Rahtausta - Osa 2B "Pidetään kirjaa"

Jaaha, joulu on ohitse, uusi vuosi siintää edessä ja Järvelä jatkaa turhanpäiväistä tarinointiaan. Edellisessä kirjoituksessani kerroin pyytäneeni Rautia Riihimäen kauppiaalta kopioita kaikkien rakennuskohteeseemme toimitettujen toimitusten lähetteistä, rahtikirjoista, keräyslistoista tai vastaavista dokumenteista, joista selviäisi, mitä ja milloin rakennuskohteeseemme on toimitettu. Näitä Rautia Riihimäki ei kuitenkaan voinut toimittaa, koska kauppiaan mukaan em. dokumentteja ei heillä säilytetä, vaan dokumentit tuhotaan kuukausittain. Kauppiaan mukaan he säilyttävät ainoastaan kirjanpitolain edellyttämät dokumentit, jotka ovat käytännössä laskukopiot. Taisin luvata edellisessä kirjoituksessani käsitellä tätä asiaa muutamalla sanalla kirjanpitolain ja kuluttajansuojalain näkökulmista. No, käsitellään nyt sitten, kun kerran tuli luvattua.

Mutta mennäänpä itse asiaan. Korostan tässä yhteydessä, että kaikki seuraavana esittämäni on vain ja ainoastaan omaa pohdintaani asiasta, enkä missään tapauksessa väitä, että minun näkemykseni olisi oikea.

Kauppias esitti, ettei heillä säilytetä, eikä liitetä kirjanpitoon kuin kirjanpitolain edellyttämät dokumentit. Kauppiaan mukaan siis käytännössä ainoastaan laskukopiot. Katsotaanpa ensimmäiseksi, mitä kirjanpitolaki sanoo. Kirjanpitolain (2 luku, 5 § toinen momentti) mukaan:

”Menotositteesta on käytävä selville vastaanotettu tuotannontekijä ja tulotositteesta luovutettu suorite. Tuotannontekijän vastaanottoajankohta ja suoritteen luovutusajankohta on voitava osoittaa tositteen tai sen liitteen avulla taikka muutoin.”

Jos en aivan väärin ymmärrä edellistä lainkohtaa, niin siinä sanotaan, että kirjanpidosta on ilmettävä, milloin suorite on luovutettu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos tositteesta ei selviä, milloin suorite on luovutettu asiakkaalle, luovutusajankohdan ilmaiseva dokumentti on liitettävä kirjanpitoon tositteen yhteyteen. Kauppiaan mukaan heillä kirjanpidossa on käytännössä ainoastaan laskukopiot, jotka ovat siis tositteita. Näin ollen laskukopioista tulisi selvitä suoritteen luovutusajankohta. Ja suoritehan on kaupan kohteena oleva tavara tai palvelu, jos se nyt jollekulle oli epäselvää.

Kuva 1. Rautian lasku.

Nythän kysymys on oikeastaan siitä, selviääkö Rautia Riihimäen laskuista suoritteen luovutusajakohta. Katsotaanpa oheista kuvaa. Kuvassa on Rautia Riihimäen minulle lähettämä lasku. Olen poistanut laskusta omat osoitetietoni, mutta muutoin se on siinä asussa, kuin se on minulle toimitettu. Osaako joku teistä laskun perusteella kertoa minulle, mikä suoritteen luovutuspäivä on? Ihan oikeasti, tämänhän pitäisi olla hyvin helppo kysymys, mutta itse en kykene luovutusajankohtaa tuosta päättelemään millään tarkkuudella. Varsinkaan kun kaupan laskutus ei perustu säännölliseen laskutukseen, vaan satunnaisiin ja epäsäännöllisiin tilauksiin todennäköisesti hyvinkin vaihtelevalta asiakasjoukolta. Enkä oikein usko sitäkään, että laskun perusteella voitaisiin päätellä laskutuksen tapahtuvan aina tietyn aikajänteen sisällä todellisesta luovutusajankohdasta. Eikä tuosta laskusta mielestäni kyllä selviä sekään, onko tuotteita toimitettu ennen laskua vai toimitetaanko ne vasta joskus myöhemmin. Tietämättömästä tuntuu, että kirjauksen kohdistaminen oikeaan ajankohtaan saattaa olla toisinaan haasteellista.

