavan työnjohtajan laiminlyönneistä yhdessä hankkeessa, tulee viranomaisen puuttua asiaan ja pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin estämään mahdolliset virheet ja vahingot muissa hankkeissa. Yksin tämän perusteella hyväksyntä tulee peruuttaa, eikä hyväksymisen peruuttaminen voi olla mitään muuta kuin yleinen hyväksynnän peruuttaminen.

Jos hyväksyntä peruutetaan yhden hankkeen kohdalla laiminlyöntien (tai vastaavien syiden) johdosta, tarkoittaa tämä sitä, ettei henkilö täytä enää vastaavan työnjohtajan tehtävälle asetettuja vaatimuksia. Tehtäviään laiminlyövä vastaava työnjohtaja kun ei yksinkertaisesti voi olla kelvollinen hoitamaan vastaavan työnjohtajan tehtävää. Helvetti, jos henkilö ei hoida säädösten määräämiä tehtäviä yhdessä hankkeessa, niin siihen ei vain yksinkertaisesti voida luottaa, että henkilö hoitaisi ne toisessa hankkeessa. En tiedä muista, mutta minun mielestäni tämä on varsin selvä asia.

Jos henkilö ei täytä tehtävän vaatimuksia yhden hankkeen kohdalla laiminlyöntien johdosta, ei hän voi täyttää niitä minkään muunkaan hankkeen kohdalla. Tästä taas seuraa se, ettei henkilöä voida jatkossa hyväksyä yhdenkään hankkeen vastaavan työnjohtajan tehtävään. Tästä seuraa väistämättä myös se, ettei henkilö voi hyväksynnän peruuttamisen jälkeen toimia yhdenkään käynnissä olevan hankkeen vastaavan työnjohtajan tehtävässä. Vastaavan työnjohtajan kun tulee täyttää tehtävälle asetetut vaatimukset. Hyväksymisen peruuttaminen ei näin ollen voi nähdäkseni olla mitään muuta kuin yleinen hyväksynnän peruuttaminen.

Minun näkemykseni mukaan on loppujen lopuksi yhdentekevää, onko hyväksyntä yleinen vai hankekohtainen. Epäkelpo on epäkelpo ja tällaiset roskat pitää saada poistettua kuviosta – vaikka sitten hankekohtaisesti yksitellen, jolloin peruuttamisesta tulee yleinen. Pääasia, että roskat saadaan pois ja viranomaisella on mielestäni vastuu siitä, että hyväksytyt toimijat ovat kelvollisia.

Jotta tämä asia ei jäisi yksinomaan minun pyörittelyjeni ja hatarien johtopäätösteni varaan, niin katsotaan, miten hyväksynnän peruuttamista on tulkittu eri puolilla. Käsittelen seuraavassa apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin, Espoon rakennusvalvonnan ja Helsingin hallinto-oikeuden näkemyksiä, jotka yllättäen näyttävät eroavan toisistaan merkittävästi.

Tiedustelin viime maaliskuussa eduskunnan oikeusasiamieheltä varovaisesti, olisiko tässä meidän tapauksessamme aihetta kanteluun. Sain kansliasta vastauksen tänään (19.11.2014). Vastauksen antaminen kesti siis täsmälleen kahdeksan kuukautta, mutta ei mennä tähän asiaan sen enempää. Vastauksen mukaan asiani oli esitelty apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille, jonka pyynnöstä minulle ilmoitettiin muun muassa seuraavaa:

"hyväksynnän peruuttaminen voi MRL 122 §:n säännös huomioon ottaen koskea vain tiettyä rakennuskohdetta. Rakennusvalvonnalla ei muunkaan lainsäädännön perusteella ole toimivaltaa antaa vastaavalle työnjohtajalle yleistä, alueellista kieltoa toimia vastaavana työnjohtajana."

Apulaisoikeusasiamies on siis täsmälleen samaa mieltä rakennustarkastajan kanssa. Tämän perusteella minä olen näin ollen täysin väärässä oman tulkintani kanssa. Tosin tässä tulee muistaa se, että oikeusasiamiehen sana ei ole laki, vaan oikeusasiamies esittää ainoastaan käsityksensä, antaa huomautuksen tai joissakin tapauksissa saattaa jopa määrätä syytteen nostettavaksi. Mutta tokihan (apulais)oikeusasiamiehen sana painaa – ja itse asiassa hyvin paljon. Viimeinen sana sanotaan kuitenkin aina tuomioistuimissa. Tästä päästäänkin sitten Espoon rakennusvalvonnan ja Helsingin hallinto-oikeuden käsittelemään tapaukseen, josta saamme tuomioistuimen näkemystä asiaan.

Lyhykäisyydessään Espoon asiassa on kysymys siitä, onko Espoon rakennusvalvonta toiminut oikein peruuttaessaan kyseisen vastaavana työnjohtajana toimineen henkilön hyväksynnän laiminlyöntien vuoksi. Tämän tarinan kannalta olennaista tässä nimenomaisessa tapauksessa on se, että hyväksyntä on peruutettu laiminlyöntien vuoksi ja hyväksynnän peruuttaminen on koskenut nimenomaan koko Espoon rakennusvalvonnan toimialuetta yleisesti:

”Rakennepäällikkö on 1.11.2011 peruuttanut Xxxxxx Xxxxxxxn hyväksynnän vastaavaksi työnjohtajaksi Espoon alueella”

Edellisen perusteella näyttäisi vähän siltä, että Espoon tuolloinen rakennepäällikkö on samaa mieltä kanssani siitä, että hyväksynnän peruuttaminen laiminlyöntien vuoksi koskee vastaavan työnjohtajan tehtäviä koko toimialueella. Kyseinen vastaavana työnjohtajana toiminut henkilö on tietysti vaatinut päätökseen oikaisua, mutta rakennuslautakunta on hylännyt oikaisuvaatimuksen ja pitänyt rakennepäällikön päätöksen voimassa. Espoon rakennuslautakuntakin näyttäisi siis olleen samaa mieltä kanssani.