Toisaalta, jos kauppa pystyy laskuttamaan yhdestä ja samasta tuotteesta kahta eri asiakasta tai laskuttamaan samat tuotteet kahteen kertaan parin kuukauden välein ilman, että kirjanpidossa huomataan mitään ihmeellistä...

Mutta mitäpä minä näistä tietäisin. No, enpä yhtään mitään. Kuitenkin tuntuu siltä, että kauppiaan kirjanpito ja dokumenttien säilytyspolitiikka on jossakin määrin lyhytnäköistä. Ainakin jos ajatellaan mahdollisia riitatilanteita. Tässä suhteessa asia onkin mielenkiintoinen. Asiakkaalla on tietenkin velvollisuus tarkastaa toimeksisaajan lähettämät laskut, aivan kuten kauppiaskin minulle niin auliisti tähdensi:

”Asia on niinkuin kerroin ja asiakas on hyväksynyt toimituksen, kun on maksanut laskun. Asiakkaalla on on velvollisuus tarkistaa tavara toimituksen yhteydessä ja reklamoida viimeistään ennen laskun eräpäivää.”

Ei se kyllä ihan noin taida mennä. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välissä kaupassa sovelletaan ensisijaisesti kuluttajansuojalakia ja kauppalakia vain niiltä osin, kuin kuluttajansuojalaista ei muuta johdu. Tietääkseni kuluttajansuojalaki ei velvoita kuluttajaa tarkastamaan suoritetta (tavara tai palvelu) toimituksen yhteydessä. Kauppalaki (4 luku, 20 § toinen momentti) puolestaan antaa ostajalle mahdollisuuden tarkastaa suorite, muttei suinkaan velvoita siihen, paitsi siinä tilanteessa, että myyjä erikseen kehottaa sen tarkastamaan. Tällöinkään tarkastamattomuuteen ei voida vedota, mikäli ostajalla on pätevä syy tarkastuksen laiminlyöntiin:

"Jos ostaja on ennen kaupantekoa tarkastanut tavaran tai ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt noudattaa myyjän kehotusta tarkastaa se, hän ei saa virheenä vedota seikkaan, joka hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita, ellei myyjä ole menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti."

Tästä taas voidaan näkemykseni mukaan johtaa se, että myyjän velvollisuus on huolehtia suoritteen virheettömyydestä. Tässä tapauksessa siis huolehtia siitä, että lasku on oikein ja, että asiakasta laskutetaan vain ja ainoastaan sovituista ja toimitetuista tuotteista, eikä tätä huolehtimisvelvoitetta voida vierittää asiakkaan harteille. Mitä taasen tulee tuohon kauppiaan mainitsemaan reklamointivelvollisuuteen eräpäivään mennessä, niin Rautia Riihimäen laskujen kohdalla reklamointioikeus ei kuluttaja-asiakkaiden kohdalla taatusti rajoitu laskuun merkittyyn eräpäivään.

Jotta asiakkaan velvollisuuteen tarkastaa tavara toimituksen yhteydessä ja reklamointiin rajatussa ajassa laskun päiväyksestä voitaisiin vedota, tulisi ainakin parin ennakkoehdon ensin täyttyä. Ensinnäkin asiakkaan tulisi olla tietoinen siitä, mitä kaupasta on tilattu ja millä ehdoilla. Jos tilauksen tehnyt konsultti ei ”muista” ilmoittaa asiakkaalle tilauksesta, eikä sen enempää konsultti kuin kauppakaan ”muista” toimittaa tilausvahvistusta asiakkaalle, niin asiakas ei voi olla millään muotoa tietoinen siitä, että mitään on yleensäkään tilattu. Jos sen enempää konsultti kuin kauppakaan eivät ”muista” ilmoittaa, milloin tavarat toimitetaan, ei asiakas voi millään muotoa olla tietoinen siitä, milloin hänen tulisi olla työmaalla vastaanottamassa ja tarkastamassa toimitusta. Jos asiakas ei ole tietoinen koko saamarin toimituksesta, puhumattakaan sen sisällöstä, niin miten hemmetissä asiakas voisi tarkastaa, mitä toimituksessa on ja toisaalta pitäisi olla? Jos ensimmäinen tieto koko toimituksesta on toimituksen jälkeen lähetetty lasku, miten ihmeessä asiakas voisi kohtuullisella vaivalla tarkastaa laskun oikeellisuuden, varsinkin, jos kuorma on jo purettu, tarvikkeita asennettu ja rakenteitakin mahdollisesti peitetty? Ja kun ne keräyslistat / rahtikirjat / lähetteetkin ovat kummallisesti kadonneet. Ja meillähän tilaukset ovat menneet juuri näin. Tällaisessa tilanteessa asiakkaalla ei kauppiaan mukaan olisi oikeutta reklamoida eränpäivän jälkeen? Eipäs nyt jauheta paskaa.