Asia on tämän jälkeen viety Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi ja hallinto-oikeuden päätös on saatu 21.12.2012. Päätöksestä on toki valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten viimeistä sanaa asiaan ei ole vielä sanottu. Epäilen tosin, ettei KHO:n päätöksessä tulla välttämättä ottamaan kantaa siihen, voiko hyväksymisen peruuttaminen koskea koko Espoon aluetta vai ainoastaan yksittäistä hanketta. Näin ainakin päättelen Espoon kaupungin verkosta löytämieni dokumenttien perusteella. Valitus nimittäin näyttäisi koskevan ainoastaan sitä, onko hyväksyntä ylipäätään voitu peruuttaa tässä tapauksessa vai ei, eikä lainkaan sitä, onko peruuttaminen yleinen vaiko hankekohtainen. Joka tapauksessa KHO:n päätös asiaan pitäisi tulla lähiviikkojen aikana. Ennen sitä pysyn asian suhteen hallinto-oikeuden tarjoamalla linjalla.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on pari olennaista kohtaa, jotka mielestäni varsin selkeästi vastaavat kysymykseen, onko viranomaisella oikeus peruuttaa hyväksyntä yleisesti koko toimialuettansa koskien. Aiemmin lainaamani kohta osoittaa, että kyse on nimenomaan siitä, että Espoossa tehty päätös hyväksymisen peruuttamisesta koskee koko rakennusvalvonnan toimialuetta. Toinen olennainen kohta löytyy päätöksen perustelujen lopusta:

”Rakennusvalvontaviranomaisen on pitänyt peruuttaa Xxxxxxxn hyväksyntä vastaavaksi työnjohtajaksi. Rakennuslautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.”

No niin. Hallinto-oikeuden mukaan rakennuslautakunnan (rakennepäällikön) päätöstä ei ole syytä muuttaa. Päätöksen sanamuotoon kannattaa kiinnittää huomiota. Päätöksen mukaan rakennusvalvontaviranomaisen on pitänyt peruuttaa hyväksyntä. Yksiselitteisesti pitänyt, ollut pakko, täytynyt, ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin peruuttaa hyväksyntä. Mitään harkintamahdollisuutta ei siis ole ollut. Ja koska päätöstä ei ole ollut syytä muuttaa, koskee hyväksynnän peruuttaminen nimenomaan koko rakennusvalvonnan toimialuetta, aivan kuten rakennepäällikkö on päättänyt. Jos tuomioistuimen mukaan näin on Espoossa, niin tokihan näin pitäisi olla myös Lempäälässä.

Jotta asia saataisiin vielä enemmän sekaisin, lainaan tähän Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston näkemystä:

"Rakennusvalvontaviranomainen voi peruuttaa oikeuden johtaa rakennustyötä, jos vastaava työnjohtaja on laiminlyönyt tehtäviensä hoitamisen. Mikäli laiminlyöntien voidaan katsoa olevan huomattavia, voidaan häneltä peruuttaa oikeus toimia kunnassa vastaavana työnjohtajana erikseen määrättäväksi ajaksi. Viranhaltijan päätöksestä on asianosaisella oikeus hakea oikaisua rakennuslautakunnalta.

Vastaava työnjohtaja, joka on törkeästi laiminlyönyt velvollisuutensa, voidaan tuomita rakentamisrikkomuksesta sakkoon. Laiminlyönnin todettuaan on rakennusvalvontaviranomaisen ilmoitettava asiasta poliisille esitutkintaa varten. Ilmoitus saadaan jättää tekemättä, jos tekoa tai laiminlyöntiä olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä vähäisenä, eikä yleisen edun katsota vaativan syytteen nostamista."

Tämä alkaa näyttämään siltä, että etelässä sovelletaan ihan eri lakeja kuin meillä täällä provinssissa...

Joka tapauksessa lienee selvää, että tämä asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kaiken tämän perusteella voidaan todeta myös se, että laki on rikki. Lait ovat meitä kaikkia varten ja lakien tulee olla tavallisten pulliaisten tulkittavissa ja ymmärrettävissä – ja ymmärrettävissä oikein.

Tämän asian pitäisi olla yksinkertainen ja täysin yksiselitteinen. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Asiastahan on selvästi täysin toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Hälyttävintä on se, että päinvastaisia näkemyksiä on niin rakennusvalvonnan toimijoilla kuin lakia työkseen tulkitsevilla tahoillakin. Ei pitäisi olla mitenkään mahdollista, että eri paikkakuntien rakennusvalvontaviranomaiset tulkitsevat yksinkertaista asiaa toisistaan poikkeavasti, apulaisoikeusasiamies yhdellä tavalla ja tuomioistuin taas toisella. Tämä on täysin kestämätön tilanne, varsinkin kun asian pitäisi olla niin yksiselitteinen, että myös minä sen ymmärtäisin.

Tämä tästä. Seuraavissa osissa lisää samasta aiheesta. Uskokaa tai älkää, mutta minulla kyllä riittää vielä tarinaa tästä tarkastajan selvityksestä.