Edellisten lisäksi tässä tulee huomioida myös se, ettei asiakas ole edellisen kaltaisessa tilanteessa myöskään voinut kuitata toimitusta vastaanotetuksi. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei kauppias voi vedota siihen, että asiakas olisi hyväksynyt toimituksen ja menettäisi näin oikeuden reklamoida. Ja jos vähän v-mäisemmin ajatellaan, niin mitenköhän kauppias on ajatellut osoittaa sen, että asiakas on ylipäätään vastaanottanut toimituksen?

Mutta miksi ihmeessä konsultti ja kauppa järjestäisivät tavaroiden toimitukset näin ikävästi – asiakkaan kannalta siis? Aivan kuin laskutuksen ja toimitusten seuraamisesta tehtäisiin tarkoituksella mahdollisimman hankalaa.

Seuraavaksi voidaankin vilkaista, mitä kuluttajansuojalaki sanoo asiasta. Kuluttajansuojalaki (5 luku, 13 § ensimmäinen momentti) antaa kuluttajalle oikeuden reklamoida virheestä

”kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita”.

Missä vaiheessa kuluttajan olisi pitänyt havaita virhe? Tuon edellä kuvaamani tilanteen kohdalla ei taatusti voida olettaa, että virhe olisi pitänyt havaita siinä vaiheessa kun lasku vihdoinkin saapuu. Tuossa tilanteessahan on pikemminkin käsittämättömän hyvää tuuria, jos sattuu jonkin virheen laskulla havaitsemaan. Eikä asiakkaalta voida edellyttää mitään salapoliisitoimia virheiden etsimiseksi. Näin ollen sanoisin, että reklamointioikeus jatkuu aika kauas laskun eräpäivästä, eikä kauppiaalla ole juurikaan nokankoputtamista siihen. Varsinkaan kun järjestely on ihan omaa käsialaa. Ja jotta asia nyt selkiäisi kauppiaallekin, niin kuluttajaoikeuden linjausten mukaan kohtuullinen aika reklamaatiolle on kaksi kuukautta virheen havaitsemisesta (tai siitä, kun virhe olisi pitänyt havaita).

Jos asiakkaalla on tuossa tilanteessa oikeus reklamoida toimituksesta ja/tai laskusta, niin tällöin tilanne on nähdäkseni kauppiaan kannalta suhteellisen ikävä. Siis siinä tilanteessa, että aiempi väittämä kirjanpitoaineistosta ja dokumenttien kuukausittaisesta tuhoamisesta pitää paikkansa. Kuluttajansuojalain perusteella todistustaakka palvelun virheettömyydestä on toimeksisaajalla. Miten ihmeessä kauppa voi osoittaa palvelun virheettömyyden, jos kauppa ei voi millään tavoin osoittaa, että kaikki laskutetut tarvikkeet on toimitettu asiakkaalle? Pelkkä laskukopiohan ei tätä osoita millään tavoin, se osoittaa ainoastaan sen, että laskulla olevat tarvikkeet on laskutettu (ja tiliote sen, että lasku on maksettu). Vaikuttaa heikolta tilanteelta kaupan kannalta. Älköön kukaan käyttäkö tätä petollisesti hyväkseen.

No, tämä nyt oli oikeastaan täysin asiaan liittymätöntä pyörittelyä, minä kun en muistaakseni suinkaan kyseenalaistanut kaupan laskutusta. Minä pyysin tietoa toimituksista ja toimitusten sisällöistä, mukaan lukien Pirkanmaan Uniikki Kivitalojen toimitukset. Mutta minulla on taipumusta ärsyyntyä siitä, että minua pidetään täydellisenä idioottina.

Kuva 2. Rautian keräilymääräys.

Mutta palataanpa vielä niihin dokumentteihin, jotka osoittaisivat, mitä meille on milloinkin toimitettu. Kauppiaan mukaan tällaisia dokumentteja ei enää ole saatavilla. Selvä. Oheisessa kuvassa on Rautia Riihimäen keräilymääräys. Keräilymääräys on tulostettu kaupan tietojärjestelmästä ja uskaltaisin väittää, että se on luotu tehdyn tilauksen perusteella. Keräilymääräykseen on merkitty tilattu tuote ja määrä. Tämän lisäksi siitä näkyy käsinkirjoitettuna toimitettu (kerätty) määrä. Keräilymääräyksestä näkyy näiden lisäksi myös suunniteltu toimituspäivä. Tämä dokumentti on toimituksessa mukana useampana kappaleena ja yhden kappaleen pitäisi jäädä asiakkaalle ja yhden palautua takaisin kaupan laskutukseen.

Kaupan järjestelmässä on siis tilauksen perusteella laadittu keräilymääräys (tai ainakin sen koostamiseen tarvittavat tiedot), josta tulostetaan kopioita toimitukseen mukaan. Jossakin välissä järjestelmään kirjattaneen myös kerätyt, eli toimitetut määrät, jotta asiakasta voidaan laskuttaa. Yksi kopioista pitäisi palautua kauppaan päivättynä ja asiakkaan allekirjoittamana, ellen ole ymmärtänyt toimintamallia aivan väärin. Tai sen pitäisi palautua asiakkaan allekirjoittamana, meidän tapauksessamme ei taida kuitenkaan kovin monessa minun allekirjoitustani olla. Mutta tämä allekirjoitettu kappale on se, joka käsittääkseni pitäisi liittää kirjanpitoon, koska se on ainoa, josta todellinen luovutusajankohta loppujen lopuksi selviää ja joka osoittaa, että tarvikkeet on todellakin toimitettu asiakkaalle, eikä jonnekin hämärään varastoon laitakaupungilla.

Jos meille toimitetaan heinäkuun alussa tarvikkeita, jotka myös laskutetaan heinäkuun alkupuolella, niin miten on mahdollista, että samoja tuotteita laskutetaan minulta uudelleen syyskuussa kun laskut laaditaan keräilymääräysten perusteella, jotka tuhotaan kuukausittain? Heinäkuun keräilymääräystenhän pitäisi olla tuhottu jo viimeistään elokuussa. Kunhan ihmettelen...

Minä kyllä epäilen vahvasti, että keräilymääräykset ovat kaupan tietojärjestelmässä ja niiden perusteellahan voitaisiin helposti ja suhteellisen tarkasti osoittaa, mitä ja milloin millekin työmaalle on kaupasta toimitettu. Ajatus siitä, että tietojärjestelmässäkin olevat keräilymääräykset (tai niiden laatimiseen tarvittavat tiedot) tuhottaisiin kuukausittain, on jotakuinkin hullu. En ainakaan tähän päivään mennessä ole törmännyt sellaiseen, että järjestelmistä tuhottaisiin kuukausittain mahdollisesti hyvinkin tarpeellista dataa. En edes viime vuosituhannen puolella, jolloin tietokantojen koko oli toisinaan rajoite. Juu, kyllähän minäkin kaikenlaista paskaa nielen, mutta rajansa kaikella.

Jos edellinen olettamukseni pitää paikkansa, niin tällöin kauppa pystyisi hyvinkin helposti toimittamaan asiakkaille tiedot kaikista kaupasta asiakkaalle toimitettujen toimitusten sisällöistä ja toimitusajankohdista. Ja vaikka ei pitäisikään, niin olen aika varma siitä, että tiedot pystyttäisiin siitä huolimatta kaivelemaan esiin. Kysymys tuntuu olevankin enemmän siitä, onko tähän halua.

Kysymys kuuluukin, miksi kauppias ei halunnut toimittaa näitä tietoja minulle? Minä vielä nimenomaan tähdensin, että haluan toimitusten tiedot siitä syystä, että minulla on perusteltu epäily siitä, että toimitukset ovat jossakin määrin menneet sekaisin. Naiivisti tietenkin kuvittelin, että kauppias katsoisi myös omaksi edukseen selvittää mahdolliset virheet perinpohjaisesti, mutta näin ei mitä ilmeisimmin ole. Mutta toisaalta, kukapa sitä kaverinsa sähläyksiä alkaisi muille selvittelemään.

Tällainen tarina tällä kertaa. Seuraavalla kerralla voitaneen palata jälleen rakennusvirheiden ihmeelliseen maailmaan. Tai sitten kertoa jotakin ihan muuta. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Lopuksi toivottelen kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta. Omalta kohdaltani ainakin toivon, että se olisi parempi kuin pari viimeistä.